Viimeisten talvipäivien riemuja

Tämä talvi on jotenkin tuntunut aivan ylivoimaisen pitkältä. Aurinko on pysytellyt melkoisen visusti piilossa, harmaata ja sadetta riittää - loskasta puhumattakaan.

Niistä vähäisistä hankikeleistä piti ehdottomasti ottaa irti kaikki mahdollinen, ja vähän mahdotonkin. Myös minä, joka en hiihdosta perusta alkuunkaan, oli ihan tyytyväisenä suksien päällä. Tai ainakin sen jälkeen olin, kun sain tämän tapaturman jälkeen takapuoleni jälleen sen tuntuiseksi, että sieti hiihdellä.

Nyt, kun katselee keittiön ikkunasta avautuvaa peltomaisemaa ja sitä, kuinka lumen välistä alkaa vähitellen pilkottaa kellertävää peltomaata... Pakko myöntää, että on vähän ikävä talvea. Hiihtokelit olisivat voineet jatkua pidempään, luistelemassakin olisin mielelläni käynyt lapsen kanssa vaikka useamminkin. Ja on pienessä pakkasessa aika kiva ihan vaan lenkkeilläkin, ja näyttääpä luminen luontokin vaan niin kovin kauniilta!

Otan silti kesän enemmän kuin mielelläni vastaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Heippa hei talvi 2016-2017!

Huomaattehan allekirjoittaneen päheän pukeutumisen - go pilkkihaalarit!
Pikkuneiti rakensi lumiprinsessan.
Meillä on maailman hienoin takapiha. <3