Halpa nainen

Raflaavasta otsikosta suoraan itse aiheeseen... En ole koskaan ollut muoti- ja/tai merkkitietoinen ihminen. Tuotemerkit ja brändit ei merkitse minulle yhtikäs mitään, enkä arvioi muitakaan sen perusteella, kuinka kalliissa vetimissä he kulkevat tai millaisilla autoilla ajavat. Vaikka olen entisessä elämässäni ollut kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, ei taskunpohjalle jääneet rahat koskaan menneet mihinkään kalliiseen, ei vaatteisiin, koruihin, saatikka kosmetiikkaan. Elämäntyylini ei ole koskaan vaatinut rahaa, eikä tule vaatimaan. Muutamat "kalliimmat" kengät olen elämäni aikana ostanut ja noilla kengillä kuljen vieläkin :) Mopo ei ole lähtenyt käsistä lastenkaan kohdalla, he kulkevat ale-rekeistä ja kirppikseltä ostetuissa tai saaduissa vaatteissa. Tokaluokkalaisella alkaa toki olla jo joitain pukeutumis- ja tyylikriteerejä, johon sitten aina luovien koitetaan keksiä edullinen ratkaisu. Jos en käytä rahaa itseeni, niin en sitä myöskään tuhlaa kodin laittamiseen. Imurointi ja pölyjen pyyhintä kerran kuukaudessa saa mennä sisustamisesta :)

Vanhoissa retkuissa mennään vaan, näistä Brakon kengistä en luovu kyllä koskaan!

Olen viime vuosien aikana alkanut lähes inhota shoppailua, ajatus kaupoilla kiertelystä ärsyttää. Saatikka että lähtisin vartavasten johonkin toiseen kaupunkiin, ostoshelvettiin pyörimään koko päiväksi. Ei kiitos! Onneksi on Lidl, kirppikset ja nettikaupat =) En muista milloin viimeksi olisin ostanut itselleni vaatteita normihinnalla, tai mitkä maksaisi yli 15 euroa. Koska en nykyisin enää käykään vapaa-ajalla (sellaista kun ei edes ole) missään, en koe tarvetta päivittää vaatekaappiani kovinkaan usein. Urheiluvaatteissa tulee kuljettua suurin osa ajasta, tai yökkärissä, kotona. 

Menin ja "törsäsin" pariin uuteen treenivaatteeseen, ei ole tällä kertaa edes Lidlistä...

En ole koskaan odottanut puolisoni ostavan minulle mitään kallista, "niitä juttuja mitä naiset nyt yleensä haluavat". En ole halunnut, vaikka on tarjoutunut. Olen sellainen tapaus, että jos jotain haluan, hankin sen itse. Kaapeissani ei loju Guessin laukkuja, tai Victoria's Secret pitsihepeneitä, korurasia ei pursuile helyjä. Kaikki mikä on vähänkään bling blingiä, kimalletta tai krumeluuria saa ihoni kananlihalle. Kukkasia olen saanut muutaman kerran, mikä on ollut ihan mukava yllätys, mutta kyllähän ne on minun hoidossani pystyyn kuihtuneet päivässä. Parempi antaa kukkien kasvaa kauniina luonnossa tai jonkun toisen maljakossa! Olen ehkä jokseenkin epätyypillinen nainen. Ja mikä tekee minusta vielä epänaisellisemman? Inhoan käsilaukuja, siis todella inhoan! Se on kuin kahle, riippakivi joka täytyy kietoa päälle kun lähtee ihmisten ilmoille. Olisi ihan mahtavaa kun ei tarvitsisi kantaa mitään mukanaan, voisi kulkea onnellisesti "takki auki" kaupungilla. Niin ja vihaan myös alusvaatteita ja niiden ostamista. How weird am I!!!!

Mahtavia kirppislöytöjä, alle kaksi euroa kiitos! Eläinkuosit on mun juttu, oli muotia tahi ei :)

Jos täytyy miettiä mistä naisellisesta asiasta pidän, niin on toki yksi asia, nimittäin tuoksut! Ihminen saa puolestani näyttää ihan niin harakanpesältä kuin haluaa, mutta tuoksua täytyy ja hyvältä! Hajuvesiin laitan rahaa, kerran vuodessa. Tässä juuri odottelen, josko Sokoksella alkaisi taas asiakasomistajapäivät, niin voisin käydä tämän vuoden tuoksun ostamassa, alennuksella tietenkin. Harmillisesti lempituoksujani, Diorin Escale -sarjaa ei meiltä täältä Mikkelistä kovin helpolla löydy, joten voipi olla että täytyy etsiä joku uusi tuoksu. Niistä olen melko tarkka, niin monta kertaa on tullut hutiostoksia. Päänsärky on taattu, jos vähänkään liian tiukkaa hajustetta suhautan ylleni, varsinkin jos on yhtään myskiin taittuvaa. Hui! Mutta joo, tämän verran naisellista puolta löytyy minustakin. Saatan astua ovesta ulos vilkaisematta peiliin, pukeutuen ihan mihin sattuu, mutta aina, AINA, on tuoksua ylläni :)

