Joulun 25 päivää — joulukalenteri Aavan Meren Itäpuolen tyyliin

Tältä näyttää meillä ulos lähtiessä. Lumi! <3

Minulle joulu on aina ollut vuoden perhejuhlista tärkein. Olen oppinut nauttimaan halloweenista, pääsiäisessäkin on oma viehätyksensä - niin, ja vastikään oli se kiitospäiväkin. Silti, joulu nyt vaan on... Joulu.

Joulun odotukseen kuuluvat tietysti myös joulukalenterit!

Minun oli tarkoitus valmistella hyvissä ajoin blogille oma joulukalenteri - joka päivälle jotakin kivaa valmiiksi, odottamassa postaamista. Mutta kuinka kävikään... No, sen varmaan jokainen arvaa. Mitään ei ole valmiina, ideoita kylläkin. Tämä joulukalenteri lienee oleva siis hyvin riemunkirjava, mutta joka päivä yritän saada jotakin eetteriin.

Palaan ajassa myös jonkin verran taaksepäin, sen pystyn jo nyt sanomaan - esimerkiksi toissapäivänä käväistiin Eduskuntataloon tutustumassa, ja viime viikon torstaina juhlittiin kiitospäivää. Näitä tunnelmia pääsette siis lukemaan vielä jossakin kohdin joulukuuta!

Nyt kuitenkin hyppy muutaman tunnin taakse, tähän iltapäivään.

Päivän tyyli.
Takapihan puissa nököttää vielä yksittäisiä omenoita, siellä täällä.
Lumisadetta. <3

14.00: Odotan lasta koulun pihalla. Kerho on loppunut tältä iltapäivältä, ja lapsi tulee (!!) ensimmäisten joukossa koululta autolle, tarkalleen ottaen aivan ensimmäisenä. Lähdemme ajamaan kotia kohti, sillä äskettäin tehdyt ruokaostokset odottelevat jääkaappiin pääsemistään takapenkillä.

14.30: Kaivelen talvitakkia ja kumisaappaita naftaliinista. Kumisaappaita siksi, että vihaan sitä tunnetta, kun lunta änkeytyy kenkiin. Tälläpähän sen välttää.

15.00: Olemme vihdoin lapsen kanssa ulkona. Lapsi alkaa välittömästi puuhastelemaan Olaf-lumiukkonsa kanssa, kun taas äiti kiikuttaa palavat roskat pönttöön ja paiskaa kosaanit perään. Kyllä muuten palaa ihan mukavasti pienellä avustuksella, myös näin lumisempaan aikaan (ja lumisateessa)! Melkein teki mieli kaivella makkarat esille, mutta josko vaikka huomenna ihan kunnollisten puiden kanssa...

Ja paljon me muuten lapsen kanssa saatiin muutenkin aikaan! Vietiin fillarit varastoon (eh eh, taisi olla aikakin - olivat molemmat nimittäin jäässä ja lumen alla...), siistittiin talon vierusta ylimääräisistä asioista ja esineistä (oli puutarhaletkua, metallista ämpäriä, kottikärryjä...) ja avattiin polut kaikesta vuorokauden aikana sataneesta lumesta. Kaikkein isoin task kuitenkin oli halkojen hakeminen. Normaalisti meillä on autotallissa valmiina lavallinen puita, mutta nyt ne olivat päässeet loppumaan. Ei auttanut kuin lähteä toisesta autotallista (50 metrin päästä, eh) hakemaan varapuita. Onneksi oli pulkka, jonka sai ladottua täyteen polttopuita!

Niin, ja tyttö sai Olafinsa valmiiksi! Siitä tosin ei ole tähän hätään kuvaa laittaa, kun valmistumishetkellä alkoi olla jo niin pimeää.

Normaalisti näiden oksien alta mahtuu kävelemään - lapsi ainakin.Nyt sieltä pääsisi kyllä vaikkapa... Ryömimällä?

16.00: Istumme vanhempieni olohuoneessa tien toisella puolella. Iski nimittäin pakko saada mehua - ja äidillähän sitä oli.

17.00: Pikku Kakkonen alkoi - lapsi makailee koiran kanssa sohvalla ja minä sain laitettua valkosipulikermaperunat uuniin. Kaveriksi Wieninleikettä ja tuoretta, raikasta sitruunaa. Myös takassa loimuaa ihanasti tuli, pienen taistelun jälkeen - ulkona olleet puut kun ottivat vähän osumaa lumesta ja olivat muutenkin aavistuksen liian kosteita sytytettäviksi.

Näistä aineksista oli meidän joulukuun ensimmäisemme tehty.

Kuinka sinulla on lähtenyt joulukuu käyntiin?