Tässä iässä ei jaksa enää hävetä mitään

+30-vuotta on kyllä hyvä ikä, paras! Vai puhunko vain omasta puolestani tässä asiassa? Vaikka tietyt asiat elämässäni on vieläkin epävarmalla pohjalla, kaikki tärkeimmät on paikallaan. En yhtään, en pätkääkään haluaisi olla taas parikymppinen. En kadu mitään tehtyjä asioita, oikeita ja vääriä ratkaisuja tuli tehtyä ja niitä tulee edelleenkin tehtyä. Mutta, kaikki tehdyt valinnat on tuoneet minut tähän pisteeseen missä olen nyt ja voin rehellisesti sanoa, etten ole myynyt sieluani koskaan millekään itsestäni väärältä tuntuvalle asialle. Olen kuunnellut mitä sydämeni sanoo ja toiminut aina sen mukaisesti, oli se sitten järkevää tahi ei. En ole enää niin epävarma, pikemminkin varmempi itsestäni, siitä millainen haluan olla ja mitä haluan tehdä. Enkä edelleenkään jaksa ottaa itseäni turhan vakavasti.

Oli aika, kun meitä oli vain kolme...

Toki eletty elämä alkaa jo näkyä kasvoilla ja keholla, mutta eikös sen pitäisikin? Otsalle ilmestyneet juonteet ei enää lähdekään hetkessä pois, mutta sen siitä saa kun hämmästelee elämää niin kovasti :)  Minulla on kaksi lasta ja nekin näkyy kehossani sekä tummissa silmänalusissa (on ollut aikoja kun lapset, eikä aikuiset juuri nukkuneet). Keho siis muistuttaa, että onhan tässä jo ehditty kokea kaikenlaista. Mitään keinotekoista ei kehostani löydy, siinä on arpia, pisamia, mustelmia, syntymämerkkiä, selluliittia, ihoa ihoa ja ihoa. Annan sen olla juuri sellainen kuin, millaisena se on minulle annettu. Ja olen sinut sen kanssa.

Lastenosastolta ostettu kesähattu, ei sentään pinkki =)

Mieli sen sijaan ei ole muuttunut paljoa, ei vaikka mitä on elämässä ehtinyt tapahtua. En ole yhtään sen vakavempi kuin lapsena, samat asiat naurattaa edelleen. Suutun edelleen helposti ja kiukuttelen, sitten lepyn. Suhtaudun asioihin edelleen samalla tapaa kuin ennenkin, tietyt arvot ohjaa ajatteluani. Maailma on muuttunut kovasti, mutta minä en, ei mieleni. Se välillä vähän pelottaa, kun huomaa, ettei edelleenkään ole ihan samaa mieltä asioista kuin valtaosa. Kun maailma muuttuu, ihmiset muuttuu, asenteet muuttuu, kaikki muuttuu, niin minun ajatukset ei siltikään. Tipunko kohta kärryiltä?? Muutunko ihmiseksi joka paheksuu kaikkea?? Toivon todella etten, se olisi karmeaa!!! Keski-ikäinen juputtuja, joka ei ymmärrä mistään mitään, KÄÄK!!! Minusta on upeaa, kun ihmiset uskaltavat olla juuri sellaisia kuin ovat, mitä tahansa se sitten voikaan olla. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Vaikka pyrinkin parhaani mukaan hyväksymään kaikki kohtaamani ihmiset sellaina kuin he ovat, on tiettyjä piirteitä joista en pidä. Feikkiys, brassailu, leveily, omien etujen ajaminen, kaikessa päteminen... juoksen karkuun!

Rakas ystäväni tokaisi ruotsinlaivalla ollessamme, että tässä iässä ei jaksa enää hävetä mitään! Ja sitten heittäytyi tyhjälle tanssilattialle tanssimaan villisti, selvin päin!!! Tuo lausahdus on niin totta, ei muuten jaksakaan. Ihan yksi ja sama, mitä muut ajattelee toimistani. Paheksukoot jos niikseen tulee, siinäpähän tuhlaavat energioitaan turhaan. En halua lokeroitua mihinkään, iän rajoittaa missään kohtaa. Annan mennä aina kun siltä tuntuu, tanssin rokkikeikoilla juuri niin lennokkaasti kuin haluan. Huudatan musiikkia juuri niin kovaa kuin haluan. Nauran juuri niille asioille mille haluan. Teen vain niitä asioita, mitä haluan! Tai olen tekemättä yhtään mitään, jos niin haluan. Ja astun ovesta ulos juuri sen näköisenä kuin haluan!!!

Apinalaumamme lisääntyi 3 vuotta sitten Ja nyt meitä on neljä (isoin apina puuttuu kuvasta!) Yksi parhaimmista muistoista, rakkaat merenrannalla

Naureskelin miehelleni kun kaivelin kesävaatteet esille varastosta, että kuinka pitkään ihminen voi kulkea samoissa rytkyissä! Ilmeisesti aika monta vuotta. Vetäisin jalkaani lempi kesähousuni, jotka olen ostanut parilla eurolla kaupasta, jota ei Mikkelissä ole enää sillä toimipaikalla ollut 10-vuoteen. Onkohan muita, jotka kulkee samoissa vaatteissa vuodesta toiseen? Eilen ostin Carlsonilta sandaalit kesäksi, jotka maksoi kokonaiset 5€ ja olen erittäin tyytyväinen, vaikkei ne ehkä kovin monelle muulle kelpaisi. Koen monesti jopa kirppishinnat kalliiksi, kun saan kauppojen alennusrekeistä uusia halvemalla. Minulle on aivan yhdentekevää mikä on muodikasta ja tällä hetkellä in, en ole koskaan mennyt virran mukana.

Ensiapu oikein huutaa nimeäni! Pinkit sandaalit kukkasilla, kyllä nyt ollaan laatikon ulkopuolella jos missä! Merkki: HALPA Hirveen tylsää, jos salillakaan ei saisi pelleillä...

Tyttärelleni ostin koulun päättymisen kunniaksi Cruiserin, ihan vain siksi, että voin itse potkia sillä menemään. Ja olenhan niin tehnytkin. Pahimmat ruuhkavuodet on päällä juuri nyt, joka suuntaan revitään ja säntäillään, mutta näissä vuosissa on myös paljon hyvääkin. Kaikki epäoleellinen karsiutuu pois. Kun päivät on täysiä, ei ehdi eikä jaksa murehtia turhia, ei vatuloida menneitä, tai olla itsekriittinen. Ei ehdi edes peiliin vilkaisemaan, kun on jo mentävä. Enää en sentään kulje julkisilla paikoilla vauvan puklut rinnuksilla, tai vaatteet nurinpäin. Mutta sekään ei hävetä, ei tässä iässä! Jos seuraavilla vuosikymmenillä (jonne on vielä hetki matkaa) fiilis vaan paranee, niin voi jestas sentään mitä ilottelua tiedossa =)