Dear 2017...

Parhain vuosi 2017,

tiedän, että saattaa olla hieman paksua esittää erinäisiä toiveita jo tässä vaiheessa vuotta. Mutta yrittänyttähän ei laiteta, eh? Lupaan kuitenkin yrittää pitää toivomuslistani lyhyenä. Sellaisena helposti toteutettavana, ettei nyt ihan överiksi sentään vedetä.

Jospa ihan ensimmäiseksi pureuduttaisiin niihin perusasioihin. Siihen, että haluaisin myös tänä vuonna pitää kaikki läheiset ihmiset mukana elämässäni - terveinä, onnellisina ja hyvissä voimissaan. Ja jos totta puhutaan, olisihan se ihan mukavaa olla itsekin onnellinen ja terve. 

En varmaankaan ikinä kyllästy syksyn väreihin.

Viime vuosi oli meille hyvä - emme joutuneet hyvästelemään ketään lopullisesti, eikä elämässä muutenkaan tapahtunut mitään kamalan mullistavaa. Alkuvuodesta käytiin Tallinnassa, kesällä nautittiin lämpöisestä kelistä ja viimeisteltiin oleskeluluvan kakkosvaihetta. Opiskeltiin suomea, tyrittiin englanniksi ja yrittipä mies epätoivoisesti opettaa minulle fraasin tai kaksi saksaakin. Aika heikolla menestyksellä, kylläkin. Sisustettiin ja tehtiin kodista entistäkin enemmän meidän näköistämme,  saatiin miehelle ensimmäinen suomalainen työpaikka. Ja hei, käytiin me pariin kertaan pikku treffeilläkin - lentokentällä!

Koska vuorokauteen ei ole mahdollista saada lisää tunteja, haluaisin oppia tänä vuonna hieman enemmän järjestelmällisyydestä ja taidoista, joita se ja sen ylläpitäminen vaativat. Ainakin välttäisin päättömänä kanana juoksentelemista... Toisaalta, olisi ihanaa saada enemmän aikaa nähdä ystäviä, sukulaisia kuin muitakin tärkeitä ihmisiä.

Ja jos itsekkäämmälle osastolle mennään, niin tähän vuoteen olisi mukava mahduttaa vaikka matka tai parikin. Sillä ei ole niinkään väliä, olisiko auton keula vaikka pohjoiseen päin, vai kenties lentokone kohti kaukomaita - mutta olisi aika mahtavaa päästä viettämään tällä tavoin aikaa näiden kahden, maailman parhaan tyypin kanssa.

Lapsi odottaa innoissaan sitä, että koulussa alkavat vihdoin englannin opinnot - tarkkoja jos ollaan, muksu toistaa papukaijan tavoin melkein kaikki mahdolliset sanat ja sanonnat meidän perässämme. Ymmärtääkin ehkä jo vähän turhan paljon, joten salakielen käytöstä on aivan turha enää edes haaveilla. Yhtäkaikki toivon, että lapsella säilyy koko tämänkin vuoden sama opiskelumotivaatio ja innostus koulunkäyntiä kohtaan. Kohdistui motivaatio sitten siihen englantiin tai matematiikkaan - kuten tällä hetkellä - voi, kunpa se vaan pysyisi!

Miehen kanssa ollaan monta kertaa puhuttu siitä, että olisi kiva harrastaa jotain yhdessä. Vaikka sitten opiskella uutta kieltä tai käydä yhdessä joogassa. Rasti seinään - tämä pitää ehdottomasti toteuttaa tänä vuonna!

Onnea, iloa, rakkautta ja onnistumisia. Kaikkea sitä ja enemmänkin toivon vuodelle 2017 - ihan jokaiselle.