3D kestopigmentoidut kulmat - mitä kuuluu?

Moni kyseli puolentoista viikon takaisen kulmien 3D-pigmentointiin liittyneen postauksen jälkeen päivityksiä tilanteeseen niin lyhyemmällä kuin pidemmälläkin aikavälillä, joten  tässä sitä olisi - kulmien kuulumisia reilu viikko pigmentoinnin jälkeen! Kuvat ovat taattua raivorealismilaatua, joten toivottavasti meikitön olemus ei pelota aivan tyystin toisaalle kokemuksien ääreltä!

Kaikkiaan olen ollut kulmiin todella tyytyväinen! Arkimeikin teko on helpottunut ja kulmat eivät pahimpien pelkokuvieni mukaisesti ole tipahtaneet omia aikojaan tyynyliinalle - suksee!

Lähtökohdat ja ensitunnelmat kulmien 3D kestopigmentoinnista ovat luettavissa täältä!

Ruvet lähtivät melkein itsekseen noin viikko pigmentoinnista. Liekö tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt lutrailla hoitovoiteen kanssa vai kenties siitä, että minulla on suhteellisen kuiva iho.

Normaalisti näitä ei edes huomaa. Normaaleissa, arkisissa tilanteissa pigmentoitujen kulmien olemassaoloa ei oikeastaan edes huomaa. Syystä tai toisesta itkiessä kulmia kuitenkin kiristää ja kutittaa ihan vietävän paljon! Syy-seuraussuhdetta en tälle ole vielä itse onnistunut keksimään.

Heti rupien lähdettyä kulmat vaalenivat ja todellinen muoto tuli esiin. Oli oikeastaan aika hauska nähdäkin, pala palalta, kuinka kulmat alkoivat vaaleta ja näyttää aina vain luonnollisemmilta. Tiistaina taisi olla pahin päivä ja usko meinasi loppua kesken ihan väkisinkin! Toinen kulma oli paljon vaaleampi kuin toinen, jossa rupea vielä oli reilummin kiinni. Näytin takuulla melkoisen hauskalta - ainakin vastaantulijoiden silmiin. Tätä ei onneksi kestänyt kuin päivän verran, eikä ero lopulta edes niin kovin huomattava ollut. Liekö kyse enemmänkin siitä, että itse tuijotteli peiliin melko neuroottisesti, kaikkiin pikku yksityiskohtiin takertuen...

Ei kutise! Tästä minulla oli hyvin vahva ennakkokäsitys. Siis siitä, että kulmat tulevat taatusti kutisemaan ja välillä tekisi mieli ottaa avuksi jotain kättä pidempääkin. No, otinkin - nimittäin sen pumpulipuikon ja hoitovoiteen. Ne riittivät, eivätkä kulmat todella ole kutisseet (muuten, kuin itkiessä).

Ja hei - se helppous! Normaalisti olen kiireisimpinä aamuina sutaissut naamaan vaan meikkivoidetta ja pienen silauksen ripsiväriä, kulmat ovat saaneet olla luonnontilassa. Ja rehellisesti sanoen, aika kamalan näköiset. Nyt tuo sama pikarutiini menee täydestä arkimeikistä, enkä ole jaksanut niin kantaa huolta rajauksista ja luomiväreistä - tämä on oikein passeli arkimeikki, ja sujuu entisen pikameikin nopeudella.