Uusi vuosi ja uudet kujeet

Kirjoittelin viime kerralla blogini sisällöstä vuonna 2016. Koin vuoden erityisen jännittäväksi, erilaiseksi, vaikeaksi, rikastuttavaksi ja silmiä avaavaksi vuodeksi. Mietinkin tuota postausta tehdessäni, että millainen mahtaa olla vuosi 2017 bikinipakara-blogissani?

Sen suurempia uudenvuoden lupauksia tekemättä, pyrin kirjoittamaan enemmän ja paremmin. En kuitenkaan aio ottaa kirjoittamisesta stressiä, vaan haluan tehdä tätä hyvällä fiiliksellä ja toivon, että se myös välittyy teksteissäni. En ole koskaan kirjoittanut postausta, jos ei ole ollut hyvää fiilistä kirjoittamiseen ja sillä linjalla aion pysyä jatkossakin.

Postaukseni tulevat sisältämään enemmän liikuntaan liittyviä juttuja, sillä ylikunto alkaa olla taakse jäänyttä aikaa ja toivon mukaan pääsen liikkumaan normaaliin tapaan ihan pian. Lisäksi haluaisin (lue: aion) panostaa kehonhuoltoon tänä vuonna entistä enemmän. Voin rehellisesti myöntää, että sillä saralla on parantamisen varaa ja paljon. Kaikki mahdolliset vinkit laitan myös tänne, koska tiedän että rautakankia on muitakin, kuin pelkästään minä. :)

Ennustajan lahjoja minulle ei ole vielä suotu, joten on hyvin vaikea sanoa mitä muuta tämä vuosi voisi pitää sisällään. Toivon opintoihin samanlaista motivaatioita, kuin tähänkin asti on ollut. Oman lisämausteensa kevääseen tuo täysipäiväiseen työhön paluu, joka tapahtuu jo 2 kuukauden kuluttua. APUVA!

Haluaisin kannustaa myös muita opiskelemaan tai ainakin tavoittelemaan unelmiaan. Siksi aion tuoda esille millaiseksi koen tämän opiskelun näin aikuisiällä. Eihän se niin vaikeaa ole, kuin joku saattaa luulla. Ainakin minä kuvittelin ennen, että tämä olisi jotenkin haasteellisempaa tai vaikeampaa. Osalla saattaa olla myös uskomuksia, että verkko-opiskelu ei ole "oikeaa opiskelua" tai yhtä tasokasta, kuin perinteinen koulunpenkillä istuminen. VÄÄRIN! Aiheesta lisää myöhemmin.

Jos jaksamista ja innostusta riittää, meinaan opiskella myös ensi kesänä, joka tarkoittaa että lomaa ei ihan heti ole tiedossa tälle suunnalle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ulkomaanreissuille ei ole aikaa sitäkään vähää mitä tähän asti. Reissuja ei siis ole vielä blakkarissa, mutta eiköhän sitä aikaa sen verran järjesty, että edes viikonlopuksi pääsisin piipahtamaan jossakin päin Eurooppaa.

Edelleen haaveilen reppureissusta Aasian suunnalle, mutta veikkaanpa että sellaiseen ei ole mahdollisuutta ainakaan tänä vuonna. Se vaatii aikaa, suunnittelua, rahaa ja sopivan matkakaverin. Tosin eiköhän sitä pikkuhiljaa voisi itsekseenkin lähteä sellaiselle reissulle, kun on tuo kielitaito jo sen verran parantunut ja kokemustakin on jo ihan mukavasti karttunut, rohkeudesta puhumattakaan.

Matkakuumeen taltuttamiseksi aion palata Hollantiin vielä monen monta kertaa ja kirjoitella siitä ajasta useita postauksia. Olihan se niin ainutlaatuinen kokemus. Tulihan tässä kuitenkin lupailtua jotakin tälle vuodelle, vaikka ei pitänyt. Katsotaan millaista postausta ensi kerralle saan rustailtua. Kuulumisiin!

Aina voi palata kuvien ja ajatusten pariin.