Muutoin käytän hyvin vähän rahaa kauneustuotteisiin, vaikka käytän kosmetiikkaa päivittäin. En osta meikkejä oikeastaan koskaan, ripsivärin uusin aina silloin kun on ihan pakko. Kosmetologilla olen käynyt joskus silloin, kun olin vielä "hyvissä hankkeissa", ehkä 2 - 3 kertaa koko elämäni aikana. Tarvetta varmasti kyllä olisi. Ihonhoitotuotteista en käytä muita kuin kasvovettä (rakas ystäväni neuvoi, kuivasta ihosta kun kärsin), meikit puhdistuu kookosöljyllä. Hiustenhoitotuottet, mitä ne on? Lakkapullo lähimarketista kerran 3:ssa kuukaudessa... Kampaajalla käyn ehkä 1 - 2 kertaa vuodessa,  tosin tänä vuonna olen käynyt jo 3 kertaa!!! Aikamoista.

Ja vaikka nykyisin käytän entistä vähemmän rahaa itseeni, ei se tarkoita sitä, että olisin täysin heittänyt kirvestä kaivoon oman olemukseni kanssa. Jo pelkästään työnkuvani takia täytyy ulkoisesta olemuksesta pitää huolta ja olla edes jotakuinkin huolitellun näköinen (jota aika usein en kyllä ole!!!). Tykkään kyllä, kun muut ihmiset panostavat pukeutumiseen ja näkevät vaivaa tyylinsä eteen. Yksilöllisesti pukeutunut, täysin omaa tyyliään noudattava ihminen on mielestäni erittäin vetoava, oli tyyli mikä tahansa. Se jos mikä tuo itsevarmuutta peliin. Paljastavista vaatteista en pidä, enkä hirvittävästi arvosta sen tyyppistä pukeutumista, tyylikäs ja huoliteltu on parempi. Hyvin istuvat vaatteet imartelee ihmistä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi huomiota herättävä kaula-aukko, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. Itse en jaksa käyttää aikaa vaatevalintoihin ja asukokonaisuuksiin, pääasia että olo on mukava, ei hierrä eikä kierrä!

Tämän vuoden vaateostokset tehty!

Kuten joskus aiemmin jo kerroin, olen tehnyt täyskäännöksen elämässäni muutama vuosi sitten, hyppäsin liike-elämästä pois ja aloin toteuttaa unelmaani. Tuo unelman toteuttaminen tarkoitti käytännössä heippojen sanomista säännölliselle ja hyvälle kuukausipalkalle. Uskalsin hypätä, koska tiesin, että pärjään vähemmälläkin. Työskentely personal trainerina on juuri sitä mitä haluan, mutta ala on aika raadollinen, yhden palkallisen työtunnin eteen tulee tehtyä useimmiten pari-kolme tuntia työtä, sekä ilmaista työtä ylipäänsä. Se voi kuulostaa rajulta ja monelle on varmasti epärealistinen ajatuskin, mutta hei, tätä työtä ei tehdä rahan takia. En usko, että kovinkaan moni personal trainerina työskentelevä on lähtenyt alalle tienaamis-ajatuksella. Työtä tehdään puhtaasti auttamisen halusta, vilpittömästi ja ilman taka-ajatuksia. Näin minä ainakin asian ajattelen. Ja koska haluan jatkossakin tehdä tätä työkseni, on oltava valmis luopumaan "turhasta", on vain yksinkertaisesti pärjättävä vähemmällä. Elämiseen menee rahaa ja paljon, omakotitalossa asuminen on kallista, pakollisia kuluja tulee ja tuntuu, että niitä tulee vain koko ajan lisää. Käytän siis itseeni vähemmän ja vähemmän rahaa, jatkossakin.

T-paita ja legginsit, töissä ja vapaa-ajalla. Helppoa ja mukavaa.

Näin karkeasti arvioituna, minun ylläpitoon menee rahaa kuukaudesta riippuen 0 - 50€. Vuositasolla ehkä noin 500€. Koska olen perusterve ihminen, lääkärikäyntejä, fysioterapiaa yms terveydenhuollon menoeriä ei ole. Hammaslääkärissä pitäisi kyllä käydä säännöllisemmin! Harrastukseni ei vaadi rahaa, eikä vapaa-ajan vietteet, ellei joka perjantaista pakastepitsaa lasketa! Työskentely liikunta-alalla + oma saliharrastus kuluttaa kehoa sen verran, että nyt olen päättänyt sijoittaa säännölliseen kehonhuoltoon, täytynee nipistää pitsaperjantaista jotta pääsee hierojalle säännöllisesti :) 

Olen siis otsikon mukaisesti, kirjaimellisesti Halpa Nainen!