Omaa polkua etsimässä...

Edellisessä julkaisussa kirjoittelin hetkessä elämisestä ja kuinka vapauttavaa, mutta vaikeaa se voi olla. Tänään jatkan pohdiskelua siitä hieman eteenpäin, omien polkujen löytämiseen. Aihe, joka koskettaa itseäni paljon, olenhan etsinyt paikkaani maailmassa jo pienestä pitäen. Uskoisin, että aika moni muukin…

Tiedätkö sen tunteen, kun koet olevasi täysin väärässä paikassa, tekeväsi joka päivä sellaisia asioita, jotka ei tuota minkäänlaista mielihyvää? Tai kun et ikäänkuin kuuluisi joukkoon? Minä tiedän. Tunsin sellaista, varsinkin yhteenkuulumattomuutta jo kouluikäisenä. En oikein sopinut mihinkään, ajattelin eritavalla, tunsin eritavalla. Tavallaan koen vieläkin niin.

Elämäni tärkeimmät ihmiset olen kohdannut musiikin kautta, se on ollut väylä joka yhdistää minua muihin. Musiikki on ollut mukana vahvasti jo lapsesta lähtien, sen kautta olen löytänyt läheisimmät ystäväni ja puolisoni. Musiikin kautta koen yhteenkuuluvuuden tunnetta jopa vieraisiin ihmisiin, löydän itsestäni laumasielun. Se on osa minun ja perheeni elämäntyyliä (vaikka meistä kukaan ei laula, eikä soita), voisi jopa sanoa, että musiikki liittyy kaikkeen minussa.

Ihmisten lisäksi olen etsinyt paikkaani myös työmaailmassa. Koska työ on se, johon me aikuisena suuren osan ajasta käytämme ja joka väistämättä on osa meitä, näkisin että se on yksi suurimmista asioista joka vaikuttaa meihin myös ihmisenä. Kuinka teemme ja koemme asioita, kuinka käyttäydymme, työn ulkopuolellakin. Etenkin jos työ on jotain ihan muuta, mitä sen haluaisi olevan.

Matkan varrella on tullut pysähdyttyä miettimään valintoja monet monet kerrat...

Minulla ei ollut nuorena mitään tietoa, miksi haluaisin tulla, ei mitään suuntaa minne selkeästi kulkisin. Ajauduin tiettyihin opinahjoihin, kun ei muutakaan ollut. Ja ajauduin aikuisena työpaikkohinkin, oli otettava sitä mitä sai. Jokainen työ minkä olen saanut, on opettanut valtavasti, on tehnyt minusta osittain sen mitä olen tänä päivänä. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen päässyt kokemaan monenlaista, olen saanut mahdollisuuksia ja pettymyksiäkin, olen ollut hyvä työssäni ja olen ollut huono. Ilman kaikkia noita kokemuksia, en olisi päässyt sinne missä tänään olen, en olisi löytänyt omaa polkuani.

Vaikken vielä muutama vuosi sitten tiennyt, mitä oikeasti haluan elämältä, tiesin mitä en halunnut. Minulle on ollut aina tärkeää, että teen työtä jossa voin auttaa toista, jossa koen, että teen jotain itselle merkittävää ja omien arvojen mukaisesti. Raha ja tittelit ei ole missään vaiheessa ajaneet eteenpäin. Taakse on jäänyt todella hyviä työpaikkoja, vain sen tunteen takia, etten tee sitä mitä haluan. Vuosien varrella olen tavannut aivan hämmästyttäviä ihmisiä, kolleegoita, asiakkaita, yhteistyökumppaneita jne. jotka ovat myös osakseen opettaneet minua näkemään asioita eri tavalla. Joskus ihan ihmettelen, kuinka mahtavassa seurassa olenkaan saanut olla, kuinka sitä on törmännytkin niin taitaviin ihmisiin. Onnekas pirulainen, sanoisin.

Liikunta ja hyvinvointi ovat olleet minulle tärkeitä asioita koko aikuisiän. Ajatus siitä, että saisin työskennellä näiden asioiden parissa terävöityi muutama vuosi sitten, toisen lapseni jälkeen. Koska takana oli jo monta murrosta työelämässä, pään lyömistä seinään ja tuskailua, kun mikään ei oikein natsaa, oli aika pysähtyä miettimään ja punnita eri ratkaisuja. Mitkä asiat on minulle tärkeitä, mikä olisi suurin haaveeni, mitä ihan oikeasti haluaisin elämälläni tehdä. Eräänä talviaamuna se sitten välähti mieleeni ja päätin tehdä hypyn tuntemattomaan. Hakeuduin personal trainer –koulutukseen Trainer4you:lle ja aloitin uuden oppimisen Jyväskylässä äitiysloman aikana. Tuo oli elämäni parhain päätös! Valmistumisen jälkeen päätin, että haluan paikalliseen liikuntakeskukseen töihin, paikkaan jossa olin viettänyt kaiken liikenevän vapaa-aikani jo useiden vuosien ajan. Nyt, noin puolitoista vuotta myöhemmin, on edelleenkin joka ikinen työpäivä paras päivä. Olen sanut kunnian kohdata mahtavia asiakkaita ja kulkea heidän mukanaan elämänmuutoksissa ja liikuntakärpäsen puremissa. Tiedonjanoisena ihmisenä aloitin vielä tänä keväänä Wellness Coach –opinnot, jotta pystyn tukemaan asiakkaitani vielä paremmin ja ymmärtämään itseänikin J

Teen työtäni nöyränä, kiitollisena ja äärettömän motivoituneena, asiakkaiden onnistumisten ruokiten entisestään. Työni on ehdottomasti sitä, kun asiakas kokee päässeensä tavoitteeseen, löytää ilon liikkumiseen, ylittää itsensä, jaksaa työssä ja arjessa paremmin. Parhaimmillaan sitä, kun asiakkaan terveys paranee ja itsetunto kohenee. Ja nämä saavutukset he ovat saaneet aikaan ITSE! Työni ei ole asiantuntijana toimimista, pätemistä, maineen ja mammonan tavoittelua. En ole paras työssäni, mutta teen parhaani jokapäivä oppien jotain uutta. Toki aina välillä pelottaa, että viekö hullut ratkaisuni perheeni vielä perikatoon, mutta onneksi kotoa tuki itseni toteuttamiseen on 100%:sta. Toivon, että saan joskus olla toisena osapuolena.

Minä olen vasta oman oikean polkuni alkupäässä, aion nauttia matkasta ja ottaa vastaan jokaisen mahdollisuuden. Tämän kirjoituksen osoitan kaikille teille, jotka tuskailette samojen asioiden kanssa ja pohditte uskallatteko ottaa seuraavan askeleen. Kuunteletko sydäntäsi vai järkeäsi, sillä ei ole väliä, valinta on aina SINUN!

Minun askeleeni on jo puolittain oikeaan suuntaan, päivä päivältä vahvistuen.