Reetta vs. Napis: hän on täällä taas!

Elikkäs napis = napakoru. Tää mun napakoru = lävistys mun navan yläosassa. Jos nyt jollekin ei tämä ole vielä selvä juttu, niin oon jo ihan muksusta asti ollut tosi kiinnostunut lävistyksistä ja varsinkin tatuoinneista. Multa löytyy yksi superihana, melko kookas, itsesuunnittelema ja -piirtämä tatuointi vasemmasta kyynärvarresta, lävistyksiä ei sitten sen kummempia mun kropassa olekaan kuin perus korvareiät 2x oikeassa korvassa ja 1 vasemmassa. Sitten on tää napalävistys, jonka tänään kävin uudestaan ottamassa.

Jep, kävin huhtikuussa 2016 ottamassa ekan kerran napalävistyksen, jota varten olin saanut lahjakortin poikaystävältäni. Siitä olin jo monta vuotta haaveillut ja Mikkelin New Era Tattoo- liikkeeseen marssiessani vähän jänskätti. Lävistyksen tekijä oli supermukava ja -taitava nainen, joka mulle on tuon tatskankin tehnyt (heinäkuussa 2017), ja joka varmalla ja asiantuntevalla otteella sai korun nätisti paikoilleen navan yläosaan ja antoi tarkat ohjeet puhdistamista varten. Lävistäminen kirpaisi sen verran, että taisin jotain kirotakin siinä ja jälkijomotus oli ihan kiitettävä. Saamiani ohjeita noudatin, mutta ensimmäisen virheen taisin silloin tehdä jo siinä, kun heti lävistyksen otettuani menin kaverin luokse etkoilemaan ja sieltä sitten baariin. Ei kai mikään paras mahdollinen tervetuliaisvastaanotto tuoreelle lävistykselle...

Kesä 2016 menikin sitten siinä, kun tarkkailin hieman huolestuneena napiksen oleilua. Säästän teidät lukijat ällöimmiltä yksityiskohdilta, mutta sen voin sanoa, että heinäkuun puolella ei tuo napis enää mitenkään hirmuisen nätiltä näyttänyt. Aloitin kesätyöt feissarina, ja töiden päätyttyä elokuussa lähdin kaverin kanssa Weekend-festareille. Napis sen kuin jatkoi uloskasvuaan ahkeraan tahtiin ja ennen viimeisen puolen vuoden lukiotaipaleen alkua (kävin lukion 3,5 vuoteen), kävin samaisella New Eran naisella poistattamassa rakkaan napikseni, nyyh. Hän sitten napakorun irroitettuaan sanoi, että kunhan annan arven parantua, voin sitten taas hommata napiksen uudestaan ja vanhan lävistyksen arpi voi pitää uuden korun paremmin paikoillaan.

Tänään oli vihdoin se päivä. Tänään sain vihdoin napiksen takaisin. Sama paikka, sama lävistäjä/tatskaaja. Ei sattunut niin paljon kuin muistelin, edelleen kyllä tuntuu ihan pikkuriikkistä kirvelyä. Tänäiltana otan iisisti, enkä lähde baariin niin kuin pari vuotta sitten. Putsaan napiksen yhä tarkemmin, en käytä liian korkeavyötäröisiä housuja vähään aikaan, annan korun vaan olla ja parantua ja jos edelleen ilmenee ongelmia niin per**le. Jos se taas kasvaa ulos niin per**le. Rakas kroppani, älä hyljeksi taas tätä koruparkaa.

Tänään (4.6.2018) otettu napis
Lähikuva

Terkuin Reetta

Ps. Tänään on mun äitin synttärit, onnea äiti! <3