Sveitsiläinen koti

Ethän unohda blogin uutta osoitetta:
http://www.aavanmerenitapuolen.fi

Melkein kuka tahansa uusista kulttuureista ja matkailusta kiinnostunut ihminen voi varmasti samaistua siihen, kuinka mielenkiintoista on tutustua erilaisiin koteihin eri maissa! En voi olla ainoa, enhän?

Harmi vain, että nyt esittelemäni asunto ei ole meidän omamme.

Sveitsissä majoituimme AirBnb:ssä - ensimmäistä kertaa ikinä. Meille sattui aivan täydellinen host ja asunto - tuntui siltä, kuin olisimme saapuneet kotiin. Ja olihan siellä niitä eroavaisuuksiakin... Siispä, sen pidemmittä puheitta tervetuloa sveitsiläiseen kotiin!

Väliaikainen kotimme Sveitsissä oli pieni kerrostalo, toisen samanlaisen takana. Jokaisessa kerroksessa oli neljä asuntoa, ja lähes poikkeuksetta jokaisen asunnon edessä oli vähintäänkin kynnysmatto. Noin puolet asunnonomistajista myös pitivät kenkätelinettä oven vieressä, ulkopuolella - toisilla vain oli kengät jätettynä siististi oven vierustalle.

Käytävässä leijaili aina voimakas, puhtaan pyykin tuoksu. Arielin pesupulveria, siitä ei voi erehtyä. Ei se kyllä ole ihmekään, sillä pyykkituvan ovi oli käytännössä aina rappukäytävään auki.

 

 

 

 

Tämä koti on tilava yksiö. Heti eteiskäytävän vasemmalla puolella sijaitsi asunnon kylpyhuone - keittiö/ruokailutila edessä, olo/makuuhuone puolestaan oikealla.

Käytävämallinen kylpyhuone oli söpö - eikä vähiten siksi, että siellä oli kylpyamme! Mies tyytyi suihkuihin, me tytön kanssa taidettiin ottaa joka ikinen ilta ainakin tunnin kylpy - per naama. Ja hei, kuka huomasi tästä kylpyhuoneen kuvasarjasta tuon toiseksi alimmaisen kuvan, jossa on hiustenkuivaaja? Tämän kuvan idea ei suinkaan ole ollut kuvata hiustenkuivaajaa, ei - vaan tuota pistorasiahärpäkettä.

Siinä nimittäin on yläpuolella tuulettimen katkaisija (valollinen) sekä valokatkaisija - sopivasti pistorasian yläpuolella. Muutaman kerran kylvystä tullessa vähän jännitti, kun yritti sammuttaa valoja roiskimatta ylimääräistä vettä pistorasian puolelle.

 

 

 

Kylpyhuoneesta päästäänkin sujahtamaan keittiön puolelle - joka oli lähes kaikinpuolin tavallinen myös suomalaisesta näkövinkkelistä katsoen. Tuo uuni tosin oli petollinen - ensimmäisenä iltana poltin siellä illan kalorit (eli kokonaisen pizzan), koska kuvittelin sen olevan vanha ja tehoton. Väärin, niin väärin!

Mutta nuo ikkunat! Samaisena, ensimmäisenä iltana olin onnistunut lämmittämään uunilla asunnon sen verran lämpöiseksi, ettei siellä pystynyt ajatellakaan nukkuvansa. Ikkuna oli auki, ihan tavalliseen tapaan - sivulta.

Minua alkoi kuitenkin neuroottisena mietityttää, mahtaisiko joku yrittää yöllä tunkeutua ikkunasta sisälle (kolmas kerros, sileä seinä, parvekkeiltakaan ei pystyisi hyppäämään, välimatkaa sen verran reilusti). Mietittiin siis, jättääkö ikkuna auki vai ei. Asia jäi harkintaan, kunnes mies käväisi keittiössä ja sanoi avanneensa ikkunan eri asennossa, eli voitaisiin turvallisin mielin nukkua yö. Ai siis mitä sinä sille ikkunalle oikein teit?

Mies asui pitkään Saksassa, ja Saksassa ikkunat toimivat kuulemma samalla tavalla. Video ehkä havainnollistaa parhaiten - nämä kuitenkin saa siis avattua sekä sivulta, että ylhäältä. Kätevää! Tällaiset haluaisin meille Suomeenkin.

Ethän unohda blogin uutta osoitetta:
http://www.aavanmerenitapuolen.fi​​​​​​​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asuntoon kuului myös tilava olo/makuuhuone ja ihanan valoisa parveke! Parvekkeella nautittiin aamiainen jokaisena aamuna, kiireettömästi, raikasta ilmaa hengitellen. On todella harvoja asioita, jotka oikeasti peittoavat hitaat aamut - varsinkin, kun niistä pääsee nauttimaan Sveitsissä.

Yksi meidän jokaisen lempiasioista asunnossa olivat kuitenkin ehdottomasti nuo punaiset, isot shutterit. Pyydän jo heti anteeksi tätä lukevilta kielipoliiseilta - en yksinkertaisesti vain tiedä, miksi näitä punaisia shuttereita pitäisi kutsua. Kaihdin ei kuulosta oikealta, ei myöskään säleikkö. Näitä shuttereita oli siis ikkunoille kuin ovillekin, ja etenkin illalla oli ihana pitää parvekkeen ovea auki siten, että shutterit peittivät silti näkymän naapureille.

 

 

 

 

 

Kierretään vielä takaisin ulos, häkkivarastojen ja kuivaushuoneen kautta. Kaikki on näiden osalta aivan kuin Suomessa, mitä nyt kuivaushuone on yksinkertaisen tyhjä huone, ilman tuulettimia tai muutakaan.

Ja roskat... Ne roskat! Ne täytyi laittaa kaupungin myöntämään, 35-litraiseen pussiin, joka tiputettiin tuohon yllä olevaan, harmaaseen kuiluun. Ainoastaan valkea, St. Gallenin kaupungin antama pussi kelpasi - ja kaikki piti tietysti olla oikein lajiteltuna (pullot pullonkeräykseen, paperit paperinkeräykseen). Hostimme muistutti vielä, että täytämmehän roskiksen äärilleen täyteen - mokomat pussit ovat kuulemma vielä kalliitkin.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että Sveitsissä kodit ovat melko samanlaisia kuin Suomessakin. Ikkunat nyt ehkä aukeavat vähän hassusti, sveitsiläiset pitävät kenkiään oven ulkopuolella, roskat saa laittaa roskiin ainoastaan kaupungin myöntämissä pusseissa... Niin, ja ovien lukot toimivat ainoataan avaimella (ovi piti erikseen avata avaimella, ja sen jälkeen erikseen lukita avaimella) - ja ne ovet aukenivat kaikki sisäänpäin. Argh!

No, olipahan miehellekin jotain muutakin tuttua, kuin ikkunoiden avausmekanismit.

Ethän unohda blogin uutta osoitetta:
http://www.aavanmerenitapuolen.fi