Ammattina personal trainer

Olen pyoritellyt tätä aihetta päässäni jo jonkin aikaa, en siksi koska personal training ja treenaus on niin trendikästä, vaan siksi koska teen sitä työkseni ja törmään aika usein ennakkoluuloihin, arvosteluun, pätemiseen ja tietynlaiseen asenteeseen kyseistä työtä kohtaan. Ja mistä nämä ennakkoluulot yms asenteet tulevat; useimmiten ei asiakkailta vaan liikunta- ja hyvinvointialalla työskenteleviltä ihmisiltä, kollegoilta ja eri ammattikunnilta. Kohtaan tietynlaista asennetta ihan omassa työssänikin silloin tällöin, koska en ole tarpeeksi paljon koulujakäynyt, taskussa vain personal trainerin -paperit. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, vaikka olisi työuraa jo muuten takana eri aloilta, pari synnytystä, onnistumisia omassa hyvinvoinnissa, sekä pitkä ja säännöllinen treenitausta. Ei, koska en ole A) ammattilaisurheilija B) fysioterapeutti tms ihmiskehon asiantuntija C) fitness-lajien harrastaja tai kisaaja D) lääkäri, psykologi, ravitsemusterapeutti jne enkä E) urheiluopiston tutkintoa suorittanut.

Se tuntuu pahimmilta, kun ei saa arvostusta kollegoilta, tai samalla alalla työskenteleviltä. Eikö meidän pitäisi vetää yhtä köyttä? Tätähän on toki jokaikisessä ammatissa ja joka ikisellä alalla havaittavissa. On niitä jotka osaa kaiken aina vähän paremmin kuin toiset, niitä jotka vetää hätäisiä johtopäätöksiä näkemästään/kuulemastaan, niitä joiden on vain saatava päteä ja tuoda omaa asiantuntijuuttaan esille joka välissä. Lokeroidaan ihminen osaamisen ja koulutuksen perusteella. Koulutus ja meriitit, ne on kaikki kaikessa, tai jos olet huippu-urheilija. Entäpä sydämen sivistys, empatia, käytöstavat, toisten huomioiminen? Eikö niillä ole mitään merkitystä?

Saliselfieitä, belfieitä, habojen esittelyä... NOT MY THING!!!

Työskentelen trainerina liikuntakeskuksessa, ketjuyrityksessä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tekisin työni jonkin toisen sanelemana, tietyllä sapluunalla. Teen työni juuri niin kuin haluan ja itse parhaaksi koen. En varmasti kaikkein parhaiten, enkä varmasti kaikkein asiantuntevimmin, mutta varmasti asiakkaasta välittäen ja hänen parastaan haluten.

Millaisena sitten itse koen personal trainerin ammatin ja kuinka sitä teen? Minä näen sen ennenkaikkea toisen vahvuuksien löytämisenä ja vahvistamisena. Se ei aina tarkoita liikunnan kautta tekemistä, eikä ruokavalion uusiksi laittamista, se voi olla ihan jotain muutakin. Ajattelen työni olevan itsetunnon vahvistamista, onnistumisen tunteita, itsensä ylittämistä, heittäytymistä, iloa, positiivisen asenteen vahvistamista; elämän parantamista ylipäänsä!  Minusta se ei ole vikojen etsimistä ihmisestä. Kaikilla meistä on fyysisiä vaivoja, oli ne sitten työperäisiä, rakenteellisia, tahi elämäntapojen tuomia. Joihinkin vaivoihin pystyn työssäni antamaan neuvoja, mutta useimmiten parempi apu löytyy fysioterapeutin tms ammattilaisen luota. En edes esitä tietäväni kaikkea ihmiskehosta, koska enhän tiedäkään.

Luokseni hakeutuu yleensä ihminen, jolla on motivaatio kadoksissa, mutta kova halu ja toive saada itsestään entistä ehompi. Tavoite siintää silmissä. Tai ihminen, jolle kuntosali on täysin suuri tuntematon, mutta mielenkiintoa harrastukseen löytyy. Oli sitten kyse painonpudottamisesta, timmin keskivartalon löytämisestä tai liikunnan ilon tavoittelusta, niin asiakkaan toive on sanani. Aina, ihan aina, pyrin löytämään ihmisestä vahvuuksia, jo olemassa olevia taitoja joita lähdetään viemään vielä vähän paremmaksi. Luottamus on nro 1 tässä työssä, asiakkaan on pystyttävä luottamaan minuun henkilökohtaisissa asioissaan. 

Pelleillä kyllä osaan =)

En voi enkä saa luvata kenellekään kuuta taivaalta, realismi on oltava mukana. Otan työni vakavasti, vaikka useimmiten tekisi mieli vain hymyillä leveästi, niin mahtavaa tämä on. Työni on myös vastuullista, onhan kyseessä toisen terveys. Ruokavalion kanssa pelaaminen, rajut dieetit yms linjaukset eivät kuulu työhöni. Pikemminkin ohjailen kohti parempia valintoja. Liikuntapuolella keskitytään aina tekemään niitä asiota, mitkä asiakas kokee mielekkääksi ja mihin hän on valmis hyppäämään. Vaikkei suoritus aina menisikään ihan nappiin, ei siitä pidä numeroa tehdä, vaan tsemppauksen ja kehujen kautta uuteen yritykseen, kerta toisensa jälkeen.

Ei nimittäin soi keekit tän mamman treeneissä!!!

Olen itsekin ihan tavallinen kuntoilija, kahden lapsen äiti, tavallista elämää elävä nainen. Tiedän omasta puolestani, millaista työperäinen stressi tai uupumus voi olla, miten haastavaa on pitää omasta hyvinvoinnista kiinni kun elämä on yhtä kaaosta. Olen kuitenkin pystynyt pitämään terveydestäni ja kunnostani huolta, ihan riittävästi kaikkien näiden vuosien aikana. Olen temppuillut ravinnon ja kehoni kanssa nuorempana, ollut epävarma ja arka. Kaksi raskautta näkyy kehossani, en ole super timmi fitnessmimmi siis. Koen vaikeuksia kuntosalilla ihan niissä samoissa liikkeissä kuin muutkin, liikkuvuuskin on sitä sun tätä. Tahtotilani on kuitenkin pysynyt aina korkealla ja omien oivallusten sekä onnistumisien kautta halu jakaa näitä tietoja samojen asioiden kanssa kamppailevien kanssa on suuri. Siksi olen personal trainer. Haluan auttaa ja tukea, kannustaa niissä asioissa joista itsekin tiedän jotain. Tätä työtä ei voi tehdä raha kiiluen silmissä, eikä mainetta tavoitellen.

Nöyryys ja rehellisyys, toisen ymmärtäminen!