Amerikan Ihmemaa - osa #1

Sain jokin aika takaperin Eveltä toiveen kertoa eroista Suomen ja Yhdysvaltojen välillä - ja niinhän siinä vaan pääsi käymään, ettei näitä mitenkään saa mahdutettua yhteen postaukseen... Näin ollen, kirjoittelin aiheesta useammankin eri kokonaisuuden - ja ainakin kolmena seuraavana tiistaina pääsette lukemaan (kulttuuri)eroista!

Toiveita saa ja pitääkin laittaa tulemaan myös matkan varrella!

Aivan ensimmäisenä otan käsittelyyn arkeen ja asumiseen liittyviä asioita - sellaisia, jotka tulevat väistämättäkin esiin jokapäiväisessä elämässä. Huomioitavaa on se, että kirjoitan ainoastaan Utahin näkökulmasta ja omien kokemuksieni pohjalta! Osa huomioista myös mieheltä - hän tosin pääsee myöhemmin ääneen suomalaisten kummastusten parissa. Palataan tähän kuitenkin uudemman kerran sitten, kun sen vuoro on!

Omituiset ovet. Ovet avautuvat suomalaisittain katsoen aivan väärään suuntaan. Tästä ollaan oltu meidän taloudessa montaakin eri mieltä - miehen mielestä on hyvä, etteivät ovet avaudu esim. käytävään tukkeeksi, minusta puolestaan ovien avautuminen 'väärin päin' on vaan, niin - väärin. Ovinuppeja löytyy joka paikasta ja kahvat ovat lähinnä harvinainen herkku, eikä nupillisen oven takaa todella ole asiaa pois esimerkiksi rasvatuilla käsillä tai liukkailla hanskoilla. Myös lukot ovat jokseenkin eri tavoin toimivat suomalaisiin vastineisiin verrattuna - ovi ikään kuin napsautetaan lukkoon toiselta puolelta, meillä Suomessa vastaava tapahtuu pienestä "napista" oven välissä, ja ovi menee itsestään lukkoon kiinni painaessa.

Pieni oviekstra vielä: keittiön kaapinovet olivat vetimettömät.

Jättiläiskodinkoneiden luvattu maa. Kuva ei todellakaan kerro totuutta siitä, millaisia jättiläisiä nämä olivat!

Kaikenlaista kodissa. Kotiasioista voisin ehkä mainita silmiinpistävimpinä asioina kodinkoneiden kookkuuden. Tilaan, jonka pyykinpesukone ja kuivausrumpu veivät, olisi kevyesti saanut ainakin kolme ja puoli sellaista pesukonetta, joka meillä on nyt kylpyhuoneessa! Jotkut kodinkoneet - kuten ihanainen (not) pystyimuri ja hella kiekuroineen - ovat myös äärimmäisen epäkäytännöllisiä.

Kokolattiamattoja löytyy lähes poikkeuksetta jokaisesta asunnosta / kodista. Meillä siivousta sentään helpottaa se, että meistä kumpikaan ei käytä kenkiä sisällä - mies tosin käytti täällä sekä Utahissa sisätohveleita.

Suihkussakäynnissä puolestaan raivostutti aina se, ettei suihkua ollut toivettakaan ottaa käteen - sen sijaan sai tyytyä siihen, että korkealle kiinnitetyn hanan alla sai pyöriä ja harjoittaa jos jonkinlaisia akrobaattisia liikkeitä päästäkseen eroon viimeisistäkin saippuanrippeistä. Hommaa hankaloitti vielä sekin, että suihku sijaitsi ammeessa - tuli liukasteltua saippuaisella, kaartuvalla ammeenpohjalla monestikin.

Toisaalta, isoa plussaa saa minulta asuntojen / kotien avaruus ja valoisuus - ainakin niiltä osin, mitä itse olen nähnyt ja kokenut, ja pystyn vertaamaan vastaaviin suomalaisiin. Utahin asunnossa oli myös vaulted ceiling, ns. korotettu katto - ja olihan se kieltämättä aika kiva.

