Ensimmäiset päivät au pairin kengissä

Aikaisin sunnuntai aamuna istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä aamupalalla miettien, että tässä sitä nyt sitten mennään, eikä meinata. Sisimmässäni tunsin jännityksen lipuvan koko kehoni läpi. Mietin kaikkea sitä tärkeää ja rakasta, jotka jäävät Suomeen odottamaan. Entä jos en viihtyisikään Hollannissa? Entä jos paikka olisi epämukava? Mitähän seuraavat kolme kuukautta tuovat elämääni, vai tuovatko mitään? Olo oli kaikinpuolin utelias, mutta samalla hieman jännittynyt ja ehkä jopa hieman epäuskoinen. Voisiko kaikki mennä niin hyvin, kuin olin ajatellut?

Amsterdamin kentälle saapuessani kaivoin viestin esiin, josta löytyi ohje missä minua odotellaan. Laukun saatuani lähdin suunnistamaan oikeaa ulospääsyä kohti. Pian löysin oikean portin ja siellä minua odotti perhe, jonka luona seuraavat kolme kuukautta aikoisin viettää. Ensiraapaisu automatkan aikana perheestä ja Hollannista oli oikein miellyttävä. Lapset olivat innokkaita, uteliaita ja iloisia, niinkuin olettaa saattaa. Tärkeinpänä jäi mieleen tunne, että minut otettiin hyvillä mielin vastaan ja että olin kovin tervetullut. Mietin, että tästä se tuntematon seikkailu saisi alkaa. Mitä kaikkea ehtisikään tapahtua ennen joulua ja mitä kaikkea ehtisin kokemaan?

Tasaisia maisemia katsellessa ja lasten tarinoita kuunnellessa matka lentokentältä Haagiin ei kestänyt kauaa. Saavuimme turvallisen oloiselle lähiöalueelle Rijswijkiin, jossa oli paljon monikerroksisia rivitaloja ja pieniä pihoja. Seutu oli kauniinpaa, kuin olin ajatellut. Pihat olivat reheviä ja niistä huokui huolenpito. Mietin, että tämä on kuin jostain elokuvasta. Auto pysähtyi perheen kodin eteen. Innokkaat lapset ohjasivat minut ylimmäiseen kerrokseen, johon minulle oli varattu huone, jossa oli oma kylppäri. Koko huoneen mittaiset ikkunat toivat valoa kivasti sisustettuun huoneeseen. Tässä vaiheessa oloni oli viimeistään todella tervetullut.

Myöhemmin ruokailun ja tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme ajelemaan pyörillä ja siinä samalla tutustuimme pintapuolisesti lähiympäristöön. Perheen äiti näytti minulle koulun, kirjaston, ostoskeskuksen, salin ja muita tärkeitä paikkoja, joita tulisin tarvitsemaan seuraavien kuukausien aikana. Olo oli melko väsynyt lyhyiden yöunien jälkeen, joten loppuilta menikin levätessä omassa huoneessa. Tosin lepäilemään, enkä lomailemaan tänne missään nimessä tullut, joten täysi työpäivä odottikin jo heti maanantaina ja tiistaina.

Loppuviikosta on kevyempää töiden osalta, mutta kalenteri näyttäisi muuten olevan melko täynnä kouluhommien osalta. Tänään sain myös salijäsenyyden hankittua ja ensimmäinen treenikin tuli tehtyä. Salille ei ole, kuin 10 minuutin kävelymatka, eikä kyllä mihinkään muuallekaan ole matkaa sen enempää. Täällä liikutaan lähes poikkeuksetta pyörillä ja niille löytyykin ihan omia teitä. Kerron seuraavassa postauksessa lisää fiiliksistä, tunnetiloista ja siitä millaisia päiviä lasten kanssa on ollut. Nyt täytyy paneutua kouluhommien pariin vielä hetkeksi ennen nukkumaan menoa.

Kävin lenkkeillessä tutustumassa hieman paremmin Rijswijkin ympäristöön.