Patikointia Pieksämäellä — #Kuopio48

Lapinlahdelta, Väisälänmäen kuvankauniista kansallismaisemasta alkoi meidän pitkä kotimatkamme takaisin Kymenlaaksoon. Kuten eilen kerroinkin, kävimme "kylällä" vielä Matin ja Liisan asemalla nappaamassa muutamat kuvat pihalla parkissa olevasta höyryveturista ja hakemassa matkaevästä S-Marketista, pysähdyttiin myös vähemmän korrektisti tien sivuun nappaamaan kuva Lapinlahden kirkosta. Ja sitten suunta kohti etelää!

Mitä Lapinlahden ja Miehikkälän välistä sitten löytyykään? Sieltähän löytyy esimekiksi Pieksämäki - ja Pieksämäeltä puolestaan pitkäaikainen ystäväni Sanna (joka myöskin bloggaa Starboxissa). On aika lähteä tutustumaan Pieksämäen upeaan Vedenjakajareitistöön!

Jos tulit kyytiin vasta tältä pysäkiltä, kannattaa lukaista läpi myös neljä aiempaa reissupostaustamme Kuopiosta:
- Lähtötunnelmat ja ensipuraisu Kuopioon
- Nähtävyyksiä, fiiliksiä ja ruokaa
- Näkymiä Puijon tornilta ja vähän hyppyrimäkien juureltakin
- Lapinlahtea: kansallismaisemaa ja kaunista luontoa

Meillä oli Sannan kanssa ehtinyt kulua jo ihan luvattoman pitkä aika viime kerrasta, kun nähtiin - oli siis enemmän kuin selvää, että nyt nähtäisiin viimeistään. Pohdittiin kauan, mitä kivaa tehtäisiin, ja pitkälti vasta viime metreillä alettiin hahmottaa suunnitelmaa. Oltiin Sannan kanssa jo aiemminkin puhuttu Pieksämäen uudesta Vedenjakaja-reitistöstä, ja lukuisista reiteistä meidän päivän kohteeksemme valikoitui reitti Tahinlammen ympäri. Autoon nukahtanut lapsi ei ollut erityisen iloinen heräämisensä jälkeen, mutta alkoi kävelemisen aikana hiljalleen lämmetä asialle.

Aivan reitin alkupuolella kävimme ihmettelemässä metsäpaloaluetta. Oli aika mykistävää katsella ympärilleen - jalkojen alla oli noen mustaamaa maata, puiden rungot olivat mustuneet osittain - voisi sanoa, että kaikki metrin korkeutta ylempänä oli säilyttänyt oman värinsä. Kontrasti metsäpaloalueella oli uskomaton!

Kärsin reissumme tässä vaiheessa jo valitettavasti niin valtaisaa kameraähkyä, etten jaksanut ottaa isompaa kameraa mukaan - ja mikä virhe olikaan yrittää taltioida tätä luonnonkauneutta vain puhelimella! No, ensi kerralla sitten...

Kiersimme lopulta metsäpaloalueen jälkeen Jänisvuorelle (Sanna, korjaa mua jos olen ihan väärässä) ja sieltä puolestaan laskimme alas Tahinsuolle. En oikeastaan osaa edes pukea sanoiksi sitä, kuinka mykistävän upea suoalue oli! Ehkä mystiikka oli jossakin ilta-auringon, suon ja hyvän seuran välimaastossa - mutta kaunista oli, joka puolella.

Piristynyt lapsikin alkoi tutustua suohon omalla tavallaan - toisin sanoen upottamalla uusia kenkiään niihin vetisimpiin mahdollisiin kohtiin. Reitillä ennätettiin ihmetellä paitsi suota, myös luonnon monimuotoisuutta - olikohan se nyt perhosen toukka, jota tutkittiin lähemminkin? Karvainen se ainakin oli - ja ällöttävä. Minä tosin taisin olla ainoa, joka tätä luonnon ihmettä kutsui ällötykseksi...

Näillä puutapeilla on aivan ihastuttava tarina - mutta en taida olla oikea ihminen sitä tarinaa kertomaan. <3

Tahinsuolta vaeltelimme hiljalleen takaisin Tahinlammelle. Reitin varrelta löytyi muitakin - osa paistoi makkaraa, toiset puolestaan kalastivat. Kaikkein ihaninta taisi kuitenkin - ainakin minusta - olla se, ettei meistä kenelläkään ollut kiire minnekään. Ei meidän retkueellamme, eikä toisaalta myöskään heillä, joita matkan varrella kohtasimme. Monissa paikoin luonnon omia ääniä säestivät ainoastaan meidän askeleidemme äänet, muuten ympärillä oli ainoastaan luonto. Ja niinkin lyhyen matkan päässä Pieksämäen keskustasta!

Vaikka Pieksämäki on ehtinyt jollain tapaa tulla tutummaksi juurikin Sannan kautta, tätä puolta Pieksämäestä en ollut minäkään päässyt vielä näkemään. Lämmin, lämmin suositus ja koppi tästä myös teille toisillekin - käykää ihmeessä tutustumassa Vedenjakajareitistöön, mikäli vain mahdollisuus siihen tulee! Lisätietoa löydät täältä.

Ja niin - mikäli meidän kiertämämme reitti kiinnostaa enemmänkin, kannattaa vilkaista panoramakarttaa! Reitti löytyy helpoiten, kun rullaa alaspäin kartan vasenta reunaa - Tahinlampi löytyy heti kaupungin vierestä oikealta.

Tällaisia tilastoja kertoi auto siinä vaiheessa, kun pääsimme kotipihaan saakka: vajaat kolme ajettua tuntia, 131 mailia (noin 210 kilometriä), keskikulutus 33.6 MPG (8,4 l / 100 km) ja lämpöäkin huisat 45 °F (eli fiksummilla yksilöillä 7 °C).

Mutta kuten kaikki suuret tarinat, myös meidän tarinamme tulee tässä kohdin päätökseen. Vietimme upeat 48 tuntia - näin pyöristellen - Kuopiossa ja lähialueilla, emmekä voisi olla tyytyväisempiä! Ehdimme nähdä paitsi kaupunkia, myös kasapäin luontoa ja maaseutua. Pikkuisen kaikkea, siis.

Kiitos Kuopio, kiitos lähialueet ja kiitos sydämelliset savolaiset! Me tulemma takas. <3

Mutta jotta älkää kuitenkaan aivan vielä tiputtautuko reissusta pois! Vaikka varsinaiset reissupostaukset ovatkin tässä, tarinoin vielä huomenna (tuttuun aikaan, klo. 20.00) meidän hotellistamme Original Sokos Hotel Puijonsarvesta ja maanantaille olen puolestaan vielä säästellyt teille ultimaattisen (öh köh) vinkkipostauksen - koosteen vinkeistä ja tipseistä, joita me saimme paikallisilta heidän kotikaupunkiinsa Kuopioon.

Stay tuned ja pysykää kanavilla - nyt, rentouttavaa lauantaita!