Bikinipakaran vuosi 2016

Vuoteen 2016 on mahtunut mm. paljon matkustelua.

Kun mietin vuotta 2016, tulee ensimmäisenä mieleen ihan pas*ka vuosi, jatkuvasti sairasteluja, epäonnea jne. Mutta eihän se niin ole mennyt, vaan vuoteen on mahtunut myös paljon onnea, iloa, onnistumisia, itseni ylittämisiä, henkistä kasvua, oppimista, rakkaita ihmisiä, uusiin ihmisiin tutustumista, opintojen aloitus jne.

Aloitetaanpa nyt ihan alusta eli..

Tammikuusta 2016. Olin ollut kisadieetillä jo kaksi kuukautta. Paino oli tippunut hyvää vauhia ja kaikki oli sujunut melkoisen helposti siihen asti, kunnes mursin jalkani. 25kilon paino tipahti salilla koipeni päälle ja siinä katkesi ukkovarpaan luu kahdesta kohtaa ja jalkapöytään tuli hiusmurtuma. Olin töistä saikulla koko tammikuun. Silti jatkoin treenaamista, jatkoin dieettiä, jatkoin siis kisoihin tähtäämistä. Eihän yksi pikku murtuma voinut olla tavotteideni esteenä, vaan ainoastaan hidasteena. Aiheesta voit lukea lisää täältä: http://www.lansi-savo.fi/mielipide/blogit/vastoinkaymisista-voimaa-324950.

Reenasin, vaikka näin jälkeenpäin mietittynä ei ehkä olisi kannattanut.

Helmikuussa jalkani oli edelleen todella kipeä. Olin palannut töihin, mutta kisakenkä ei edelleenkään mennyt turvonneeseen jalkaani. Se stressasi, sillä kisoihin oli enää reilut 2 kuukautta aikaa. Kaikki pyöri minun dieettini ympärillä, en nähnyt ystäviäni, enkä jaksanut tehdä muuta, kuin käydä töissä, treenaamassa ja punnita ruokia kotona. Näin kärjistetysti ajateltuna. Fiiliksiä alkaneesta unettomuudesta voit lukea täältä: http://www.ita-savo.fi/mielipide/blogit/enta-jos-ei-vaan-jaksa-332041.

Esitin vahvempaa, kuin todellisuudessa olen.

Maaliskuussa alkoi tossu painaa ihan todella paljon. Olin väsynyt. Samaan aikaan sain myös paperit ammattitutkinnosta, jonka olin suorittanut työn ohessa näyttötutkintona. En muista tuosta ajasta kovinkaan paljoa, mutta sen muistan, että elin tuolloin rankimpia aikoja elämäni aikana. Lopulta lopetin kisadieetin 5 viikkoa ennen kisoja. Tästä ajasta voit lukea täältä: http://www.lansi-savo.fi/mielipide/blogit/19-viikon-kisadieetin-jalkeen-337663.

Huhtikuussa elämä alkoi toisinaan hieman helpottaa. Välillä oli todella rankkaa unettomuuden kanssa, mutta välillä taas uniongelmat helpottivat hieman. En jaksanut mitään muuta, kuin pakolliset asiat päivän aikana. Olin hakenut myös kouluun, joten pääsykokeisiin valmistautuminen alkoi pian. Fiiliksiä tuon aikaisesta unettomuudesta voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/k.

Olin kyllä todella hyvässä kunnossa, mutta enpä jaksanut siitä välittää. Halusin vaan nukkua ja voida hyvin.

Toukokuussa elämä oli taas hiuksen verran helpompaa, kuin huhtikuussa. Olin alkanut näkemään ystäviäni. En edelleenkään jaksanut sosiaalista elämää samalla lailla, kuin olisin halunnut, mutta yritin lähteä omista oloistani muiden seuraan. Uniongelmat vaivasivat edelleen. Toukokuussa tein pitkiä päiviä töissä ja luin samalla pääsykokeisiin. Toukokuun lopulla reissasin pitkin Suomea eri pääsykokeissa siinä toivossa, että pääsisin johonkin kouluun sisälle. Elimistöni oli tuota aikaa myös melko sekaisin, josta voit lukea täältä:http://starbox.fi/bikinipakara/mita-kisadieetti-minulle-aiheutti-plus-arvonta.

Kesäkuussa odotin innolla pääsykokeiden tuloksia. Jännittäminen ei ollut tuolloin hyväksi minulle, koska elimistö reagoi kaikkiin tunteisiin moninkertaisesti. Kärsin uniongelmista tuolloinkin ja mietin, että miten jaksaisin käydä koulua kun olin niin väsynyt. Hain kuuteen kouluun, mutta olin täysin varma etten pääsisi mihinkään niistä sisälle. Silloin oli jotenkin sellainen fiilis, ettei minusta ole mihinkään. Kappas vaan, olin tekemässä siskoni muuttoa Kajaanissa ja siellä sain tiedon, että KYLLÄ minä pääsin kouluun ja täysillä pisteillä. Huhheijaa, mikä onnen itku silloin pääsi. Tuota aikaa painin itseni kanssa pientä matsia, josta voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/kriisi.

Ulkoilin todella paljon, sillä se auttoi stressin purkamisessa.

