Lapsuuden muistot säilöön helposti - pari vinkkiä osaksi arkirutiineja

Olen aina ihaillut suunnattoman paljon ihmisiä, jotka jaksavat järjestellä paperiset valokuvat kauniisti omiin albumeihinsa ja kirjoittavat vielä viereen pienen katkelmankin kuvaushetkestä. Ei onnistuisi meikäläiseltä! Ei riitä pinnaa eikä toisaalta myöskään luovuutta moiseen projektiin, kaiken lisäksi unohtaisin aivan taatusti myös sen oleellisimman - sen, että digikuvat pitäisi aivan ensimmäisenä muistaa tilata paperille.

Kun lapsen iPadilta alkoi loppua tallennustila, joutui äiti ottamaan kovat keinot käyttöön. Nimittäin keksimään, mistä ihmeestä taikoa tallennustilaa kaikille lapsen tärkeille, kuvina ja videoina tallennetuille muistoille.

Paremman mielikuvituksen puutteessa tapahtui ainakin minun maailmani mullistanut keksintö - oma sähköpostitili arkistointia varten!

Pieksämäki, kevät 2015. Muistoja, muistoja.

Ensin lähetin uudella, ainoastaan lasta varten luodulla arkistointisähköpostilla sähköpostiviesteinä kuvia arkistosähköpostiin, pikku kuvausten kera tottakai. Sisäinen perfektionistini nautti siitä, kun pystyin nimeämään jokaisen sähköpostiviestin erikseen aiheen mukaisesti - tätä kautta sain järjesteltyä kuvia juuri toivotulla tavalla. Vanhoja kuvia on melko haastava tällä tavalla arkistoida, mutta jos jotakin, tämä toimii mainiosti ennakointina.

Tänään lapsi tuli kotiin itse tekemänsä jättikokoisen riisipiirakan kanssa - Martat olivat käyneet koululla puuhastelemassa lasten kanssa. Äiti uuteen keksintöönsä ihastuneena nappasi muistoksi kuvan riisipiirakasta kuin myös lapsesta nautiskelemassa leipomuksestaan - nämä saikin kätevästi lähetettyä sähköpostin muotoiseen arkistoon yhdeltä istumalta, tekstin ja pienen muistelupätkän kera, tottakai. Helppoa, nopeaa ja kätevää - ja mikä parasta, lapsi pääsee itse sitten aikuisena käsiksi näihin muistoihin kätevästi miltä tahansa haluamaltaan laitteelta!

Minne sitten vanhat kuvat, joiden lajittelu on hyvällä tahdollakin sanoen keskekeräinen? Koska luotu sähköpostiosoite oli Gmailiin, oli kätevintä ottaa käyttöön Google Drive. Jälleen kerran sama juttu kuin sähköpostillakin - kuvia voi katsella miltä tahansa laitteelta, milloin vain ja missä vain.

Entä sitten videot? YouTubeen, yksityisiksi.

Arkistosähköpostin hyvä puoli on toisaalta myös siinä, että sinne voi kirjoitella matkan varrelta myös hauskoja sattumuksia ja tarinoita lapselle muisteltavaksi. 

Pakko tosin tässä vaiheessa sanoa myös se, että ulkoisen kovalevyn voimaa ei kannata myöskään aliarvioida. Minä ainakin olen sen verran vainoharhainen, että kuvat löytyvät tallesta paitsi tietokoneelta, myös ulkoiselta kovalevyltä kuin netistäkin - ihan vain sen varalta, että jotakin pääsee sattumaan. Toki ne kaikkein parhaimmat kuvat ovat päätyneet myös Facebookiin kuin toisaalta bloginkin puolelle, mutta silti - kaikkea ei vain voi korvata, ei tuosta noin vain.

Meidän uusi arkirutiinimme on siis päivittäisten kuvien järjesteleminen ja lähettäminen.

Tämä onnistuu jopa tällaiselta huonommaltakin äidiltä, joka ei ole oppinut järjestelemään fyysisiä kuva-albumeita ja joka silti haluaisi tarjota lapselleen jotakin mukavaa ja erityistä. Samaan sähköpostiviestiin saa kätevästi niin päivän kuvia, tarinoita kuin toisaalta vaikka mitä muutakin. Kaikkia taideteoksiakaan kun ei fyysisesti pysty säilyttämään, voi niistäkin esimerkiksi napata kuvat ja laittaa talteen Drivelle tai sähköpostiin.

Niin - ja tässä menee helposti joko vain muutama minuutti, tai vaihtoehtoisesti voi tarinoida vaikka pidemminkin.

Kätevää!