Kuopio 48:ssa tunnissa

Perinteinen suomalainen näkee Suomen ihan kivana, vähän sellaisena tasapaksuna maana. Ehkä jopa aavistuksen tylsänä, mutta toisaalta taas sellaisena, joka pitää lupauksensa. Vasta ulkomaalainen puoliso avasi minun silmäni sille, että myös kotimaanmatkailu on äärimmäisen arvokasta ja kiinnostavaa. Sääli vain, että tarvitsin ulkopuolisen avaamaan silmäni tälle faktalle.

Siispä... Onko se kotimaanmatkailu tylsää? Onko Suomessakin jotain uutta ja mielenkiintoista katsottavaksi? Onko kotimaanmatkailu liian aliarvostettua?

Niin - huomasitteko, kun intoilin AMI:n FB-sivuilla meidän reissustamme Kuopioon? Ei sitä kyllä varmaan voinut olla huomaamatta...

Voin ilokseni ja kunniakseni kertoa, että nyt on kuvien läpikäyminen ja jälkikäsittely reissulta paketissa, ja myös blogitekstit odottelevat valmiina julkaisuaan - omassa, siistissä järjestyksessään. Kyllä, näitä on paljon! Koska lukijoita kiinnostanee myös muutkin, kuin Kuopio-aiheiset matkailupostaukset, tarkoituksena olisi vetää nämä tekstit kerralla jonosta pois. Tekstejä on yhteensä seitsemän, joten seuraavana kuutena iltana klo. 20.00 kannattaa kääntää kanava tänne blogin puolelle. Miksi? Siksi, että tuohon maagiseen aikaan ilmestyy teidän luettavaksenne aina uusi Kuopioon liittyvä teksti.

PSST! Jälkeenpäin löydät kaikki tähän reissuun liittyvät postaukset sivupalkista tägillä Kuopio48 - sama tägi löytyy myös kaikkien tähän reissuun liittyvien postausten perästä.

Matkakertomuksen ensimmäinen osa tässä ja nyt - kiitos ja anteeksi!

Jo heti alkumetreillä meidän matkamme meinasi tyssätä, tai vähintäänkin hidastua. Tietyöt viivyttelivät meitä kotimaanmatkailijoita onneksi lopulta vain reilun kymmenen minuuttia. Ja kuten kuvasta näkyy, myös ilma oli kohtalaisen ruma morsian - tässä vaiheessa meidän matkalottomme näytti siis vahvasti siltä, että onnistuttu ei oltu. Niinpä me vielä tässä vaiheessa pidimme peukkuja sille, että ilma kirkastuisi ja oltaisiin Kuopiossa jotakuinkin järkevässä ajoin.

Matka jatkui yllättävän jouhevasti, yksi ja ainoa pysähdys matkalla tehtiin Ristiinan Nesteellä. Tällainen meikäläisen kaltainen maalaistollo joutui raapimaan hetken päätään siinä vaiheessa, kun bensaa ei voinutkaan maksaa suoraan tankkausautomaatin lähelle maksuautomaattiin. Ehei, sen sijaan kassalta piti ensin erikseen pyytää lupa tankkauksen aloittamiseen (jonka jälkeen mittari avattiin) ja tämän jälkeen joutui kipittämään takaisin sisälle maksamaan. Toisaalta, kyllähän tuota vararavintoa joutaakin kuluttamaan, joten ehkä jätän rutinani ihan vain tähän.

Seuraava pysähdys tulikin vasta reilusti lähempänä Kuopiota. Paikasta en ole ollenkaan varma, mutta samoilta nurkilta on otettu kuva "Kuopio 30" -kyltistä (toisin sanoen, tämän postauksen kansikuva), joten melko pohjoisessa alettiin jo olla. Se oli kuitenkin näitä ihan perinteisiä "nytonpakkopysähtyäkuvakuvakuva!" - ja niin repsikka kuin takapenkkikin huokailivat. Tästä se alkaisi... Kuskin kuvausmania, nimittäin.

Sain ikuistettua kameralle tuon aivan ihastuttavan ladon, punertuneita horsmia ja lehmiä (!!) laiduntamassa. Oli hyvä mieli jatkaa päivän ensimmäiseen varsinaiseen turistikohteeseen, joka häämötti jo kohtalaisen lähellä.

Tää oli miulle - umpikymenlaaksolaiselle - niin savolaista, että siitä oli pakko saada kuva! Ja kanssamatkustajat huokailivat jälleen...
Ei saa tippua.
Siellä se pilkottaa!

Kuka ennätti jo tiirailla kuvista, minne suuntasimme turreilemaan aivan ensimmäiseksi?

Tällä kertaa tämä kotosuomalainen turisti- ja kulttuurinähtävyys oli lapselle ensimmäinen laatuaan, mies puolestaan oli joskus törmännyt vastaavaan Norjassa. Puutossalmen lossi sijaitsi todella kuvankauniissa maisemissa, vain puolisen tuntia Kuopiosta etelään. Alun perin suunnittelimme kiertävämme Kuopioon idän ja pohjoisen kautta koukaten, mutta kun olimme ylittäneet lossilla salmen ensimmäistä kertaa... No, sanotaanko vaikka, että kuski (allekirjoittanut) tajusi, että moisella koukkauksella me ei oltaisi Kuopiossa vielä seuraavana päivänäkään.

Niinpä vaihdoimme suunnitelmaa lennosta ja käänsimme auton keulan takaisin tulosuuntaan ottaaksemme uuden lossikyydin takaisin. Sinänsä idea oli oikein hyväkin, että ensimmäisellä kerralla koko lossimatka meni lähes huomaamatta ohi - vasta lossin kiinnittyessä vastarannalle me pösilöt tajusimme, että se oli edes liikkunut. Tällä kerralla ennätettiin hetki nauttia maisemista ja tasaisesta lossikyydistä, aurinkokin alkoi lupaavasti vilahdella pilvien raosta!

Puutossalmen puolella (lännessä) sijaitsee muuten myös simppelit (mutta asiansa ajavat) wc-tilat, kesäkahvila sekä keinut ja muuta pientä tekemistä lapsille.

Puutossalmen lossilta matkamme jatkui pohjoiseen. Olimme tehneet jo hyvissä ajoin huonevarauksen Original Sokos Hotel Puijonsarveen, joten päätimme lähteä kärkkymään huonettamme jo aavistuksen etuajassa. Toiveissa häämötti pieni auton kevennys matkalaukkujen dumppaamisen muodossa vain, jotta voisimme jatkaa matkaamme seuraavaan turistikohteeseemme.

Jo pelkästään menomatkalla Kuopioon huokailimme ihastuksesta - miehellä ihan eritoten on valtaisa ikävä vuoristomaisemiin, enkä minäkään vähän mäkisempää maastoa pahakseni pistä. Mutta jos jo menomatkakin oli ollut ihastuttava... Me emme todellakaan olleet varautuneet siihen, kuinka kauniita maisemia pääsisimme ihastelemaan myöhemmin samana päivänä kuin sitä seuranneenakin päivänä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän höpöttelyt tiistain osalta - jatkoa tarinalle luvassa huomenna klo. 20.00.

Muistathan siis tykätä & ottaa seurantaan blogin Facebook-sivun - saat sieltä heti uutisvirtaasi ilmoituksen siitä, kun saga jatkuu ;)