Opintovapaasta on moneksi

Seitsämän (7) kuukautta sitten jäin töistä kesälomalle, jonka jälkeen jatkoin suoraan opintovapaalle. Seitsämässä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua todella paljon. Olen onneksi kerennyt paljon muutakin, kuin nakottamaan tietokoneen ja kirjojen ääressä.

Täytyy myöntää, että aika on mennyt hurjan nopeasti. Tämän opintovapaan tarkoitus oli antaa minulle aikaa opintojen alkuun saattamiseen. Halusin keskittyä opintoihin kunnolla ja kun työnantaja kerta myönsi hakemani opintovapaan, niin tottakai sen hyödynsin kaikella mahdollisella tavalla.

Niinkuin varmasti moni muistaa, olin syksyllä kolme kuukautta Hollannissa. Jos en olisi päässyt opiskelemaan kouluun, jossa opinnot tapahtuvat pelkästään verkossa, ei Hollannin reissu olisi ollut koskaan mahdollinen. Jos työnantaja ei olisi myöntänyt hakemaani opintovapaata, ei Hollannin reissusta olisi tarvinnut uneksiakaan. Sain siis monen asian summana mahdollisuuden lähteä au pairiksi 27-vuotiaana.

Kyllähän moni sitä ihmetteli, että: "Miksi tuon ikäisenä au pairiksi"? Itse koen tämän tyyppisen matkustamisen edullisena mahdollisuutena tutustua uuteen maahan, erilaiseen kulttuuriin, uuteen ympäristöön ja täysin uusiin ihmisiin. Jotkut ovat ihmetelleet kuinka olen saanut hoidettua opiskelut Hollannista käsin. Siihen voisin vastata, että todella hyvin, kunhan osaa aikatauluttaa päivät, viikot ja kuukaudet järkevästi.

Ihan samalla lailla se netti toimi Hollannissakin, kuin täällä Suomessa ja sehän riittää verkko-opiskelussa. Onneksi kirjoja voi lainata e-kirjoina, joka osittain helpotti Hollannista käsin opiskelua. Välillä tein kouluhommia junassa, jotta pääsin tutustumaan uusiin kaupunkeihin. Välillä kävin kirjastossa, jotta sain opiskelurauhan. Useimmiten illat menivät omassa huoneessani konetta nakutellen. Näin vältin myös koti-ikävän, kun tein jatkuvasti jotakin.

Olen ollut Suomessa jo yli kaksi kuukautta ja viikon päästä palaan takaisin töihin. Nyt voin haikealla mielellä muistella noita hienoja asioita, joita tämän opintovapaan aikana pääsin kokemaan. Eiköhän tämä ollut sellainen "kerran elämässä" kokemus. Tuskinpa tulee toista samanlaista tilaisuutta enää. Sillä lopun tutkinnosta aion suorittaa täysipäiväisen työn ohella työharjoittelujaksoa lukuunottamatta.

Toivon todella, että minun kirjoituksista joku on saanut innostusta opiskeluun. Onhan tämä opiskelu oikeasti mukavaa, kun ala on sellainen mikä todella kiinnostaa. Itsellä ei ole ollut hetkeäkään sellainen olo, että toivoisin opintojen olevan jo loppusuoralla. Päinvastoin, huomaan opintopisteiden karttuvan ja innostuksen lisääntyvän entisestään.

Vihdoinkin tämä tuntuu omalta alalta, menihän siihen muutama vuosi, että sen "oman jutun" löysin. Siihen vaadittiin aika paljon miettimistä ja kaikenmaailman uratestien tekemistä. Tosin, ääni voi muuttua kellossa hyvinkin nopeasti, kunhan palaan takaisin sorvin ääreen. ;)

Loppuun vielä muutama kuva viimeisen 7 kuukauden ajalta.

Karhun kierroksella heti loman alussa.
Rodoksella heti karhun kierroksen jälkeen.
Koulu alkoi elokuun lopulla. Hyvin levätyn Rodoksen reissun jälkeen oli virtaa aloittaa opinnot.
Lokakuun alussa lensin Hollantiin. Olipa kerrassaan jännä päivä...
Syksy saapui myös Hollantiin, tosin vähän myöhemmin kuin Suomeen.

 

Pian huomasin olevani Suomessa viettämässä joulua perheeni kesken. Nopeasti se vajaa 3 kuukautta siellä tulppaanien maassa hujahti.
Alkuvuoden olen tehnyt kouluhommia todella tiiviisti, mutta olen myös viettänyt aikaa ystävien ja perheen kesken. Ihanaa, kun on ihmisiä ympärillä. Ei varmasti monikaan asia olisi onnistunut ilman heitä.