Kummalliset mittayksiköt. USA:ssa mitään ei mitata järkevästi - tai ainakaan suomalaisen näkökulmasta katsoen järkevästi. Lämpötilat ovat Fahrenheiteissa, litroja puolestaan ei tunneta ollenkaan - sen sijaan tilavuutta mitataan (muun muassa) gallonissa. Matkojen osalta käytetään maileja, mutta todellisuudessa matkaa mitataan ennemminkin minuuteissa. Liikenne - johon palaan myöhemmin - kun ei välttämättä ole niin yksinkertainen asia, että mailit menisivät yksiin minuuttien kanssa. Meidän arjessamme molempien maiden mittayksiköt kulkevat vähän rinta rinnan - käytän kumpiakin suhteellisen sujuvasti, amerikkalaisia tosin välillä aika reilustikin pyöristellen.

Mittayksiköistä kirjoittelinkin hieman kattavammin jo aiemmin.

Valet Trash Service. Ai siis mikä? Tästä minulla ei ole erityisen paljoa pohjaa kirjoittaa, ei ole omakohtaista kokemusta. Enkä tosin ihan ymmärrä, miksei omia roskiaan jokainen jaksaisi viedä itse isompaan astiaan... Käytännössä katsoen tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että roskapussit voisi dumpata oven ulkopuolelle, ja juuri tähän työhön palkattu henkilö hakisi ne siitä roskiin sinun puolestasi.

Teinpä kerran ruokaa... Ja meinasin polttaa koko torpan. Niin - ja siellä se silppurikin on.

Silppuri. Myönnän, tätä ikävöin! Amerikkalaiskodin sydän on ehdottomasti altaanpohjalta löytyvä silppuri. Käytännössä katsoen altaaseen huuhdottiin lautasilta ruoantähteet, lopuksi laitettiin silppuri hetkeksi katkaisijasta päälle. Harvinaisen helppo tapa päästä eroon biojätteistä veden mukana, mutta silti... En ihan täysin tätä allekirjoita, vaikka helppoudesta pidänkin. Ei se nimittäin turhan paljoa harmita sekään, että noukin Suomessa ruoantähteet sihdin avulla suoraan roskikseen - ihan helppoa sekin.

Sihdillä on myös yksi toinenkin hyvä puoli - sen läpi ei oikeasti saa mitään kovinkaan isoa sujautettua viemäriin. Ei sillä, että vahinkoja olisi koskaan käynyt... Eipä - pesin liat Jettylta muistoksi nappaamistani pikkukivistä, joista yksi sitten tietenkin luiskahti silppuriin. Mies ei kiittänyt, kun pääsi työntämään kätensä kahden terän lävitse mutkan kohdalle, jonne kivi oli onneksi pysähtynyt. Olisi ollut kohtuullisen kallis korjattava, jos olisi kivi päässyt kiinni silppuriin...

Toinen keittiön kummallisuuksista - vaatiiko edes selitystä? Voin kertoa, että otsasuoni pullisteli kerran jos toisenkin, kun ruokaa laittaessa jotakin roiskui yli ja tiesi puhdistusoperaation odottavan...

Raha ja maksaminen. Rahaan liittyvistä asioista en edes teeskentele tietäväni erityisen paljoa - meillä mies nimittäin on se, joka huolehtii talouteen liittyvistä asioista. Sen verran kuitenkin osaan sanoa, että palkka tuli shekkinä, jonka vaihtamiseksi rahaksi sitten huolehdittiin itse. Laskut maksettiin hieman sen mukaan, mitä mikäkin yhtiö velvoitti - osa laskuista hoitui suoraveloituksella, osalle puolestaan lähetettiin shekki kirjeenä. Vuokra maksettiin aina kerran kuukaudessa suoraan toimistolle - shekillä sekin. Suomalaisella kortilla maksaminen onnistui - jos onnistui. Esimerkiksi 7-Eleven ei koskaan, ei missään kelpuuttanut suomalaista korttiani - toisaalla maksu onnistui suomikortiltakin ongelmitta.

