Paluu arkeen!

Moikka kaikille!

Ihan alkuun haluan pahoitella tätä blogihiljaisuutta. Mulla on ollut älyttömästi tekemistä viime aikoina eikä kirjoittamiselle ole yksinkertaisesti löytynyt aikaa. Nyt voin huokaista helpotuksesta, kun olen vihdoin saanut asiat sille mallille, että voi taas keskittyä näihin harrastuksiinkin.

Kuten jo mainitsin, kesä- ja heinäkuu ovat olleet todella hektisiä. On ollut muuttohommia, uuden asunnon remontoimista sekä sisustamista. Kaiken sen päälle vielä työasioita ja valmisteluja syksyllä alkavaan opiskeluun liittyen. Tuon pyörityksen keskellä olen yrittänyt lisäksi huolehtia niin parisuhteen kuin ystävyyssuhteidenkin ylläpidosta. Kävin pienellä lomamatkalla mieheni kanssa Kreikassa ja toissa viikonloppuna pikkusiskoni kanssa Amsterdamissa. Huh! Mainittakoon vielä, että vietin siis kesälomani juurikin kesäkuussa. Ne kolme viikkoa menivät todella nopeasti, kun tekemistä riitti.

Lomat on siis lusittu ja arki alkoi jälleen heinäkuun alussa. Oikeastaan on ollut ihan mukavaa saada taas arkirytmi päälle!

Tuo mainitsemani kolmen viikon loma tuli toden totta tarpeeseen. Oli hyvä hetki irtautua vähän päivätöistä ja saada itselleen aikaa ajatella asioita ja sitä, mitä oikeasti elämältä haluan. Tuntuu, että mitä enemmän minulla kertyy ikää mittariin, sitä enemmän olen alkanut pohtia näitä asioita.

Ennen tein töitä vain tienatakseni rahaa. Tein ihan kaikenlaista työtä, päivisin, öisin ja viikonloppuisin. Toimistotöistä, promootioita, tarjoilua, kuvauksia, tanssikeikkoja. Tein hurjasti kaikkea! Ajattelin, että kun nyt tarpeeksi teen töitä ja säästän, niin saan myöhemmin ottaa rennommin ja elämä helpottuu. Jälkikäteen ihan huvittaa, että miten sitä 18-vuotiaana on kuvitellut, että muutaman vuoden kun raataa yötä päivää, niin sitten saa alkaa jo ottamaan rennommin. Noh, se oli sitä aikaa... :D

Nyt kun ikää ja elämänkokemusta on tullut hiukan lisää, on myös ajatusmaailmani muuttunut kovasti. Nykyään ainoat asiat, joita tavoittelen, ovat hyvinvointi ja onnellisuus. Ne ovat tällä hetkellä mun #1 päämäärät kaikessa mitä teen. Ihan järjellä kun ajattelee, niin nehän ihan oikeasti ovat melkeinpä ainoita asioita, joita elämässä edes kannattaa tavoitella. Eikö niin? Hyvinvointi itsessään on tosi laaja käsite ja eri ihmisille se tarkoittaa erilaisia asioita. Minulle, hyvinvointi tarkoittaa sitä, että olen terve ja minulla on hyvä olla. Kaikin puolin hyvä olla. Olen pienin askelin kulkenut kohti tavoitettani.


Mä olen tosi positiivinen ihminen ja haluan, että ihmisillä mun ympärillä on hyvä olla. Olen valmis näkemään vaivaa muiden eteen ja toivon, että muut tuntevat olonsa hyväksi mun seurassa. Viime aikoina en kuitenkaan ole ollut ihan yhtä pirteä ja iloinen itseni kuin yleensä. Mä mietin pitkään, mistä se johtui, ettei aamulla meinannut saada itseään sängystä ylös ja kun oikein mikään ei napannut. Olisin kesäloman ensimmäisellä viikolla voinut nukkua kellon ympäri. Mietin asioita ja ymmärsin, että olin kuormittanut itseäni ihan liikaa jo pidemmän aikaa. Olin tosi väsynyt.

Sitä väsymystä oli kuitenkin vaikea itse huomata, kun oli kokoajan kova meno päällä ja kiirettä. Mä olen vähän sellainen, että kokoajan pitää olla tekemässä jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä, enkä osaa oikein vain olla. Se on tuntunut minusta aina vähän "laiskottelulta", että makaa työpäivän jälkeen koko illan sohvalla katsoen Netflixiä. Nyt olen sen kuitenkin huomannut, että juurikin sellainen "laiskottelu" on yksi avain siihen, että on hyvä olla ja jaksaa painaa. Laiskottelijaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta olen luvannut itselleni ottaa rennommin, ainakin parina päivänä viikossa. Ne päivät aion viettää tekemällä vain mielekkäitä, mukavia asioita, ilman minkäänlaista kiirettä.

