Viimeinen viikko Suomessa, iiks!

Viimeinen viikko kotona ja yleensäkin Suomessa käynnistyi aika säpäkästi aamuisella treenillä klo 5.30. Olen tykästynyt aamulenkkien lisäksi aamutreeneihin. Päivään saa virtaa ihan eri tavalla, kun sen käynnistää liikkumalla. Tuntuu, että kroppa lähtee liikkeelle ja aivot alkaa toimimaan paljon säpäkämmin, kuin treenittöminä aamuina.

Viimeksi lupasin, että kirjoittelen kuinka olen toipunut ylikuntotilasta. Jätin siis kisadieetin reilu 6kk sitten kesken vakavien uniongelmien vuoksi. Paljon muitakin ongelmia oli, mutta monet niistä ongelmista johtuivat täysin pitkään jatkuneesta unettomuudesta. En ole siis maaliskuun jälkeen pystynyt treenaamaan yhtäkään viikkoa vielä "kunnolla". Koko tämä vuosi on mennyt jotenkin täysin pimennossa. Aika vaan on lipunut eteenpäin ja olen vain odotellut, että jossain vaiheessa olisin vielä täysin iskussa.

Olen kyllä treenannut viikottain, heittänyt todella paljon kävelylenkkejä ja kesällä ajellut kickbikella muutamia satoja kilometrejä. Kaikki tuo on ollut vain sellaista päätä tyhjentävää treeniä, eikä niinkään kovaa treenaamista, jossa laittaisin itseäni mitenkään kovin tiukille. Sillä sykkeet nousee heti kun rehkin liikaa. Sykkeiden nouseminen taas vaikuttaa suoraan uniin ja unet vaikuttaa ihan kaikkeen. Jos en nuku, niin silloin menee kaikki muukin pieleen treeneistä lähtien. Vielä kesällä yksikin uneton yö tuntui maailman lopulta, mutta nyt kun olen nukkunut jo 1,5 kuukautta hyvin ilman minkäänlaisia lääkkeitä, niin enää ei yksi huonommin nukuttu yö tunnu missään.

Maaliskuun jälkeen välillä on ollut parempia jaksoja ja välillä taas huonompia, mutta nyt on ollut pitkä hyvä jakso ja uskon, ettei se tästä enää huonoksi voi muuttua. Kunhan maltan pitää pääni kylmänä ja elää kohtalaisen rennosti ilman suurempaa stressaamista, niin eiköhän tässä ensi vuonna olla jo ihan pelikunnossa taas. Rennosti ottamista olenkin harjoitellut ja olen yrittänyt tehdä paljon mukavia asioita ja viettää aikaa mukavien ihmisten parissa. On ollut kyllä ihan mielettömän rentouttava ja hupaisa loppukesä, mutta tavallaan kaipaan jo hieman sitä "tiukempaa" elämää.

Haaveilen pääseväni ensi vuonna taas kunnolla treenailemaan ja ehkä voisin valmentajankin siihen avuksi ottaa. Mutta täytyy nyt ensin parannella itseni rauhassa, treenailla iisisti ja käydä Hollannin reissu heittämässä pois alta, sillä se seikkailu alkaa jo tulevana sunnuntaina. ;) Niin ja kouluhommia on tullut painettua peräsuoli pitkällä ja tarkoitus on pitää sama moodi päällä seuraavat pari vuotta, jotta saisin kunnon paperit tuosta koulusta. Onhan tässä tätä elämää ihan riittämiin, joten ei ainakaan aika pääse pitkäksi käymään.

Seuraava postaus saattakin tulla jo Hollannista, joten pysykäähän kuulolla. On ollut ilo huomata miten paljon tällä blogilla on ollu lukijoita, vaikken liian usein blogia päivittelekään.