Perjantai-illan huumaa

Perjantai-illoissa on aina ollut jotain taikaa.

Viikko on takana, viikonloppu alkamassa - ja viikonloppuhan edustaa ainakin useimmiten rentoutumista ja nollaamista - uutta starttia uuteen viikkoon. Vielä jokin aika sitten olisin sanonut, että parasta perjantaina on olla kotona ja löhötä sohvalla telkkarin edessä, mutta nyt olen kääntänyt takkini.

Parasta perjantai-illoissa on nimittäin se, että voi käydä uimassa!

Yleensä tykkään käydä Linnoituksen uimahallilla, mutta nyt altaat ovat olleet kohta pari viikkoa kiinni huoltotöiden vuoksi. Maanantaita innolla odottaen - silloin ovet taas aukeavat! Olen siis toisin sanoen ollut meidän oman kuntamme pienemmän altaan tarjonnan varassa, ja ei - altaassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta voi - olisipa paikka vaan hieman useammin auki! Näin toukokuun lopussa kun uimaan pääsee ainoastaan perjantai-iltaisin ja sunnuntaina päivällä.

Viikko sitten perjantaina pienessä, 12-metrisessä altaassa oli melkoisesti ruuhkaa, joten myös eilisen tilanne hieman jännitti. Mahtuisiko siellä uimaan, vai pääsisikö harjoittelemaan kierrä, väistä tai osu -peliä?

Kaiken muun lisäksi tajusin reilussa puolimatkassa sen, että jotain oli unohtunut. Nimittäin ne samperin säärikarvat! Ei huolta - pahimman talviturkin olen kyllä siistinyt ja pidänkin suhteellisen siistinä uimahalleilla vieraillessa, mutta nyt tämä vajaan viikon tauko näköjään sekoitti sen verran pakkaa, että eipä sitä vaan muistanut. Hävetti kyllä jo valmiiksi ajatuskin täpötäydestä pukuhuoneesta, joka ei muuten koollaan ylvästele - ja meikäläisen säärillä rehottavasta puutarhasta. Hyh.

Tällä kertaa kuitenkin olivat säärikarvojen jumalat suotuisia - tyhjä pukuhuone, tyhjä suihku sekä tyhjä sauna! Ainoa raasu, joka minun koipikarvoitustani joutuisi katsomaan, olisi altaan valvoja, jonka editse joutuisin kävellä altaaseen. No problem.

Pääsin ilman suurimpia häpeilyjä valvojan ohitse altaaseen ja tällä kertaa sain myös uida melkein tyhjässä altaassa! Kaikkiaan viisi ihmistä kävi pyörähtämässä altaalla samaan aikaan, heistäkin korkeintaan kolme samaan aikaan kerrallaan. Tästä sai kyllä olla kiitollinen, sillä kahden kilometrin räpiköiminen 12-metrisessä altaassa on muutenkin melko... Mielenkiintoista.

Myös takaisin mennessä minua odotti sama autuus, kuin tullessakin. Tyhjät peseytymistilat kuin pukuhuonekin ovat melkoista luksusta - ei tarvitse välittää kenenkään toisen katseista tai siitä, mahtaako vieruskaveri miettiä minun olevan kamalan hidas, tai vaihtoehtoisesti pahempikin sähköjänis. Tyhjässä pukuhuoneessa hyvän uinnin jälkeen on myös jonkinlaista mukavaa seesteisyyttä ja rauhaa. Vähän kuin jonkinlainen välitila, limbo. Saan yhä nauttia uimahallin tunnelmasta, ennen astumista lämpöiseen kevätsäähän.

Ihana perjantai.

... Ja tapahtuipa samaisena perjantaina jotakin muutakin oikein mukavaa - tähän palaan myöhemmin.

Kuten kuvasta näkyy, en mie vauhdilla koreile - mutta ei tässä onneksi olympialaisiin ollakaan treenaamassa! :) Ja jottette ihan koijariksi kuvittele, niin appi antaa etäisyyden maileina (1.25) - kilometrejä siis kerääntyi kaksi, kuten tuolla aiemmin mainitsinkin.