Heinäkuussa olin alkanut toipumaan paremmin. Nukuin jo joitain viikkoja ilman unilääkkeitä. Tosin edelleen kaikkia suuria tunteita piti välttää, koska ne aiheuttivat elimistössäni valtavia reaktioita. Tuolloin myös työnantajani oli allekirjoittanut opintovapaahakemukseni, josta olin ja olen edelleen todella kiitollinen hänelle. Olin haaveillut ulkomaille lähtemisestä jo pitkään, mutta olin kuopannut sen haaveen tyystin. Tuolloin kuitenkin aloin herättelemään sitä ajatusta uudelleen eloon. Niistä ajatuksista voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/aikuisena-au-pairiksi.

Elokuussa jäin töistä kesälomalle, jonka jälkeen jatkoin suoraan opintovapaalle. Lähdimme elokuun alussa ystäväni kanssa pienelle retkelle. Kiersimme ympäri Suomea ja alkuperäinen tarkoitus oli kiertää karhun kierros Rukalla, mutta kuinkas kävikään... Siitä voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/hyvin-huonosti-onnistunut-vaellusreissu-kuvin-ja-miettein. Tämän reissun jälkeen lähdimme neljän hengen porukalla Rhodokselle viikoksi. Tuo reissu helpotti uniongelmien kanssa lopulta, ja siitä se "parempi" elämä alkoikin. Reissusta voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/matkapaivitys-rodoksen-reissulta.

Rhodoksella oli upeat maisemat.

Syyskuussa oloni alkoi olla jo melkoisen hyvä, sillä olin nukkunut elokuusta lähtien hyvin ilman unilääkkeitä. Se tunne, kun aloin jaksamaan toisten ihmisten seuraa ja muutenkin, aloin olemaan oma itseni. Voin kertoa, että se fiilis on sanoinkuvailettoman huikea. Olin aloittanut koulun elokuun lopussa, josta olin todella innoissani. Jaksoin opiskella ja tuntui, että vihdoin olen löytänyt sen oman juttuni. Pitkäänpä sitä etsinkin. Koska olin alkanut toipua todella hyvin, päätin lähteä Hollantiin kolmeksi kuukaudeksi. Niistä fiiliksistä voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/hollantiin-hollantiin-ma-lahden-hollantiin-au-pairiksi-nimittain.

Lokakuussa olin jo Hollannissa ja sieltä käsin osallistuin luennoille, luin koulukirjoja ja opiskelumateriaaleja, opiskelin netissä, tein  jatkuvasti täydellä innolla kouluhommia. Tein niitä muuten ihan joka päivä ja useita kymmeniä tunteja viikossa. Nukuin hyvin, treenasin, tutustuin uusiin ihmisiin ja voin väittää että elämä hymyili. Toisinaan muistan miettineeni, että mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän. Mutta nyt kun mietin koko vuotta, niin kyllähän minä sen reissun olin ansainnut kaikin mokomin. Lisää tuon aikaisista fiiliksistä voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/elama-on-nyt.

Hollannissa ollessani alkoi viimeistään ikävä olo olkapäiltä hävitä.

Marraskuussa aloin sairastella. Oli kaikenlaista vaivaa ja lopulta jouduin tulemaan Suomeen hoidattamaan erään vaivan pois. Olin marraskuun lopulla Suomessa viikon verran. Vaikka sairastelin, niin hoidin silti au pairin hommani hyvin ja kouluhommat sitäkin paremmin. Ne asiat eivät tuottaneet päänvaivaa, koska nuo hommat tuntuivat mukavilta, enkä ottanut niistä niin stressiä. Veljeni ja hänen avovaimonsa kävivät marraskuun alussa luonani Hollannissa, mikä nostatti fiilistä melko lailla. Menin heitä vastaan Düsseldorfiin ja siitä voit lukea täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/elamaa-raitio.

Joulukuussa kaksi ystävääni Suomesta tuli luokseni Hollantiin. Vietin heidän kanssaan todella rentouttavat neljä päivää Amsterdamissa. Oikeastaan joulukuun alku meni muuten tentteihin lukiessa, jotka meni odotettua paremmin ja arvosanat on ollut sen mukaisia. Tenttien jälkeen alkoi koulusta joululoma. Olin saanut ahkerasti tehtyä kaikki hommat pois alta, joten pyrin nauttimaan kaikin siemauksin viimeisistä viikoista Hollannissa. Vaikka olin kipeänä, en antanut sen latistaa fiilistä. Yritin oman jaksamisen mukaan nähdä vielä niin paljon, kuin kerkesin viimeisten päivien aikana. Voit lukea pienistä reissuistani esim. täältä: http://starbox.fi/bikinipakara/kuvapostaus-hollannista.

Nyt minä olen kotona valmiina vuoteen 2017, vaikka hieman kipeänä taas olenkin.

Palasin Suomeen joulun tienoilla ja nyt täällä kotisohvalla kirjoittelen tätä postausta ja mietin, että kylläpä vuoteen on mahtunut paljon ja nimenomaan HYVÄÄ. Hirveästi on tapahtunut asioita, joita en ole blogiini kirjoitellut, mutta täytyy todeta, että oon mie aika onnekas kun asiat on näin hyvin nyt. No mitä tapahtuu vuonna 2017? En todellakaan osaa sanoa, mutta siitä kirjoittelen seuraavassa postauksessa lisää.

Oikein hyvää alkanutta vuotta jokaiselle!