 

Kaikkien olisi hyvä tiedostaa, millainen vaikutus ihmisillä ympärillämme on omaan elämäämme ja mielialaamme. Kaikista arvokkainta, mitä meillä on, on aika. Kannattaa siis huolella miettiä miten ja millaisten ihmisten ympärillä aikansa käyttää!

 

Jos ympärillä on jatkuvasti negatiivinen ilmapiiri ja ihmiset purkavat muihin toistuvasti pahaa oloaan, pidemmän päälle se turruttaa maailman positiivisimmankin ihmisen mielen mustaksi. Kaikilla on kausia, jolloin mieli on maassa ja tottakai niistä asioista puhutaan ja valitetaan ystävien kesken. Välillä olen itsekin varmasti kyllästymiseen asti jauhanut huoliani ystävilleni. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin niin syvällä siinä negatiivisuuden kierteessä, että pidemmän päälle he alkavat syödä energiaa meiltä muilta. Olen huomannut, että ihmistä, joka voi ei ole tyytyväinen itseensä eikä elämäänsä ja voi sen vuoksi pahoin, on todella vaikea auttaa, vaikka kuinka haluaisi.

Ihminen, joka ei ole tyytyväinen itseensä eikä elämäänsä, alkaa helposti myös kadehtia muita ja muiden onnistumisia. Sellainen ihminen kokee helposti elämän olevan epäreilua. Kateus on etenkin naisten keskuudessa suuri ongelma... Itsekin olen saanut osani tuosta naisten keskuudessa vellovasta ongelmasta. Varmasti meistä moni on törmännyt siihen jossain muodossa. On kyseessä sitten menestyminen työelämässä, pari pudotettua kiloa vyötäröltä tai lomamatka, se voi aiheuttaa muissa kateutta. Koetaan, että joku pääsee helpommalla tavoitteisiin ja saa asioita liian helposti, vaikka ei tiedetä, minkä työn onnistuja on tehnyt päästäkseen siihen pisteeseen, missä nyt on. Se on tosi surullista.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tarkempi minusta on tullut sen suhteen, ketä päästän elämääni. Olen pettynyt elämäni aikana moneen ihmiseen ja nähnyt miten rumasti muita kohdellaan heidän selkänsä takana. Se on tehnyt minusta ihmissuhteiden kanssa varovaisen. Jotkut voivat kokea, että minuun on vaikea tutustua, koska uudessa porukassa en usein anna itsestäni kovinkaan paljoa heti alkuun, vaan kuuntelen mieluummin muita ja muodostan mielessäni kuvaa siitä, millaisia tyyppejä he ovat. Ensikohtaamisella saa usein hyvän kuvan siitä, millainen toinen ihminen on.

Mä tykkään itsevarmoista, huomaavaisista ja ystävällisistä ihmisistä. Koen itsekin olevani sellainen. Itsevarmuus on asia, jota ihailen suuresti. Se on asia, mitä jokaisen tulisi tavoitella. Itsevarmuus on sitä, että tietää mitä tekee ja miten haluaa elää. Sellainen henkilö ei hae muilta hyväksyntää tekemisiinsä, eikä myöskään katkeroidu muiden ratkaisuista, vaikka ne poikkeaisivatkin omista. Itsevarma ihminen uskaltaa olla oma itsensä.

Mä uskon, että itsevarmuus yhdistettynä kannustaviin ja hyväsydämisiin ihmisiin ympärillä, on yhdistelmä, jolla pääse elämässä pitkälle. Kannustetaan siis toinen toisiamme, ollaan positiivisia ja ystävällisiä. Niin me luodaan ympärillemme turvallinen ja kannustava ilmapiiri, ja se mahdollistaa meille kaikille ihan valtavasti uusia asioita. :)

Näihin sanoihin ja ajatuksiin päätän elämäni toisen blogipostauksen. Muistakaa, että luen mielelläni  mielipiteitänne, ajatuksianne ja kommenttejanne, joten laittakaa rohkeasti vaan viestiä tulemaan!

 Ciao!! :)

- Sonja