Vakuutukset. Yhdysvalloissa autovakuutus oli aika samaa hintaluokkaa, kuin nykyinen suomalainen - tästä tosin suuri kiitos hyvälle ajohistorialle. Vastaavasti, mikäli rekisterissä sattuu olemaan esimerkiksi DUI-tuomio, (auton) vakuutukset moninkertaistuvat. Siinä, missä Suomessa terveydenhuolto on pääsääntöisesti maksutonta ja tasoltaan hyvää, USA:ssa terveydenhuolto määräytyy juurikin vakuutusten perusteella. Toisaalta, rahoille saa vastinettakin - on pehmeitä sohvia, televisioita, luettavaa ja katsottavaa - kuin ammattitaitoakin.

Auton käyttö ja rekisteröinti. Korostan, että puhun ainoastaan Utahista - minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, miten yksityiskohdat muissa osavaltioissa menevät. Auto täytyy uudelleenrekisteröidä joka vuosi oman asuinosavaltion (muuttaessa toiseen osavaltioon, kilvet autoon siis vaihtuvat kokonaan - samoin rekisterinumero) DMV:ssä. Kun tiskin takana palvelevalle ihmiselle on ojennettu sopiva määrä rahaa, saa käteensä kaksi tarraa - toisessa kuukautta osoittava numero, toisessa vuotta. Nämä liimataan auton takarekisterikilpeen kiinni, omille paikoilleen. Katsastuksetkin menevät pikkuisen eri tavalla kuin Suomessa; neljä-, kahdeksan- ja kymmenvuotiaat autot tulee katsastaa (ikääntymisvuonna), kymmenen vuoden jälkeen joka vuosi.

Terveydenhuolto. Tästä minun on pakko sanoa heti alkuun, että kokemukset omalta osalta ovat äärettömän suppeat. Meillä (miehellä) nimittäin on aina ollut vakuutusasiat todella hyvin, joten en onneksi ole päässyt näkemään terveydenhuollon nurjaa puolta USA:ssa. Olen kuitenkin (kalliista) vakuutusmaksuista huolimatta nähnyt (kalliita) lääkärilaskuja, mutta toisaalta... Ainakin me ollaan saatu rahoillemme myös vastinetta.

Paistinpannun ja leivinpaperin puuttuessa pakastepizzan paistaminen hoituu vaikka sitten näinkin.

Verot. Sama juttu toisaalta, kuin rahojen kanssa - en edes väitä tietäväni niistä kovinkaan paljoa (muuta kuin sen, että ihan kammottavan monimutkaiset ne on). Utahissa, tammi-helmikuussa mies täytteli niitä muistaakseni reilun viikon verran eri arki-iltoina - erityistä lystiä puuhaan tuo se, että osavaltiolla ja valtiolla itsellään on omat veronsa, jotka kummatkin pitää täyttää - erikseen tietenkin (federal vs. state taxes). Suomalaisella on aika lokoisat oltavat, kun pääsee suoraan laitoksen sivuilta täyttämään kaiken tarvittavan verkkopankkitunnuksien avulla, ilmaiseksi. USA:ssa meininki on aivan päinvastainen.

Saat nimittäin maksaa nettisivustolle oikeudesta (tai pikemminkin ohjelmistosta), jonka kautta täyttää verot - ensimmäisenä tulee mieleen TaxAct ja TurboTax. Tunnistautuminen tapahtuu kysymyksillä, joten suomalaisten verkkopankkitunnuksien kaltaista, yhtä luotettavaa tapaa ei siis ole - ainakaan minun tietääkseni, korjatkaa jos olen väärässä. Veroissa on ehdottomasti osavaltiokohtaisia eroja.

Tuo tuossa muuten on suojatie.

Oliko joukossa yllättäjiä vai löytyikö listalta pelkästään tuttua huttua?