15 vuotta on pitkä aika... #asuntomessut2017

Se oli eräs kesäinen päivä vuosia, vuosia sitten, kun hädin tuskin 13-kesäinen tyttölapsi kierteli ihastelemassa uutuuttaan kiilteleviä koteja Asuntomessuilla - no, vanhempiensa kanssa, tietysti. Samainen tyttölapsi rakasti palavasti erilaisia sisustusmahdollisuuksia ja pohjaratkaisuja, vaikka tietenkään nämä intohimot eivät olleetkaan silloin kulminoituneet vielä konkreettisiksi asioiksi, saati sanoiksikaan. Sen samaisen tytön kirjoituspöydän laatikoista (ja vähän muualtakin...) löytyi lukemattomia ja taas lukemattomia pohjapiirroksia - tästä tulee sitten se minun kotini, kun olen iso. Tai ehkä sittenkin tästä?

Elettiin vuotta 2002 - Asuntomessut pidettiin Kotkan keskustan kupeessa, Hirssaaressa. Niin, ja kuten ehkä arvatakin saattaa, se 13-vuotias esiteini olin minä. Tai siis, olen yhä vieläkin. En vaan enää esiteini.

Vaikka moni asia onkin 15 vuodessa muuttunut, ovat muutamat asiat pysyneet tukevasti valmiiksi valikoituneilla urillaan. Olen esimerkiksi edelleen vakaasti sitä mieltä, että vuoden 2002 asuntomessujen ihastuttavin talo sijaitsee Seiskarintie 8:ssa (alta löytyy Googlen tarjoilemaa kuvamateriaalia), olen yhä palavasti rakastunut useamman tason ratkaisuihin (tiedättekö - ne pienet, muutaman portaan rappuset esimerkiksi olohuoneen ja keittiön välillä) ja tykkään edelleen tuijotella talojen pohjapiirroksia - ehkä jopa enemmän, kuin itse kuvia.

Ei minusta arkkitehtiä tullut, kuten silloin taisin uhota - mutta kiinnostus on säilynyt.

Ehkä sanomattakin siis selvää, että odotan enemmän kuin innolla vuoden 2017 Asuntomessuja Mikkelissä! Mikkeli itsessään on minulle kohtalaisen vieras kaupunki - olen käynyt siellä lähinnä serkkuja moikkaamassa ja muutaman kerran pienempänä, mutta siihen se jääkin. Tähän aiheeseen lieneekin siis parempi palata myöhemmin vielä uudemman kerran - siihen, mikä se Mikkeli oikein on miehiään.

Oi kylpyhuone, voisitko meille muuttaa? Linkki alkuperäiseen kuvaan sekä lisenssiin kuvaa klikkaamalla.

Mutta, takaisin messuasioihin!

Tänä vuonna minulla on mahdollisuus päästä tutustumaan Asuntomessuihin pitkäksi venähtäneen 15 vuoden tauon jälkeen, ja kyllä - pöksyt meinaa jo pyöriä jaloissa pelkästä innostuksesta!

Mehän siis asumme keskellä kaakkois-suomalaista maaseutua, peltojen ja metsien ympäröimänä - omakotitalossa, joka juhlistaa kohta kolmekymppisiään. Neliöitä ja tiloja on meidän tämänhetkisiin tarpeisiin juuri riittävästi, mutta hei - ollaanpa nyt rehellisiä. Kuka meistä ei haaveile siitä hieman suuremmasta pihasta tai muutamasta ylimääräisestä huoneesta - tai ehkä sittenkin siitä varastosta, minne saa ängettyä entistäkin enemmän roj... Tavaraa?

Mie haaveilen ainakin!

Myös tällaisiin, järvisiin maisemiin sijoittuva koti voisi olla aika kiva. Näitä onneksi pääsee ihastelemaan Asuntomessuilla!

Toivelistalla olisi mm. ruokailutila (sellainen pari porrasta keittiötä alempana, koska se olisi kiva), suurensuuri olohuone, keittiön yhteyteen pantry (olisikohan se sitten koti-suomeksi ihan vaan kuiva-ainekaappi?), muutama huone ja työhuone - ja master bedroomin yhteyteen myös master bath, kylpyammeella. Ja sitten se kunnon kokoinen varasto ja autotalli - ja terassi paljulla ja ulkosaunalla. Noilla pärjäisi.

Pärjäisi joo, jos sattuisi vaikka sitä ennen voittamaan lotossa...

Päntri! Linkki alkuperäiseen kuvaan sekä lisenssiin kuvaa klikkaamalla.

Ideoita siis on, mutta pätäkkä toteutukseen puuttuu - ja tietysti se ideoiden viimeistely. Ehkä osa näistä haaveista olisikin mahdollista toteuttaa - ja juuri tässä mielessä olenkin onnistunut asettamaan Asuntomessuille suuret tavoitteet omassa mielessäni. Uusia ideoita, täydennystä jo olemassa oleviin ajatuksiin - ehkäpä sieltä löytyisi juurikin kaikkea sellaista?

Minuun (kuin myös tuohon meidän perheen maskuliinisempaan osapuoleen) vetoaa myös hieman amerikkalaisempi tapa rakentaa. En tarkoita tällä nyt todellakaan niitä klassisia paperitaloja, joiden eristykset ovat silkka vitsi ja paikat hajoavat käsiin jo kosketuksesta. Enemmänkin tarkoitan tällä amerikkalaisemmalla tavalla väljyyttä, avoimia tiloja ja korkeampia kattoja. Avaruutta, värikkyyttä, kodikkuutta. Mies on onnistunut vakuuttamaan minut jo tässä vaiheessa mm. siitä, että punainen ja keltainen ovat ihan okei värejä sisustuksessa, kaiken ei tarvitse olla valkoista. Olen toisaalta myös salaa - hiljaa mielessäni... - ikävöinyt altaan silppuria.

Välikommentti: amerikkalaisuuksista en todellakaan kaipaa paikallisia helloja (voi kiekurat ja kierukat teitä!), enkä varsinkaan imureita. Onneksi nämä pääsee Suomessa välttämään - helposti!

Totesin tuossa taannoisen kuvan yhteydessä, että olisipa kiva olla onnekas järvimaisemin varustetun kodin omistaja. Mutta pitää tasapuolisuuden nimissä todeta kyllä sekin, että ei nämä meidän nykyisetkään takapihan maisemat yhtään pöllömpiä ole.

Olkoonkin, että meidän budjettimme ei tällä hetkellä anna periksi talon laajennusta, mutta se ei silti estä minua haaveilemasta. Ideapankkiin voi kerryttää juuri niin paljon asioita toteuttamista vaille, ettei tosikaan! Sanoisinkin, että juuri kaikki uudet sekä kansainväliset ratkaisut Asuntomessuilla kiinnostavat aivan erityisen paljon. Ja koska niitä kukkaronnyörejä ei ole liikaa venyteltäväksi... Kuinka hyvältä kuulostaakaan kustannustehokkuus rakentamisen teemana? Miun mielestä aika hyvältä.

Muita tärppejä, jotka jo näin ennalta herättivät Asuntomessuilla kiinnostuksen, ovat ehdottomasti aikuisten ulkokuntosali (saisikohan meillekin sellaisen?) ja Suomi 100 -juhlavuoden kohde, messutalo 25. Olisin enemmän kuin halukas laajentamaan näkemyksiäni ja käsityksiäni Suomi-teemaisesta rakentamisesta ja asumisesta!

Asuntomessut 2017 Mikkelissä 14.7.-13.8. joka päivä klo. 10-18 - sinne siis ideoimaan ja inspiroitumaan!