Goodwill on hyvän mielen aarreaitta

** Kaupallinen yhteistyö Goodwillin kanssa **

Minä olen aina rakastanut ajatusta kierrättämisestä. Ajatusta siksi, että olen aivan liian takertuvainen materiaan ja minun on todella - siis todella! - vaikea luopua mistään. Kas kun kaikkeen siihen materiaan on ehtinyt muodostua tunneside...

Aina silloin tällöin olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt, että on aika luopua edes jostakin. Lähtee tavaraa myyntiin (netti)kirppiksille ja vaikka minne - ja oikeastaan lähes välittömästi taas muistan, miksen tykkää koko hommasta. Kun minulle sitten tarjoutui mahdollisuus yhteistyöhön Goodwillin kanssa, tartuin tilaisuuteen avoimen uteliaana. Lähtötietoni olivat häpeällisen vähäiset - tiesin ainoastaan sen, että Goodwillilla kierrätetään ja tehdään hyvää.

Haminan Goodwillilla käydyn palaverin jälkeen minussa heräsi uteliaisuus, sillä jo yksin tuon tunnin mittaisen palaverin aikana opin suunnattomasti uutta Goodwillista. Vai olisitko esimerkiksi osannut arvata, kuinka merkittävä työllistämisvaikutus Goodwillilla on omalla alueellaan? Tai että Goodwillilla voit tehdä ostoksia kivijalkamyymälöiden lisäksi myös verkossa?

Tiesitkö muuten, että näissä Arvo-tuotteissa ainoa uutena ostettu osa ovat ompelukoneissa käytetyt langat? Kaikki muu on tehty käsityönä kierrätykseen lahjoitetusta materiaalista!

Oletteko muuten ajatelleet, kuinka monesti puhutaan korulausein käytännön teoista työttömyyden vähentämiseksi? Minusta Goodwillissa ihanaa on se, että siellä ei vain puhuta - siellä näitä konkreettisia tekoja myös tehdään. Lahjoituksina saadut tuotteet lajitellaan, siistitään ja hinnoitellaan, ja tämä puolestaan tarjoaa käytännön työkokemusta paikallisille pitkäaikaistyöttömille. Goodwill tarjoaa sitä tarvitseville myös henkilökohtaista valmennusta, jotta työllistyminen avoimille työmarkkinoille sujuisi entistä sulavammin. Kaikki saatu tuotto käytetään toiminnan pyörittämiseen, jolloin hyvän rinki on valmis - omilla valinnoillaan pystyy todella auttamaan paikallisia ihmisiä.

Tällä kuluneella viikolla jalkauduin Goodwillin Haminan myymälään, Rautatienkadulle. Se on paitsi minua lähinnä sijaitseva Goodwillin kivijalkamyymälä, myös paremmin kuin kätevästi aivan työmatkani varrella. En oikein tiennyt, mitä odottaa - olin aiemmin, palaveriin tullessani vilkuillut hieman ympärilleni, mutta nyt pääsin tekemään perusteellisempaa tutkimusta ympäri myymälää. Ja voi, millaiseksi aarreaitaksi Goodwill paljastuikaan! Olen vähän tällainen tunteella elävä - en todellakaan myymälään astuessani tiennyt, millaisten löytöjen kanssa sieltä poistuisin.

Ehkä eniten minut löi ällikällä erilaisten tuotteiden määrä. Myymälässä oli aivan kaikkea aina vaatteista kenkiin ja koruihin, huonekaluihin ja sisustustarvikkeisiin sekä elokuviin, kirjoihin, keittiötarvikkeisiin, verhoihin, lautapeleihin... Voisin jatkaa tätä listaa ihan loputtomiin! Joo, saattoi tulla vähän sellainen "pieni lapsi karkkikaupassa" -fiilis...

Aivan ensimmäisinä käsiini tarttui Eiffel-torni -figuuri, jollaista meidän tyttö oli ilmoittanut kaipaavansa suurin piirtein vuosi sitten. Ja hinta - kokonaiset kaksi euroa. Kyllä, kaksi! Seuraavaksi käsiini hakeutui (ihan itsekseen, jep jep...) tuo ylläoleva, ihana kynttiläsomiste. Olin jo varautunut siihen, että mies pyörittelee päätään erityisesti mukaan tarttuneille sisustusesineille, mutta ei. Kynttiläsomiste pääsi miehen toimesta olohuoneessa paraatipaikalle!

Sisustuspuolen ollessa kunnossa päätin siirtyä käytännöllisempien asioiden pariin. Ja siellä se oli, kauan ja hartaudella etsimäni valurautakattila! Olkoonkin, etten vielä ennen sitä hetkeä ollut tiennyt edes etsineeni valurautakattilaa, saati sitten kauan ja hartaudella... Olin varautunut muhkeaan hintalappuun kattilan kupeessa, mutta sain jälleen kerran yllättyä - positiivisesti. 15 euroa valurautaisesta, erinomaisen kuntoisesta kattilasta tuntui lähes ryöstöhinnalta! Kattila kaipasi tietysti seurakseen reseptejä, joten mukaan tarttui myös keittokirjoja ja iltalukemiseksi Nicholas Evansin klassikkoromaani, Hevoskuiskaaja.

