Jossakin imperiaalisen ja metrisen mittajärjestelmän välillä

Viimeaikoina arki on todellakin tuntunut pitkästä aikaa arjelta - ei tapahdu mitään jännää tai hauskaa, kaikki on enemmän tai vähemmän tylsää ja mitäpä kirjoitettavaa sitä meidän elämästä olisi. Tänä aamuna ajelin tavoistani poiketen miehen autolla - sillä, joka suurella vaivalla tuotiin Atlantin ylitse, ja joka puhuu vieläkin amerikkaa. Toisin sanoen maileja, gallonia ja fahrenheiteja. Ja siitäpä se idea sitten iskikin - ihan kunnon kakkosnelosella suoraan otsaan.

Jos meidän arkemme kaikkinensa tuntuukin minusta ihan normaalilta, ymmärsin, että jollekin muulle meidän keskinäinen kommunikaatiomme saattaisi tuottaa pieniä haasteita - lähinnä sen osalta, kuinka meillä käytetään yhdistellen kahta täysin erilaista mittajärjestelmää. Minulle taottiin pienestä saakka päähän metrijärjestelmää - siirreltiin pilkkua vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle ja opittiin, kuinka kaikki on mukavan loogista ja järjellistä. Mies puolestaan oppi imperiaalisen mittajärjestelmän, kuinkas muutenkaan.

Miten meidän arki siis pyörii? Vähän niin ja näin, metrejä, maileja, gallonia ja litroja yhdistellen.

Tähän kuvaan mahtuu sopivasti fahrenheiteja, maileja kuin galloniakin. Auton sisälämpötila on asetettu sopivasti (palelevan) rouvan mieltymysten mukaan 85:n fahrenheitiin, ulkolämpötila puolestaan on 24 - eli noin viisi pakkasastetta. Maileja on kertynyt matkalle kaksi, keskikulutus (miles per gallon - täysin käänteinen suomalaiseen verraten) juuri kuvan hetkellä 23.2 MPG / ka 31.8 MPG. Ei siis todella mikään erityisen loistelias...

Minulle metrijärjestelmä on yhä ja edelleen - jos ei nyt ainoa oikea, niin ainakin ainoa järjellinen. Käytän ehdottomasti luontevammin metrejä, litroja ja celsiuksia, onhan niitä pienestä saakka käyttänyt. Olen kuitenkin jonkun verran joutunut nieleskelemään metrejäni ja celsiuksiani, sillä miehelle nämä eivät ole yhtä selkeitä. Toki pääpaino normaaliarjessa on metrijärjestelmässä, Suomessa kun asutaan. Kotona meillä käytetään kuitenkin kumpaakin järjestelmää aika sekaisin keskenään - kumpi milläkin hetkellä sattuu sopimaan paikalleen paremmin.

Lämpötiloissa miinusasteet kääntyvät meillä kummallakin paremmin tajuntaan celsiuksina. Kun plussan puolelle päästään, minäkin olen alkanut käyttää enemmän fahrenheiteja 32:sta (nollasta) 100:n (noin 38 C). Fahrenheiteilla lämpötilan saa ilmaistua tarkemmin, mutta toisaalta - minun fahrenheitini ovat vielä aika suurpiirteisiä.

Kotona mukava sisälämpötila on 65 ja 75 asteen välillä, autossa puolestaan tykkään näin talvikeleillä huomattavasti lämpimämmästä (no, kuvakin paljastaa totuuden - 85, hehheh)... Pienemmissä lämpötiloissa puolittaminen ei onnistu, mutta esimerkiksi leipoessa puolittelen tai kaksinkertaistan vähän sinnepäin systeemillä. Jos uuni tarvitsee USA:n ohjeen mukaan lämmittää 350 F, se lämpenee suomalaisittain 175 C:n.

Matkat mittaan joko kilometreinä tai - ei, ei maileina, vaan - aikana. Etenkin yhtään isommassa kaupungissa ajalla mittaaminen antaa paljon paremmin suuntaa, kuin kilometrit - toisaalta taas, meillä maaseudulla kilometrit kertovat kaiken tarvittavan. Mailit taittuvat jokseenkin sujuvasti, mutta pysyn kilometrien ja ajan puitteissa omalla mukavuusalueellani. Meidän kummassakin autossamme on mailimittari, mutta onneksi myös ne kilometriversiot löytyvät.

Liikenteessä pystyn pitämään auton oikeassa nopeudessa maileinakin, vaikka Suomessa oltaisiin - mutta aika epävarmaa haparointiahan se on. Valitettavasti. Jaardeista ja jaloista on parempi jättää puhumatta, sillä ne ovat minulle verrattain vieraita - tuuma sen sijaan on pyöreät 2,5 senttiä ja ainakin tähän saakka se on riittänyt. Taloudesta kun löytyy metrimitta kuin amerikkalainen vastineensakin, pystytään mittailemaan ymmärrettävästi - kumpi tahansa meistä sitten onkaan mittanauhan valinnut.

Ehdottomasti haastavin asia minulle kuitenkin on tilavuus ja sen mittaaminen imperiaalijärjestelmällä. Litrat ja desit ovat harvinaisen selkeitä, leivonkin vielä ihan onnistuneesti cupseilla - niin kauan, kun niitä ei tarvi lähteä erikseen sen kummemmin pilkkomaan. Yksi cup on aavistuksen vajaa 2,5 desiä, ja juuri leipomisen osalta omat cups-mitat auttavat asiaa kummasti.

Toinen tutumpi tilavuuden mitta "väärällä systeemillä" on gallona - mies käyttää tätä jonkin verran, minä harvemmin. Hahmotan kuitenkin sen, että yksi gallona on vajaat neljä litraa (n. 3,8 litraa), ja se riittää minulle oikein hyvin. Cupin ja gallonan väliin nyt mahtuu tietysti muitakin yksiköitä, mutta näitä meillä ei (luojan kiitos!) arjessa käytetä ollenkaan, joten en ainakaan näin Suomessa asuessa ole ihan kaikessa rehellisyydessään niitä vaivautunut opettelemaan.

Painot ovat meillä vähän vuorotellen paunoissa ja kiloissa (suurimmaksi osaksi kiloissa, koska siinä nyt vain on enemmän järkeä). Paunat ja kilot on kohtalaisen helppo muunnella keskenään päässäkin - yksi pauna on vähän alle puoli kiloa, joten pienillä pyöristyksillä pärjää ihan tarpeeksi suuntaa-antavasti.

Aika sekavaa tekstiä, mutta yhtä sekavasti me näitä eri mittayksiköitäkin käytetään. Eikä sillä - ainakin tänne saakka ollaan pärjätty ihan hyvin näilläkin, joten tuskinpa tässä suunnattomiin vaikeuksiin joutuu myöhemminkään. Toivottavasti.