Mitä tykkäsin Düsseldorfista?

Samaa tahtia vaihtui ajatukset, kuin maisematkin.

Lähdin sunnuntaina aamulla Haagista Utrechtiin menevään junaan. Utrechtissa vaihdoin Düsseldorfiin menevään junaan ja Düsseldorfissa olinkin jo ennen puolta päivää. Matka kesti yhteensä pikkuisen alle kolme tuntia. Minulla oli noin viisi tuntia aikaa tutustua mestoihin, enkä ollut tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia etukäteen. Mikäs sen mukavampi, kuin mennä fiiliksen mukaan eteenpäin.

Kummasakaan junassa ei toiminut wifi, enkä siksi voinut tehdä kouluhommia, joten junamatkat menivätkin pelkästään omien ajatusten parissa. Se oli tavallaan hieman outoa, kun olen tottunut tämän syksyn aikana käyttämään kaiken luppoajan kouluhommien tekemiseen. Kerkesi siinä miettiessä koti-ikäväkin vilahtamaan tajunnassa, mutta ihan pienen hetken vain. Kunnes taas havahduin todellisuuteen. Minä pieni tytön tyllerö täällä maailmalla viipotan menemään ilman sen suurempia suunnitelmia. 

 

Jäin Düsseldorfin päärautatieasemalla pois, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Siitä lähdin kävelemään muutaman kilometrin säteelle, kuitenkin niin että pysyin kartalla koko ajan. Sää oli melko vilpoinen ja sateinen, jonka vuoksi en räpsinyt kuvia juuri ollenkaan. Kaupat eivät olleet auki, koska oli sunnuntai. Kahvilat ja ruokapaikat sen sijaan olivat, niin pääsin välillä vähän lämmittelemään ja juomaan kupposen kuumaa.

Olin pukeutunut huonosti ja sen seurauksena flunssani paheni entisestään. Sanonta tuli taas hyvin mieleen: "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis." En nähnyt Reiniä, enkä päässyt näkemään juuri mitään muutakaan näkemisen arvoista. Kuitenkin pienen käsityksen sain siitä millainen paikka Düsseldorf on.

Täytyy kyllä myöntää, että paikka ei sytyttänyt minkään vertaa. Tosin huono sää ja oma flunssa saattoi vaikuttaa mielikuvaan negatiivisesti, samoin kuin kauppojen suljetut ovet ja ihmisten vähyys. Hienoja rakennuksia en nähnyt kovinkaan paljoa ja mielestäni paikka oli jotenkin "kolkko". Ihmiset olivat jossain määrin hieman koppavia ja yleisfiilis oli kaikilta osin huono.

Ehkä minulle sattui vain pari huonoa asiakaspalvelijaa, mutta niistä jäi jokseenkin paha maku suuhun. Joka tapauksessa täytyy antaa Saksalle vielä uusi mahdollisuus. Yleensä tykkään kaikista maista ja kaupungeista, joten uskon että paremmalla fiiliksellä mielikuva voi muuttua ihan toisenlaiseksi. Toivoisin todella kovasti, että ehtisin vielä käymään joulumessuilla Saksassa, sillä niitä on kehuttu paljon ja näin jouluihmisenä ajatus kokonaisista messuista saa kyllä mielenkiinnon heräämään.

Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen menin veljeäni ja hänen avovaimoaan vastaan Düsseldordin lentokentälle ja voi sitä ilon ja onnen määrää, kun sain kaksi tärkeää ihmistä napata mukaani tänne Hollantiin. Matkustettiin samana iltana junalla takaisin Haagiin ja aika meni, kuin siivillä kuulumisia vaihdellen. Käytiin seuraavana päivänä minun työpäiväni jälkeen Damissa pikavisiitillä ja täytyy todeta jo vaikka kuinka monennen kerran, että Amsterdam on hieno kaupunki. Siellä on aivan mielettömän upeita rakennuksia ja niitä on PALJON!

Pyörittiin myös Haagin keskustassa keskiviikko iltana ja kyllähän tämä Haagikin on siisti paikka. En keksi mitään muuta negatiivista koko Hollannista, kuin kauppojen huonot aukioloajat tai ennemminkin lyhyet aukioloajat. Suomessa on jo totuttu siihen, että ruokakaupassa voi käydä melkeinpä mihin kellon aikaan vain. Lisäksi pankkikortit eivät toimi täällä useimmissa paikoissa samalla lailla, kuin muualla maailmassa. Olen kuullut monelta Suomalaiselta henkilöltä saman tarinan pankkikorteista. Mutta nuo ovat pikkujuttuja, onneksi käteinen käy aina.

Amsterdamissa ilta-aikaan.

Nyt on aika mennä unten maille ja jatkaa aamulla kouluhommien parissa. Meillä alkaa syksyn tentit pikkuhiljaa, joten niihin täytyisi pystyä valmistautumaan. On tämä opiskelu kyllä niin jännää edelleen. Toivottavasti innostus pysyy yhtä hyvänä vielä seuraavat 1,5 kuukautta, jonka jälkeen koittaa pieni hengähdys opinnoista ennen kevätlukukautta.