Kruunuksi tälle kaikelle löysin vielä kaikkien aikojen lempielokuvani DVD:n - sellainen on minulla joskus ollut, mutta se on vuosien saatossa kadonnut. Nyt voin siis miehen iloksikauhuksi katsella Holidayta ympäri vuoden, ihan milloin vain haluankaan!

Ajatus siitä, että toisten ihmisten hyväntahtoisuuden ansiosta sain kotiuttaa kaikki nämä ihanuudet meille, oli voimaannuttava. Se jäi kummittelemaan mieleeni koko päiväksi ja illaksi, ja ryntäsin heti samana iltana tonkimaan meidän varastoamme.

Ah! Varasto ja autotalli, meidän taloutemme loputtomat mustat aukot! Minulla on ollut tarkoituksena käydä ne läpi jo vaikka kuinka kauan, mutta vasta nyt sain siihen kimmokkeen. Ajatus siitä, että meillä voisi olla jotakin sellaista, joka ilahduttaisi jotakin toista, oli yksinkertaisesti ihana! Etenkin, kun Goodwillille lahjoittamalla tiesin samalla työllistäväni paikallisia - kaksi hyvää kärpästä yhdellä iskulla! Kolme oikeastaan, kun ottaa huomioon sen, että vapautin samalla reilulla kädellä tilaa meidän mustiin aukkoihimme. Jos (ja toivottavasti kun) meiltä maailmalle lähteneet tavarat vielä löytäisivät uuden kodin Goodwillin kautta, olisi myös neljäs hyvä teko taattu - luontoa säästäen, kierrättämällä.

Oli jopa pelottavaa huomata, kuinka paljon lahjoitusvalmista tavaraa meidän nurkistamme löytyi jo ihan päällisin puolin vilkaistuna. Vain viidessä minuutissa olin kasannut farmariautollisen tavaraa lähtövalmiuteen. Kyllä - täytin farmariauton takapaksin sekä takapenkin ääriään myöten viidessä minuutissa. Jos se ei jo yksin riitä kertomaan siitä, kuinka paljon ylimääräistä tavaraa meidän nurkissamme on... Onko edes olemassa mitään sen parempaa mittaria tälle asialle?

Millaisia tavaroita meiltä sitten lähti Goodwillille, uutta kotia etsimään?

Englanninkielisiä romaaneja, erilaisia sisustusesineitä, mattoja, lasten kuin naistenkin vaatteita, lasten kenkiä, korkokenkiä, Ikean Ektorpin sohvanpäälliset, käyttämättä jäänyt sivupöytä...

Lahjoittaminen itsessään oli kätevää - auto vain parkkiin Goodwillin myymälän taakse ja yhdessä poikien kanssa kannettiin tavarat myymälän lahjoitusalueen puolelle. Niin ihanan vaivatonta! Jos olisin alkanut kuvaamaan jokaista tuotetta yksitellen nettikirppismyyntiä varten, olisin yhä vieläkin ottamassa niitä mokomia kuvia. Puhumattakaan siitä, millainen show tavaroiden myynti ja yksittäinen kuljettelu sitten on... Nyt sain kokonaisen autolastillisen tavaraa kätevästi yhteen osoitteeseen, ilahduttamaan niiden uusia omistajia sopuhintaan.

Ja kun kerran ilahduttamisesta puhuttiin, niin voin käsi sydämellä todeta myös erään toisenkin asian - vaikka Goodwillissä löytöjä tekevät kokevat taatusti suurta iloa, niin suurimman ilon tämän yhteistyön aikana koin itse lahjoittaessani. Ihan mieletöntä ajatella, että minulle käyttämättömäksi jääneet tavarat voivat tuoda jollekin toiselle yhtä paljon aitoa iloa, kuin valurautakattila, Eiffel-tornin pienoismalli ja kynttiläsomiste minulle!

Siinä, missä Goodwillin toiminta oli minulle suomalaisena uutta ja ihmeellistä, ei mies tuntunut yllättyvän pätkääkään, kun aloin innoissani höpöttämään hänelle Goodwillista. Miksikö? Siksi, että hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa Goodwill on kuulunut yhtä tavallisena osana kuin vaikkapa Walmart tai Target. Eipä se oikeastaan ihmekään ole, onhan Goodwill perustettu Yhdysvalloissa (Boston, Massachusetts) jo vuonna 1902. Goodwillille lahjoittaminen ja sieltä ostaminen on samalla tavoin ollut aivan yhtä tavallista, kuin ruokakaupassa käyminen.

Siispä tässä kohtaa onkin hyvä todeta, ettei makeaa sovi tarjoilla mahan täydeltä. Hypätään nimittäin piakoin meidän perheelle kovin rakkaaseen Utahiin ja käydään tutustumassa myös siellä Goodwillin toimintaan! Pysyhän siis kuulolla, sillä kohta on tarjolla nojatuolimatkailua kirjaimellisesti hyvän parissa Kalliovuorten juurelle!

Ja psst - nappaamalla niin Goodwillin kuin Aavan meren itäpuolen -bloginkin Facebooksivut seurantaan, et yksinkertaisesti pääse myöhästymään nojatuolimatkalta!