Mihin tää aika katoaa?

Kuuden (6) päivän päästä on tämä Hollannin keissi heitetty. Mihin tää aika on oikein kadonnut? No, lasten hoitamiseen, kouluhommien tekemiseen, lenkkeilyyn, salilla käymiseen ja nukkumiseen. Ainiin ja SAIRASTAMISEEN. Olen ollut täällä ollessani enemmän kipeä, kuin moniin vuosiin yhteensä. Murr.

Onneksi olen ehtinyt tutustumaan myös uusiin ihmisiin ja ympäristöön. Meinasin vielä viimeisien päivien aikana käyttää aikaa entistä enemmän paikkojen kiertelyyn. Harmittaa, että osa mielenkiintoisista paikoista jää näkemättä, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole ollut riittävästi aikaa kiertää kaikkia mahdollisia mestoja. No onpahan hyvä syy tulla takaisin Hollantiin, kun en ole vielä kaikkia ihania kolkkia kolunnut. ;)

Kävin Rotterdamissa visiitillä pari päivää sitten. Kaupunki on moderni ja todella erilainen, kuin muut Hollannin kaupungit, joissa olen käynyt. Tykkäsin todella paljon tästäkin paikasta.
Rotterdamista.

Tämän vajaan kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt olla omien ajatusteni parissa enemmän, kuin moniin vuosiin. Voin väittää, että se on tehnyt minulle TODELLA hyvää. Olen saanut käsiteltyä asioita, jotka olen pitkän ajan kuluessa siirtänyt sivummalle "odottamaan". Olen alkanut ymmärtämään iteseäni ehkä hieman paremmin ja voisinko sanoa, että olen oppinut tuntemaan itseäni pikkuisen enemmän.

Aika omassa seurassa, omien ajatusten parissa ilman ympäriltä tulevaa painostusta on tehnyt todella hyvää. Stressi on alkanut purkautumaan ja olen nukkunut koko syksyn paremmin, kuin hyvin. Keväästä asti minua on vaivannut ylikuntotila, josta palautuminen on edelleen hieman kesken. Toivon todella hartaasti, että alkuvuonna voisin treenailla jo lähes normaaleilla sykkeillä.

Mutta eipä ne lihakset ole täysin hävinnyt, vaikka tämä vuosi on mennyt alkuvuotta lukuunottamatta ihan penkin alle treenien suhteen.

En tosin aio ottaa minkäänlaista stressiä treenaamisesta, vaan pidän nyt omaa terveyttä ja hyvää oloa asiana nro 1. Eihän se terveys olekaan aina niin itsestään selvä asia, joten aion kyllä vaalia sitä kaikin mokomin, kunhan saan sieluni ja ruumiini voimat täysiin lukemiin.

Rentoa mieltä riitti ja hauskaa seuraa piisasi pari viikkoa sitten, kun pari kaunokaista tuli Suomesta vierailulle tänne Hollannin kamaralle. Oltiin neljä (4) päivää Amsterdamissa ja oli kyllä ihanan rentoa olla ilman minkäänlaisia aikatauluja ja suunnitelmia. Mentiin ihan fiiliksen mukaan, eikä stressailtu sen suuremmin nähtävistä paikoista. Teki kyllä todella hyvää pieni nollaus tyttöjen kesken.

Käytiin Starbucksissa kahvilla ja siellä leikittiin rikkinäistä puhelinta myyjän kanssa. Kerran sanottu nimi muuttui kuulijan korvassa täysin erilaiseksi. :D Essi, Anni ja Mari.
Amsterdam

Pian kirjoittelen uudestaan viimehetken fiiliksistä täältä suunnalta. Kai se on myönnettävä, että pikkuisen meinaa olla jo haikea olo.