Indian Princess Bread - eli tutummin Squaw

Ruoka on ehkä yksi niistä asioista, jonka meistä jokainen yhdistää kohtalaisen kiinteästi jonnekin tiettyyn paikkaan. Siellä tuli maistettua ensimmäistä kertaa sitä, toisaalla puolestaan tutustuin tähän, kolmannessa paikassa opin pitämään tästä... Ja niin edelleen.

Tumman riisin, quinoan ja valkosipulin taivaallinen yhdistelmä on minulle luultavasti aina yhtä kuin Utah - aivan, kuten tonnikalalla ja cashwella höystetty pastakin, tai munakas hunajalla ja kanelilla. Hyviä nämäkin, mutta squaw... Squawia voisin syödä joka päivä, missä tahansa muodossa vain ja milloin vain. Oli siis jo korkeakin aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla, saisiko leipomalla läheskään samanlaista leipää aikaiseksi, kuin Aspen Mills.

Alla on resepti, jonka muuntelin netistä löytämästäni - ja kyllä minä ehdottomasti peräänkuuluttaisin karamelliväriä. Itse leivon cupseina, kun kotoa löytyy sekä USA:n mittakupposet että suomalaiset, deseillä toimivat - hyvä muuntotyökalu täällä, jos cups-mittoja ei kaapista löydy.

SQUAW
Alkuperäinen resepti: Outback Bread Copycat

1 ½ cups (3,5 dl) kädenlämpöistä vettä (noin 105 °F)
2 rkl siirappia
½ cup (1,2 dl)  juoksevaa hunajaa
kuivahiivaa nestemäärän mukaan (ohje paketista)
½ cup (1,2 dl) voita tai margariinia
3 ½ cups (8,3 dl) vehnäjauhoa
3 - 4 cups (7 - 9,5 dl) korkeaproteiinista jauhoa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl suolaa
pinnalle seesaminsiemeniä

** Siirappia lorautin ainakin tuplasti, kuivahiivaa pussin verran, korkeaproteiinisena jauhona käytin hiivaleipäjauhoja. Minulta puuttui kokonaan vital wheat glutein (yhdistin sen yleisjauhoihin ja enemmän proteiinia vaan kokonaisuuteen, auttaa kohoamisessa) sekä karamelliväri jäi uupumaan. Karamelliväriähän olis saanut poltt... Keittämällä sokeria, mutta en halunnut polttaa keittiötä. Niinpä korvasin tämän siirapilla - toimi, tavallaan. Hunajaa olisin voinut laittaa vähän enemmänkin, ja makeampaa olisi siis saanut olla muutenkin. Alkuperäinen ohje myös kehottaa vuoraamaan vuoan maissijauholla - minä taas tykkään squawistani seesaminsiemenillä. Makuasioita.

1. Ensimmäiset neljä ainesosaa yhteen (vesi, siirappi, hunaja ja hiiva), tämän jälkeen jauhoista puolet molempia, mausteet (kaakao, suola) ja tämän jälkeen vielä toinen puolikas kumpiakin. Lopuksi sekaan rasva. Taikina saa jäädä aika löysäksi, jos siis ei välttämättä tavoittele leivistä kauneuskuningattaria - eli ei halua alkaa kaulia taikinaa nätisti vuokaan aseteltavaksi, ei taikinan tarvitse olla erityisen helposti käsiteltävää.

2. Taikina kohoamaan lämpimään paikkaan, ja kun taikinaa on tuplamäärä alkuperäiseen verrattuna, voi sitä alkaa asettelemaan leipävuokiin. Itse täytin vuoasta noin puolet, ei kohonnut enää uunissa ylitse. Ennen uuniin laittamista tasoittelin hieman, ja laitoin päälle koristeeksi seesaminsiemeniä.

3. Uunissa leivät saivat viettää 350 °F (eli noin 175 °C) 20-25 minuuttia.

Allekirjoittanut ei erityisemmin tule toimeen hiivalla kohotettavien kanssa - tätä keinoa ei tosin kannata kotona kokeilla...

Mikäli minun 'ohjettani' ja alkuperäistä ohjetta vertaa, huomaa kyllä selkeitä eroja niin valmistustavoissa kuin raaka-aineissakin. Tämä suomalaisten kauppojen tarjontaan mukautettu versio ajoi asiansa ihan hyvin - hunaja tosiaan pääsi loppumaan kesken, joten makeutta olisi saanut olla enemmänkin, eikä meidän pienehkössä lähikaupassamme ollut karamelliväriä. Tämäkin jätti tietyn ominaismaun puuttumaan, eikä väri toisaalta ollut aivan niin syvän tumma, kuin olisin sen suonut olevan. Kaikkiaan kokeilu oli kuitenkin kohtalaisen onnistunut, ja kunhan toinenkin leipä on syöty loppuun, lienee aika uudelle, ehkä jopa onnistuneemmallekin kokeilulle.

Jos siis aikaa, viitsimystä ja kokeilunhalua löytyy - en voi sanoa muuta kuin sen, että tämä lyö laudalta jopa ruisleivän.

Ja kuinka tätä meillä syödään? Paistettujen kananmunien kanssa. Ehkä miehen opetuksen tulosta, ehkä jotain muuta - mutta jopa minä nautin nykyään squawista ehdottomasti eniten hunajalla voideltuna, päällä paistettua kananmunaa sokeri-kanelisekoituksella maustettuna. Heaven.