"V***n ituhippi!": minkä sortin kasvissyöjä olen?

Lopetin punaisen lihan syömisen, kun olin 13-vuotias. Jo sitä ennen, 12-vuotiaana, vähensin pikkuhiljaa punaisen lihan syömistä, esimerkiksi kinkku jäi laittamatta leivän päälle ja keitossa lilluvat nakit jäivät muille syötäväksi. En vain lopulta enää pystynyt siihen. Olen rakastanut eläimiä ja luontoa aina niin paljon, että tuntui ihan hirveältä syödä lihaa. Muistan vieläkin niin hyvin sen päivän, kun meillä oli juuri nakkikeittoa ruokana kotona ja vain tuijotin keittokattilaan mitään sanomatta. Silloin äitini tokaisi jotain tällaista: "Jos haluat jättää lihan pois, niin se on ihan ok. Kunhan vielä söisit ainakin kanaa ja kalaa". Ja siitä se lähti.

Koko yläaste meni juurikin tuon ruokavalion kanssa: ei punaista lihaa, vain kanaa ja kalaa maitotuotteiden ja kananmunan lisäksi. Pakolliset kotsantunnit oli silloin tuskaa, tuntui siltä, että opettajamme ei ollut juurikaan perehtynyt kasvisruokavalioon (vaikka mun ruokavalio ei mitään supervegee vielä ollutkaan). Kun muut tekivät mitä lie jauhelihakastiketta, käski opettaja mun tehdä kastikkeen porkkanaraasteesta ja vedestä. Sehän oli NIIN maukasta ja ravitsevaa, ettei oo uudestaan tullu tehtyä. Hyi. Meininki oli silloin vähän samaa kouluruuan kanssa, kun tarjolla oli usein jotain harmaata epäilyttävännäköistä mönjää. Ihan kuin kasvissyönti olisi jotenkin rangaistava teko. Olin tuolloin vielä muutenkin niin älyttömän nirso, että koulussa syöty ateria jäi aina vähän säälittäväksi.

Lukioon mentyäni jäi kanakin pois. Pian se teki kuitenkin paluun, kun koko mun ruokavalio piti pistää uusiks IBS:n takia ja jonkun aikaa noudatin suht tiukkaa FODMAP-dieettiä. Nyt kun tilanne on ollut taas pidempään rauhallisempi, oon jättäny kanan pois ja omilleni muuttaessani en oo juurikaan edes maitotuotteitakaan enää jääkaappiini ostanut. Härkis, nyhtis, falafel, tofu ja soija on ihan mahtavia. Kauramaito on ihan mahtavaa. Nirsoilu on kadonnut ja oon niin pajon kokeilunhaluisempi ruokien kanssa, kunhan vaan ne ruuat on mieluiten vegaanisia.

Vegeruokavalio ei oo pelkkää salaatin puputtamista, vaikka salaateistakin saa supermaukkaita ja ravitsevia aterioita!

En ole vegaani, olisi väärin väittää niin. Itse en juurikaan osta eläinperäisiä tuotteita, joskus ostan jonkun suklaapatukan, joka on maitosuklaata ja joskus jotain epävegaanista juustoa tulee myös hankittua. Tykkään liikaa juustoista, apua. Vegaanisia juustoja en oo ihan hirveesti testannut, ainoastaan Kotipizzasta tilaamani härkispitsan päällä on tullut vegaanista juustoa syötyä. Mut tosiaan, jos kotikotona tai jossain muualla on kalaa tarjolla, syön sitä, mutta itse en kalaa osta. Kanaa en mielelläni enää söisi, mut jos olisi ihan kauhee nälkä ja menisin jonnekin, missä juuri kanaa on tarjolla, saattaisin syödä. Punaista lihaa en enää ikinä voisi syödä, saattais jopa laatta lentää siinä vaiheessa ja huono omatunto soimais pitkään ja hartaasti.

En myöskään ole kavereilleni se sellainen vegekaveri, joka raivokkaasti tuputtaa omaa ruokavaliotaan. Joskus toki isken jotain vegetietoiskuja kehiin, mutta ihan hyvällä, enkä mitenkään saarnaavasti. Välillä tulee purettua fiiliksiä kyseisistä asioista perheelle ja poikaystävälle, mutta he ymmärtävät hyvin. Otan tällaiset asiat kuitenkin aika raskaasti ja ne on mulle älyttömän tärkeitä, niin aina välillä pitää saada vähän purkaa tunteita. Meillä tosiaan perheessäkin syödään todella kasvispainoitteisesti ja varsinkin siskon kanssa ollaan tosi kiinnostuneita kokeilemaan milloin mitäkin vegesafkoja.

Syssyinen kuva mun keittiöstä, kumartelevasta basilikasta Marimekon mukissa ja Tigeristä ostetusta karkkipussista. Tällä hetkellä tuolla tasolla on vähän enemmän tavaraa...

Vielä haluisin muistuttaa siitä, et sekaanin ja vegaanin väliin mahtuu vielä vaikka minkälaista ruokavaliota. Eläinperäisistä tuotteista ei tarvii koko loppuelämäkseen luopua kokonaan, jos innostuu vegeilyä edes kokeilemaan. Vegepäivät, -viikot ja -kuukaudet on ihan mahtava idea, eikä se poista sitä, etteikö joskus voisi eläinperäisiäkin tuotteita syödä. Kasvissyönti ei tarkoita pelkkää salaatin puputtamista, kuten monet tuntuvat kuvittelevan. Kasvisruokavaliokin on oikein toteutettuna aivan yhtä monipuolista ja ravitsevaa kuin sekaruokavaliokin, siinä on vain jätetty ne eläinperäiset tuotteet pois. Vasta luin jostain juttua siitä, että useimpien vegaanien ruokavalio on jopa paljon monipuolisempi kuin monien sekaanien, koska vegaaneilla on useimmin intoa panostaa ruokaansa enemmän. Tietenkään tässäkään asiassa ei voi, eikä saa lokeroida ihmisiä valintojensa perusteella, mutta onhan tuossa ajatusta!

Kaupoista löytyy ihan mahtavia vegemättöjä ja yllättäviäkin vegaanisia tuotteita, joita moni sekaanikin ostaa tietämättään, että se on täysin vegaanista. Vaikka itse tykkäänkin panostaa ruuan terveellisyyteen, ovat myös vegehampparit ja -pitsat ja muut todellakin tervetulleita mun ruokapöytään! Vegeruokavaliota kokeileville liharuuan ystäville voisin suositella juuri härkistä, nyhtistä, tofua, falafelia, seitania ja soijaa. Niistä löytyy ihania reseptejä netistä sekä ajattelin joskus itsekin jakaa jotain reseptejä täällä blogissani! ;) Kauramaito on vegemaitotuotteista itselleni se mieluisin ja siitä löytyy laajasti jogurtteja, ruokakermoja ynnä muita.

Äidin tänään ostamia, epävegaanisia donitseja. Oli hyviä :)

Sen lisäkis, että oon kasvissyöjä, oon myös jyrkästi turkiksia ja aitoa nahkaa vastaan ja suosin eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Voisin höpistä tästä(kin) aiheesta vaikka loputtomiin, mut ehkä tähän on nyt hyvä lopettaa tämä teksti... Vegeilyjuttuja tulee aivan varmasti jatkossakin!

Vegeterveisin Reetta :)