5x äitimyytti: totta vai tarua?

Ei saa syödä herkkuja lapsen nähden, ettei se muksu nyt vaan liho. Ei myöskään saa katsoa telkkarista kuin lastenohjelmia, ettei pikku Pirkko-Petteri nyt vaan traumatisoidu! Ja mitä se tuollainen oikein on - et sitten käyttänyt koko äitiyslomaa sekä hoitovapaata, että Anna-Antero ei vahingossakaan kasvaisi kieroon päiväkodissa?!

... Eiku häh?

Äiti on aina äiti. Mutta ei äidiksi aivan tuosta noin vain tullakaan! Erityisesti esikoista odottaessa tuleva äiti törmää vaikka minkälaisiin äitimyytteihin ja uskomuksiin siitä, mikä on oikeaa ja mikä puolestaan väärää. Jotkut asiat kulkevat suusta suuhun lähes ultimaattisina totuuksina, vaikka näkemyksiä on takuulla yhtä monia kuin niiden kokijoitakin. Millaiset äitimyytit minä päätin ottaa kumottavakseni - vai päätinkö sittenkin puoltaa niitä?

"Voi voi, se aika menee niin kamalan nopeasti!"

Totta (ku kirkonrotta)! Vastahan tuo ipana oli vaipoissa, oppi ryömimään ja käyttämään itse lusikkaa. Ja nytkö pitäisi uskoa, että se on jo kolmatta vuotta koulussa, opiskelee matikkaa, äikkää, enkkua ja on ehtinyt voittaa jo piirrustuskilpailutkin? Ei ei, kyllä se taitaa vieläkin olla tuolla se mun vauva... Se on vaan piiloutunut jonkunlaiseen valepukuun. Aika perhanan hyvään sellaiseen.

"Saat kyllä oman kroppas takasin, kun vaan imetät."

Bwahahahah! Tarua! Ei toiminut ainakaan meikäläisellä, vaikka kuuden kuukauden diettinä kokeilinkin. Ehei, vaikka kuinka vaunutteli ja puuhasi, niin tuossa nuo yhä ovat. Raskauskilot. Kyllä - ylpeydellä (ja sitäkin suuremmalla sarkasmilla) kannan kiloni edelleen raskauskiloina, vaikka ne ovatkin majoittuneet vyötärön seudulle jo lähemmäs vuosikymmen sitten.

"Tietotekniikka nykylapsille on paholaisen suunnitelmaa ja ivanaurua."

Totta, mutta kuitenkin tarua. Väärin käytettynä tietotekniikalla saa paljon pahaa aikaan, mutta let's face it - eikö olekin aika mahtavaa, kun jälkikasvu pääsee kätevästi omalta tabletiltaan esimerkiksi tekemään koulutehtäviään, opettelemaan sanastoja ja saa käyttöönsä valtavasti lisämateriaalia? Mun mielestä tää on aika hieno juttu.

"Synnytyksen kivut ja kauhut unohtuu heti, kun saat vauvan syliisi."

No ei muuten unohdu. Tarua tarua tarua! Mie paruin ja vollotin omia vaivojani ties kuinka pitkään, ja kannoin synnytyksestä koituneita traumoja monta vuotta. Yhtä monena vuonna myös ilmoitin, että ikinä en toista tule synnyttämään. Ja jos sellainen mielenhäiriö sattuisikin tapahtumaan, niin suunnitellun sektion kautta mentäisiin. Vasta nyt arvet alkavat kunnolla arpeutua näiden muistojen osalta, mutta kultareunaa ei tämä pilvi ole saanut. Hyh. En siis sano, ettenkö tekisi sitä juuri tuon tyypin vuoksi uudestaan, ja etteikö tuo lapsi olisi täysin sen kivun ja kärsimyksen arvoinen - mutta ei, mikään ei voi kullata niitä kamalia kivun hetkiä. Ei.

"Sä et näytä / näytät äidiltä."

Tämähän voi olla ihan kummin vaan. Pointti ehkä kuitenkin siinä, että mistä kulmasta tätäkin myyttiä sitten pitäisi katsoa? Siitä, että näyttää äidiltä (aka kävele lähi-Saleen kulahtaneissa kollareissa, tukka solmussa ja auton avaimet yhä sinne virtalukkoon unohtuneena) vai kenties siitä, että ei ole ollenkaan äitis-immeisen näköinen (huoliteltu, viimeistelty, supermutsi tai vähintäänkin supernainen). Huvittavaa tässä ehkä onkin, kuinka helposti ihmiset lokeroivat toinen toisiaan. Näyttää sitä sitten äidiltä tai ei - ihan sama. Pääasia, että on hyvä vanhempi lapselleen. Tukka sotkussa tai ei.

Tunnistitko itsesi - vai oletko kenties täysin eri mieltä? Kommenttiboksi on avoin hyvänhenkiselle keskustelulle!

Ja psst - jos tykkäsit, muistathan täpätä tuota alta löytyvää tähteä! ;)