Arjen pieniä ja suuria iloja

Oletko pessimisti vai optimisti? Se on sellainen ärsyttävä kysymys, joka kuuluu vähän just siihen samaan luokkaan kuin "oletko introvertti vai ekstrovertti?" eikä tuollaiseen joko-tai- kysymykseen ole edes kiva vastata.

On vaikea lukita itsensä yhteen ihmisryhmään varsinkin, jos kokee kuuluvansa siihen välimaastoon. Toiset voivat kokea olevansa 100% vaikka nyt sitten pessimistejä tai vaikka ekstroverttejä, ja toiset taas sitä toista vaihtoehtoa. Sitten on meitä välimaastoon kuuluvia. Tämän enempää ei tässä postauksessa ole tarkoitus tarrautua ihmsiten lokerointiin, aion kirjoittaa siitä aiheesta syvemmin joku toinen kerta. Sen verran vain kerron vielä itsestäni, että olen aina kokenut ja tuntenut pohjimmiltani olevan lopulta se optimisti. Saatan päästää suustani erittäin negatiivista settiä aina välillä, mutta ajatuksissani ne negatiivisetkin ajatukset kääntyvät useimmiten positiivisiksi. Vastoinkäymisistä oppii ynnä muuta shittiä, niin vain tunnun väkisin ajattelevan, vaikka välillä sellainen optimismi ärsyttäisikin.

Mutta siinä optimismissa on yksi erittäin hyvä puoli: pienemmistäkin asoista iloitseminen. Pessimistikin voi ehdottomasti nauttia niistä pienistä asioista, mutta eikös pessimismiä yleensä kuvailla niin, että lähes kaikki nähdään negatiivisesti ja varaudutaan vain siihen pettymykseen? Nyt kuitenkin kannustan joka ikistä optimista, pessimistä tai mihin tahansa ismiin kuuluvaa ihmistä keskittymään oman elämänsä pienien ihanien juttujen ajatteluun. Ja kannustukseksi luettelen oman elämäni, varsinkin viimeaikojen, piristäjiä, eikä ne nyt siis oo missään paremmuusjärjestyksessä, kaikki omalla tavallaan ihanimpia. (Pessimismistä+optimismistakin voisin kirjoittaa niiiiiiiiiiin paljon enemmän ja syvemmin, kun ei tässä kaikki mun ajatukset siitä aiheesta mitenkään pääse esiin, mutta yritän nyt sen pitää kurissa...)

1. Kauppareissut vanhempien kanssa

Asun omassa somassa kämpässäni yksin. Kauppareissuja on toki kiva tehdä välillä itsekseen, mutta vanhempien kyydissä pääseekin sitten isompiin kauppoihin tekemään edullisempia löytöjä. Siinä sivussa on myös kiva höpistä vanhempien kanssa niitä näitä, ja yleensä myös porukat sitten sanovatkin jostain tuotteesta, että "me voidaankin ostaa tää sulle". Viime torstainkin kauppareissulla äiti osti mulle neilikoita, maljakon niille ja aurinkorasvapakkauksen, jota olinkin itse lähtenyt metsästämään. <3

Äidiltä saadut neilikat ja maljakko, taitaa olla ensimmäinen kuva mun kämpästä täällä blogissa...(?)

2. Kevät ja yllättävä kesäsää

Kaikki ei tietenkään tykkää keväästä tai kesästä, mutta itselleni kevät on ollut oikeastaan aina se rakkain vuodenaika. Tai no, en osaa päättää kevään ja syksyn välillä. Mutta eikös se nyt oo ihan hemmetin ihanaa, kun pääsee laittamaan kevyempiä vaatteita, nauttimaan auringosta tai vaikka sitten sateesta, linnut laulaa, kukat kukkii, kaikki herää eikä kaduilla kulkiessa tarvitse pelätä liukastumista.

3. Uudet pienetkin hankinnat

Oli kyseessä sitten uusi ruokapöytä tai uudet sukat, on materialismionnellisuus läsnä. Itse en kannata mitään hulluna kaikenlaista materiaa uutena hankkimista, mutta oli se tavara ostettu sitten ihan uutena tai vaikka käytettynä tori.fi:stä, ilahduttaa se arkea. Varsinkin, jos se on tarpeellinen tai jos siitä on jo haaveillut kauan.

4. Viestit tärkeiltä ihmisiltä

Tällä tarkoitan nyt siis viestejä WhatsAppiin, sähköpostiin, Facebookin Messengeriin tai ihan tekstiviesteihin. Jos kaverit laittaa kuulumisiaan tai kyselee, että milloin nähtäis, päivä piristyy. Jos sisarukset suosittellee vaikka Netflix-sarjaa, kyselee kuulumisia tai kyselee myös sitä, että milloin nähtäis, päivä piristyy. Jos kumppani laittelee hempeitä ikävöimisviestejä, päivä piristyy heti ihan superisti. Pienilläkin viesteillä voi olla jopa yllättävänkin suuri vaikutus mielialaan, jota ei välttämättä heti itse tiedosta. Siksi kannattaakin pitää yhteyttä elämänsä ihmisiin! :)

Viimeisin tapaaminen ystävien kanssa johti pienelle kävelylle Mikkelin Naisvuorelle.

5. Poikaystävä!!!

No matter what, se on se poikaystävä joka saa hyvälle tuulelle. Kyllähän se toki välillä pahallekin tuulelle saa, heh,  mutta tällä tekstinpätkällä nyt ajan takaa sitä, että jos itse on jostain syystä jo pahalla tuulella, poikaystävä onnistuu aina piristämään. Ja totta kai myös silloinkin, kun ei edes ole huonolla tuulella, saa poikaystävä fiiliksen kohenemaan jo entisestään. Käytiin me sitten vaikka syömässä, leffassa, tai vaan hengailtiin jomman kumman kämpällä/kotikotona, on fiilis mitä parhain! <3 Myös jo pelkästään jälleennäkemisen odottaminen saa hyvälle tuulelle, mulla on niin huippu poikaystävä!

Tässä nyt vasta muutama arkea piristävä tekijä, voisin listata vielä vaikka miten paljon muita ihania juttuja. Mutta niitä voinkin sitten säästää tulevia postauksia varten! ;)

Aurinkoisin terveisin Reetta <3