Hollanti kutsuu ihan pian

Hyvä olo näkyy ja tuntuu.

Niinkuin otsikostakin voi hyvin päätellä, olen lähdössä au pairiksi Haagiin. Vielä joku aika sitten puntaroin lähtöä monelta kantilta, mutta tähän päätökseen vaikutti kovasti uuden perheen löytyminen. Tämä perhe on minulle huomattavasti sopivampi vaihtoehto, kuin edellinen, sillä reissu ei tule kestämään, kuin vajaan 3 kuukautta. Jatkoa katsomme perheen kanssa sitten myöhemmin. Mahdollisesti voisin olla myös opintovapaan loppuun asti siellä eli helmi-maaliskuun vaihteeseen.

Olen kyllä kovin innoissani lähdössä, mutten tätäkään asiaa oikein osaa jännittää. Ehkä se jännitys hiipii lentokoneessa, kun tajuan mitä oikeasti olen tekemässä. Nyt on ollut niin kiirettä opiskelujen kanssa, etten ole ehtinyt paljoa ajattelemaan koko lähtöä, vaikka kyllähän se tuolla takaraivossa koko ajan muhii. Täytyisi varmaan jossain vaiheessa vähän miettiä, että mitä kaikkea sitä tarvitsee mukaan, mutta ehkä vasta sitten pari päivää ennen lähtöä on sopiva aika alkaa stressailemaan sellaisilla asioilla. ;)

Tästä reissusta tulen varmasti kirjoittelemaan lisää ennen lähtöä ja tietenkin paikanpäältä sen hetkisiä kuulumisia ja ajatuksia. Lähtöön olisi muuten enää 2,5 viikkoa ja siihen asti on aikaa nakutella koulutehtäviä niin paljon, kuin sielu sietää. On niitä muuten tässä parin viikon aikana tullut nakuteltuakin ihan sippenä. Yritän saada mahdollisimman paljon alta pois, että Hollannissa jäisi aikaa vähän muullekin.

Päätin jo kouluun hakiessani, että jos pääsen opiskelemaan, niin aion todellakin tehdä ihan KAIKKENI, että pärjään. Aion imeä mahdollisimman paljon tietoa, sillä itseäni vartenhan tässä on tarkoitus opiskella. Tuosta otteesta pidän kiinni kynsin ja hampain, enkä todellakaan päästä itseäni sieltä mistä aita on matalin. Voihan se olla, että kun palaan töihin ensi maaliskuussa, niin silloin ehkä joutuu vähän antamaan periksi jossain kouluhommissa, kun aikaa ei luonnollisesti tekemiselle ole niin paljoa, kuin nyt. Toki hieman huolta aiheuttaa myös se, että kuinka saan ajan riittämään urheilulle ja muille ihmisille koulun ja työn lisäksi, mutta ehkäpä ne asiat siitä järjestyy. Turhapa niistä on stressailla näin etukäteen.

Pikakuulumiset olikin nyt tässä tällä kertaa. Lupaan ettei uutta postausta toivottavasti tarvitse odotella kovin kauaa. Ajattelin seuraavalla kerralla kirjoitella ylikunnosta toipumisestani, sillä monia tuttujani tuntuu asia huolettavan edelleen.

Ei ne lihakset täysin ole palanut, vaikka pitkä treenitauko on ollutkin.