Mun tän päivän "walk of shame"

Ei, en tarkoita otsikon walk of shamella sitä häpeäkävelyä yhden yön juttujen jälkeen (eipä sellaisia parisuhteessa harrasteta). Tarkoitan sillä tämänpäiväistä lenkkiä, kun tuli taas vähän noloiltua ja pohdittua, miks joinakin päivinä häpee ihan ihme juttuja ja miettii yhtäkkiä liikaa muiden mielipiteitä, vaikka yleensä ei sellaisille jaksaisikaan uhrata kallista aikaansa.

No se lenkki eteni kutakuinkin näin:

Mulla oli ihan hirveen laiska ja hidas aamu taas ja aattelin piristää itteeni siivoilemalla ja lähtemällä lenkille. Kun kämpässä oli suht siistiä ja lenkkikamat vedetty päälle, ninjailin tieni ulos mitä ihanimpaan räntälumimössösäähän. Sen lisäks, et ei meinannu räntälumimössöpyryn takia nähdä eteensä, piileskeli maassa mössökerroksen alla superliukas jää. Päätin kuitenkin heittää edes lyhyemmän lenkin, tällä kertaa en luovuta sään takia! Seikkailin sitten poluilla, joilla ei aiemmin oo tullut lenkkeiltyä ja kuinka ollakaan, just sillä pätkällä, jolla sattui haahuilemaan enemmänkin porukkaa, mä liukastun näyttävästi ja inahan vielä päälle ihan ihmeellisesti. En ihan lentäny pyllylleni, mut aika eksoottisesti huidoin. Säikähdystä seuras omituisen voimakas häpeä hetkeksi, joka sitten muuttui ärsytykseksi. Kirosin mielessäni sään ja liukkaat tiet ja ihmisten vilkuilut, niin kuin eivät ite olis koskaan liukastuneetkaan.

Iltapäivällä ei ollut enää tietookaan harmaudesta

Olo oli kävellessä koko ajan mitä hankalin ja aattelin poiketa lähikaupassa ostamassa itelleni piristykseks suklaapatukan. Kauppaa kohti kävellessäni oli totta kai suojatiellä ihan valtava lammikko, eikä muuta reittiä ois siitä suunnasta tullessa kauppaan oikein ollut. Tietenkin liikenne oli vilkkaimmillaan ja autot pysähty odottamaan, että mä ylitän sen lammikon jotenkin, siinä sit varauduin jo mielessäni siihen, että nyt lennän nurin tonne lätäkköön. Niin ei onneks käynyt, mutta siitä huolimatta ärsytti miten monet silmäparit tuijotti vaan sitä, et miten vaikeeta yks suojatienkin ylittäminen on.

Kauppaan päästessäni oli sit sellainen fiilis, et nyt kaikki tuijottaa ihmeissään, kun meen lenkkikamat päällä karkkihyllylle, niin kuin mun koko lenkin tavoite ois ollu päästä sokerin luokse. Siinä vaiheessa aattelin, että mähän ostan hitsi soikoon vaikka viis pakastepitsaa, kaheksan suklaalevyy ja lavan kaljaa kesken lenkin, jos haluisin. Niinpä ostin suklaapatukan sijaan pienen suklaalevyn. Ketään ei ihan oikeesti kiinnosta, mitä muut kaupasta ostaa. Tai no aina ehkä joitakin.

Sää senkun selkenee

Itsetunnosta puhutaan jatkuvasti ja tuntuu siltä, että usein ajatellaan itsetunnon olevan heti ihan huono, kun joissain tilanteissa tulee mietittyä, et mitähän nuo muut nyt musta ajattelee. Ei se kuitenkaan ihan niin mene. Mä koen, et mulla on hyvä itsetunto ja se on kasvanu huimasti tässä muutaman vuoden aikana, yläasteella se kun koki kolhuja. Silti mulla edelleen on päiviä ja pidempiäkin kausia, kun just mietin taas muiden mielipiteitä tekemisistäni ja sanomisistani, vaikka yleensä en jaksakaan päätäni vaivata niillä ajatuksilla. Ne on kuitenkin vaan ajatuksia, jotka välillä saa ärsyyntymään, eivätkä ne vaikuta muhun sen enempää. Vaikka toisten mielipiteitä itsestään tulisikin joskus mietittyä, ei se tarkoita, että itsetunto olisi ihan surkea. Jos siitä huolimatta tekee asioita mistä itse pitää, pukeutuu ja laittautuu niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, elää muutenkin omanlaistaan elämää ja on onnellinen sellaisena, taitaa itsetunto olla just kohdillaan. Hyvä itsetunto EI tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti olla tuomassa itseään esille ja kailottaa täydellisestä elämästään (ja antaa silti muiden mielipiteiden vaikuttaa elämäntyyliinsä), sellainen huomionhaku voi juurikin viestiä epävarmuudesta, jolloin hyväksyntää haetaan jatkuvasti muilta.

Kannattaa myös muistaa niinä hetkinä, kun voivottelee omaa elämäänsä samalla, kun selaa jonkun täydellisen valoisaa ja värikästä Instagram-feediä tai kun se naapuri päivittelee taas Facebookiin, miten ahkera onkaan jälleen ollut, että heilläkin on niitä huonoja päiviä ja hetkiä. Heilläkin on tylsää, hekin mokailevat, kokevat pettymyksiä ja voivat olla joissain asioissa hyvinkin epävarmoja. He vain eivät halua tuoda sitä julki. Muista myös se, että kun mokaat ja jäät pitkäksi aikaa sitä murehtimaan ja itseäsi moittimaan, ne muut mokasi huomanneet ovat sen todennäköisesti jo unohtaneet, heillä on omat asiat mietittävänä, ei kukaan jää toisten mokailuja muistelemaan. Opettele myös nauramaan itsellesi ja unohtamaan menneet, se ei ole helppoa, mutta kannattaa ihan tosissaan yrittää niin siihen oppii ja elämä kevenee.

Päivänpelastussafkaa: babypinaattia, falafelia, vegaanista lime-korianterimajoneesia, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä cashew-pähkinöitä

Mun loppupäivä olikin sit taas paljon mukavampi. Vanhemmat kävi hakemassa mut täältä mun kämpältä kiertelemään huonekaluliikkeitä, sieltä tarttui mukaan Vallilan matto. Käytiin yhdessä myös tekemässä ruokaostokset ja takaisin kämpälle päästyä kokeilin päivällistä tehdessä taas jotain vähän uudenlaista makujen sekoittelua. Loppuilta meneekin vadelmateetä lipittäessä ja Netflixiä katsellessa. Vaikka olis huono aamu, voi loppupäivä olla hyvä. "It's just a bad day, not a bad life" sanoo eräs klisee, mutta kannattaapi ajatella sitä. :)

Uusi matto! (ja mun sukat)

Mukavaa alkuviikkoa!

-Reetta