En ikinä (enpä)

Never have I ever...

Tämä peli on varmasti tuttu niin omasta elämästä kuin elokuvistakin - ainakin viimeisimmässä American Piessa tätä suorastaan tunnuttiin viljelevän.

Mutta mitä asioita minä en koskaan halunnut tehdä? Tai kuten otsikostakin saattanee pystyä päättelemään... Mitä en aikonut tehdä, mutta söinpä sanani ja teinpä silti?

Näin mie tämän kuvittelin menevän.

En ikinä tapaile miestä, joka on kalju. Voi pinnallisuuksien pinnallisuus - myönnetään! Mutta lähestulkoon vannotin itselleni, että kaljua miestä ei ikinä, ei vaan iske. Vaan söinkö sanani? Taisin oikeastaan jopa hotkia - menin nimittäin kaljun miehen kanssa naimisiin. Olkoonkin, että mies ajaa hiuksensa itse täysin omaehtoisesti pois ja kyse ei ole siitä, etteikö hiuksia kasvaisi.

En ikinä tuhlaa rahaa merkkilaukkuun. Se kun nääs on pelkkää rikkaitten eukkojen hömpötystä tai vastaavasti sitä mentaliteettia, että "mie nyt ainakin oon parempi ku sie!" - ja niin edelleen. Vaan mitäpä kävi, sillä minulta löytyy tällä hetkellä tasan kaksi luottolaukkua, ja näistä luottolaukuista toinen on Prada. Ups...

Siitä hiuksettomasta ulkomaalaisesta tuli sitten ihan aviomies. Kolme omaa "ei ikinä" -periaatetta meni rikki siis yhdellä kertaa. Hups...

En ikinä mene naimisiin. Hah! Enpä tosiaan, vaan mitä kävikään.

En ikinä hanki pientä, (räksyttävää) piskiä. Olipa kerran samojedinkoira - sitä seurasi toinen samojedinkoira. Melkoisen kookkaita kavereita molemmat pojat. Koitti muutto omilleen, ja monen vuoden haaveilun jälkeen taloon saapui koira. Vaan millainen koira? No mäyräkoira! Se normaalikokoinen versio, kuitenkin. Tälle ihanalle hauvalle jouduimme sanomaan hyvästit aivan liian varhain, sillä Hertta jäi auton alle vain vähän reilun vuoden ikäisenä. Muutamaa kuukautta myöhemmin saimme kuitenkin perheenlisäystä - kääpiömäyräkoiran muodossa. Nyt meillä siis sitten asuu kuin asuukin pieni, räksyttävä piski - noin nelikiloinen möhkäle mustalla (ja vähän punaisellakin) karvalla verhottua itsepäisyyttä.

Piski. Osaa se räksyttääkin.

En ikinä tapaile ulkomaalaista. Jep jep, räkäiset naurut saa taas päästää tässäkin kohtaa. Muistan, kun lehdistä (Seiskasta) luettiin Kerstin Campoysta ja kuinka äitini taisi pyöritellä päätään "niille amerikkalaisille" ja sille, miten haasteellinen on parisuhde kahden maan kansalaisen välillä. Etenkin niissä ristiriitatilanteissa. Taisi olla niitä hetkiä kun päätin pienessä mielessäni, että ulkomaalaista en kyllä muuten sitten koskaan tapaile. Eihän sen kanssa voi edes kommunikoida, kun ei ole yhteistä äidinkieltä! Hupsista vaan joo.

En ikinä anna lapseni leikkiä Barbeilla. Minä vihasin Barbeja pienenä. Kamalia, epäaitoja otuksia! Niinpä päätin myös, että jälkikasvuni ei koskaan tule näillä kapistuksilla leikkimään. Vaan rajoitinko minä muka oikeasti sitä, kun Barbeja alkoi tunkea meille ovista ja ikkunoista? No en.

Nyt olisikin mukava kuulla, mitä asioita sinä et ikinä, koskaan, milloinkaan aikonut tehdä - mutta teit silti?

Kanssabloggaajat: napatkaahan siis tästä itsellenne tekemistä - vaikka sitten niille hetkille, kun valkoinen paperi (ruutu) tuijottaa takaisin kaikkein intensiivisimmin! ;)