Kesälenssun rumat kasvot

Täällä on kerätty sulkia hattuun kokonaisen viikon verran. No... Älkää nyt tosissaan kuitenkaan ottako - jostakin tästä surkeasta tilanteesta vaan on revittävä huumoria.

Mites monta diagnoosia sie oot saanut tässä kuluneen viikon aikana? Mie oon saanut 1+3. Jokaisen olisin mielelläni jättänyt saamatta...

Ykkönen erikseen sen takia, että sitä en ihan niele. Vaikka kyllähän sekin varmaan ainakin jonkunlaista suuntaa on antanut.

Apauttiarallaa paras paikka maailmassa.

Kuluneella viikolla on mm.
... Joka päivä jossain kohdin noussut kuume yli 39 asteeseen, tänään päivä 7.
... Käynyt hoitajan vastaanotolla 3 kertaa.
... Käynyt lääkärillä 4 kertaa.
... Saanut pika-crp:n tuloksia kolmesti.
... Ollut niin kipeänä tk:ssa odottamassa, että olen ollut puolitajuissani ja itkenyt.

Flixanity = pelastus!

Mitäs ne diagnoosit sitten ovat olleet? Akuutti määrittelemätön ylähengitysteiden infektio (1) + sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä, poskiontelotulehdus sekä puhjennut tärykalvo (3). Oli aika ikävä kuulla aiemmin tänään puhelimessa, että Kotkaan pitäisi matkan käydä, jos mielisi olla menettämättä kuuloaan. Kun ottaa huomioon, että olen muuten ihan perusterve, alle kolmekymppinen (köhköh vielä köhköh) nainen, oli tällainen tietoisku melko kylmää vettä suoraan niskasta alas.

Juonipaljastus - kuulon pitäisi palautua ennalleen (nythän en vasemmalla korvalla kuule yhtään mitään) ja mikäli nämä antibiootit nyt vaan purevat, selvinnen tällä. Jos tilanne jatkuu ennallaan tai menee huonommaksi, pääsen joksikin aikaa lepäilemään osastolle, ottamaan lääkettä suoraan suoneen.

Tää mun kaveri on ollut aika-ajoin vähän väsähtänyt tähän jatkuvaan loikoiluun.

Kaikkiaan olo on melko... Väsynyt. Lääkettä saa pumpata kehoon aika jatkuvalla syötöllä, kuume sahaa edelleen ja olenpa tainnut sairastuttaa ainakin miehen jonkinlaiseen nuhakuumeeseen. Jos osa hoitohenkilökuntaa olisi viitsinyt suhtautua minuun ja oireisiini muutenkin, kuin sopimalla työhaastatteluaikoja kesken minun tutkimiseni tai tunkemalla aina vain uutta vanupuikkoa korvakäytävän perukoille, ei ehkä oltaisi jouduttu menemään ihan näin ekstriimille levelille näiden kipujen ja olotilojen kanssa. Mutta hengissä ollaan ja sinnitellään - alkaisi näyttää siltä, että elämä voittaa.

Myös tällaisen keskustelun voi käydä siipan kanssa sillä välin, kun istuu (taas kerran) lääkärin vastaanotolla odottelemassa ja tahtoo heti kotiin päästyään päästä katselemaan lapsuuden lempparipiirrettyä. Jep jep, 29-vuotias penska täällä ohoi!