Hiljaisuuden jälkeen

En ole kirjoitellut blogiin vähään aikaan, ei ole ollut kirjoitettavaa. Muutaman kerran olen aloittanut, kunnes olen huomannut, ettei mulla tässä kohtaa ole mitään sanottavaa. Ruudulle ei vain ilmestynyt lauseita, joissa olisi järkeä. Olen jopa syksyn aikana harkinnut koko blogin lopettamisen, miksi roikottaa tätä täällä, kun en ei ole mitään sanottavaa. En ole niin mielenkiintoinen ihminen, että elämästäni kannattaisi raportoida jatkuvasti, en pursua jatkuvasti oivalluksia elämästä, enkä muutenkaan ole aina sanavalmis. Aina ei vaan lähde! 

Edelleen luonto parantaa, kun fiilis on matala.

Syksy on mennyt pimeyttä vastaan taistellessa ja pohtiessa taas omia arvoja, tekemisiä ja syitä miksi tehdä yhtikäs mitään. Tämä on sellainen seikka, johon huomaan palaavani säännöllisesti, miksi teen sitä mitä teen ja onko se linjassa arvojeni suhteen? Ydin elämässäni on onneksi edelleenkin kunnossa, se on ollut aina ja toivottavasti tulee olemaankin. Identiteettini kanssa kuitenkin painiskelen edelleen, kuka haluan olla, millainen ja miten, mitä haluan tehdä, millaiset asiat tuovat tyydytystä elämääni? Useimmiten tämä kriisi kiteytyy työidentiteettiin. 

Olen ehkä syntynyt onnellisten tähtien alla, vähän niinkuin Hannu Hanhi, kohdalleni on sattunut vuosien varrella upeita mahdollisuuksia, tilaisuuksia kokeilla siipiäni jossain täysin erilaisessa tai uudessa jutussa. Joka ikinen kerta olen hypännyt tuntemattomaan. Enkä ole katunut kertaakaan. Olen sen tyyppinen ihminen, että haluan katsoa kaikki kortit, mitä elämä jakaa eteeni. Ydin pysyy, mutta niin myös muutos. Uskon, että muutos on pysyvää elämässäni. En vieläkään tiedä mikä haluan olla isona, tiedän ainoastaan, että siihen liittyy ihmisten kanssa tekeminen, uuden luominen, rajoittamaton tekemisen meininki, vapaus ja uudenlainen tapa ajatella ja tehdä asioita. Ei rajoja, byrokratiaa, suppeakatseisuutta, aikatauluja jne. Kuulostaa melko utopistiselta, eikö?

Viimeiset pari vuotta olen tehnyt töitä vähemmän kuin koskaan, hengitellyt enemmän ja miettinytkin enemmän. Olen raivannut elämästäni pois turhia asioita, asioita jotka vie energiaa ja aiheuttaa stressiä. Olen nukkunut enemmän kuin koskaan. Olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Mutta, se ei ole sammuttanut perusviettiäni, eteenpäin menemistä. Pysähtyminen on tärkeää, paikoillaan pysyminen juuri niin pitkään kuin on tarvis. Mutta sitten on taas herättävä ja mentävä eteenpäin. Tämä ei päde kaikkiin, juuri tässä kohtaa ainoastaan minuun. Ja nyt on se hetki koittanut.

Ennen piti saada joulun alla paljon aikaan, askarrella, siivota, jne. Nyt on enää must ainoastaan piparit :)

Edellisessä postauksessa käsittelin hieman tähänkin viittaavaa aihetta, onnistumista ja epäonnistumista. Olen hyvä esimerkki siitä, kun yrität ja yrität ja yrität, eikä vain onnistu. Seinät nousee vastaan, ovet sulkeutuu nenän edessä ja turhaudut. Tänä vuonna olen tuntenut itseni niin moneen kertaan maailman surkeimmaksi otuksesi, todelliseksi epäonnistujaksi. Rukkaset on meinanneet lentää tiskiin monet kerrat, on tehnyt mieli luovuttaa. Mutta, kuinkas sitten kävikään!

Vuoden alusta elämääni astuu taas tekemisen meininki. Pääsen kokeilemaan siipiäni jälleen uudessa jutussa ja voi kuinka olenkaan täpinöissäni. Vielä en tarkemmin avaa mitä ja minne, sanotaan vain näin, että se on ihan jotain muuta kuin nyt. Tällä kertaa en kuitenkaan karista entistä kokonaan, liikuntahommissa jatkan iltaisin, onhan se yksi suurimmista intohimoistani edelleen. Mutta mukavaa vastapainoa tulee, kun tekee jotain täysin muutakin.

Muistutuksena juuri sinulle, joka painit samankaltaisten asioiden kanssa, koittaa aika kun asiat järjestyy! Elämässä on aikakausia kun mikään ei onnistu, kaikki kaatuu päälle, ahdistaa, masentaa ja stressaa. Se tuntuu pitkältä ja synkältä ajalta, ulospääsyä ei näe. Eikä koe, jos luovuttaa! Synkkyyteen on helppo jäädä, se on se helpoin tie. Älä jää sinne! Säilytä usko itseesi, omaan ytimeesi, sinuuteesi, vaikka kuinka ulkopuolelta koeteltaisiin. Kaiva se sieltä syvältä, jos olet sen sinne haudannut. Nouse ylös, haistata pitkät kaikille epäilijöille (varsinkin niille jotka pääsi sisällä huutelee), unohda epäonnistumiset, kääri hihasi ja tartu toimeen. Tavoittele niitä asioita, joita haluat, pelkäämättä. Jos ei tällä kertaa onnistu, niin seuraavalla tai sitä seuraavalla onnistuu. Usko pois. Niin on minullekin käynyt, monta kertaa. 

Säilytä omat arvosi, älä muutu muiden painostuksesta. Ole hyvä ihminen! Nuo kaksi ohjettaa uskallan jakaa kaikille, koska ne ovat tärkeimmät. Vietä ihana ja rauhaisa joulu tärkeimpien kanssa. Unohda hetkeksi kiire ja suorittaminen. Nauti joulun tunnelmasta, ihastele ja fiilistele. Tyhjennä mielesi hetkeksi, anna ajan pysähtyä ja aloita vuosi 2017 olemalla entistä mahtavampi! 

Ihanaa Joulua juuri Sinulle!