Ajatuksii murteist ja niie olomuodoist

Olin ajelees hakee lasta leirilt. Kuuntelin radioo, siel haastateltii Aku Ankan toimitusjohtajaa ja alettii puhuu murteist. Siinä ne sit höpötteli siit et miten melkee jokaisee murteesee yhistetää ainaki jonkunllaisii stereotypioita - hitaat hämäläiset, kierot savolaiset... - ja niiedellee.

Sit toinen niist juantajist kerto, että oli Helsinkiin muuttamisesa jälkee käyttäny omaa murrettaa aina sillo, ku se oli joutunu kyselee esimerkiks jotain suuntaohjeita et minne mennä. Siitä mä sit rupesin miettii tät omaa puhumistani ja aattelin et no - miehä kuulostan iha tavalliselt. Tai siis et miehä e puhu ees millää murteella, vaan ihan niinku kaikki normaalit ihmiset puhuu. Ja sit tajusin et kui naurettava tuoki ajatus oikeestaa oli!

Tottakai mä kuulostan tavalliselt omis korvissani. Täähä o se mite mä puhun ja mikä mulle on normaalii. Oikeestaan aika vaikee kuvitella, et jollei toiselle tää varmaa kuulostaa iha vieraalt.

Ja just täst syystä miust on hirveen vaikeeta vaihtaa kotona suomeks. Mies haluais oppia suomea, mut minen tiiä oikein et miten mä sille tätä kieltä opettasin. Kirjakielen puhuminen on tosi outoo ja jos puhun murretta, nii mitä tuo sit ja oppii? Joo, no eipä se kyl mitää opi, jos en ees sille suomee puhu, et pitäis varmaan alkaa parantaa tapojaan.

Silti miust tuntuu, et tää on se oikee tapa puhuu ja aatella. Tai siis, ei täs miust mitään kummaa oo. Joo - kummaa ehkä o se, et kirjotan muka omaa puhettani tähän julkastavaks. Se ei kuitenkaa täs kuvitteellisel paperil oo yhtää sama juttu ku puhues. Tuntuu aika ouvolt.

Ja sit rupesin miettii sitäki, et mitä tää mun murre oikei on. Välillä tulee miuta ja siuta, välillä ollaa mä ja sä. Eihän sen ny noi pitäs mennä! Opetanko mä jotai ihan ihme sekakieltä lapselle ja miehelle? Varmaa joo. Joku hybridi tää kait o.

Toine hassu juttu murteissa on ollu aina miun mielest se, kuin paljo voi eri murteis varioida suomalaisii sanoja ja silti toinen suomalainen ymmärtää. Joo, onha niitä kaikenlaisii paikallisii sanoi eri jutuille ja asioille mut suurimmaks osaks kaiken ymmärtää.

Paitsi raumalaisii. Kuulemma.

On muuten aika yllättävän vaikeaa kirjoittaa omalla murteellaan. Vaikka sitten ihan murteista puhuisikin - kyllä se ainakin puolittainen kirjakieli (tai sen säälittävä yritys) tulee tuolta jostakin edelleen luonnollisimpana, näin blogin näkökulmasta katsoen. Laittakaahan omia murteitanne peliin ennättäessänne ja muistakaa linkittää myös tänne - olisi hauskaa päästä lukemaan!