Läskitön kesä, kiitos!

Heippa kaverit! Terveisiä työpäivän keskeltä, täällä blogia päivitetään lounastauolla ja kahvipaussilla kun siihen tulee sopiva sauma. Työstän tällä hetkellä erilaisia sponsoripaketteja, joukkueen viiniklubin kohtalon kuvioita sekä tulevia tapahtumia, mutta ennen kuin käyntikortit ja valmiit asiakkaille jaettavat esitteet ovat tulleet painosta, käy välillä niin että nakki napsahtaa ja joudun tuurailemaan kolleegoita täällä toimistolla. Tänään olen yksin toimistolla ja vastaan päivän ajan kausikorttipakettien myynnistä sekä vastailen puhelimeen. Voin vain kuvitella, millainen helpotuksen tunne on kun kello lyö kuusi ja pääsen laittamaan putiikin oven kiinni. Meinaan tämä ranskaksi työn tekeminen ottaa voimille (mut luotto on silti kova, et kyl mä vielä tän hanskaan!) varsinkin kun tuuraat jotakin toista ja et oikein ole perillä hänen työnsä kaikista syövereistä. Mutta tässähän tätä oppii!

Luin aamulla ennen töihin lähtöä vähän blogeja ja törmäsin MeNaisten sivuilla Fitness Führerin tekstiin "Läskit tiskiin vaan" ja siitä tuli niin jotenkin sellanen "niin just, tässä teille" fiilis että oli pakko vähän aukaista omiakin fiiliksiä näistä jokakeväisistä kuntoneurooseista. Tässä tuoreessa blogitekstissään hän kirjoittaa siitä, kuinka on naurettavaa, että olemme niin neuroottisia ulkonäöstämme sen vuoksi, että joku taho jossain on määritellyt normit sille mikä on ulkonäöllisesti suotavaa ja mikä ei. Tästä aiheesta puhui myös Fit You Too -blogin Katri tekstissään "Älkää oksentako". Katsomme tätä maailmaa tällä hetkellä aika paljolti SoMen filtterien läpi; niiden filtterien läpi näyttäytyy maailma joka on täynnä täydellisen rasvattomia vartaloita, timmejä ja lihaksikkaita, eikä tietysti sovi unohtaa hohtavaa ympärivuotista rusketusta. Vähemmästäkin iskee vähänkään normaalimmalle naiselle epäilys omasta kelpoisuudestaan astua kesävaatteissa ihmisten ilmoille. Monen naisen pääkopassa tänäkin keväänä tuskaillaan peilin edessä sitä kun käsivarsissa on selluliittiä, vatsa ei ole niin littana kuin kuuluisi trendin mukaan olla, eikä peppukaan ole belfiekondiksessa. Oih voih.

Muistan itse hyvin ajan jolloin olin todella hoikassa kunnossa ja silti todella neuroottinen ulkonäköni suhteen. Painoin 52kg (olen 165cm pitkä) ja hädin tuskin kehtasin mennä kesällä t-paidassa ulos, koska en ollut ruskettunut enkä ollut riittävän timmi. Keksin jopa määritelmän sille, miltä hoikan ja oikeanmallisen käsivarren tulisi näyttää, että se olisi ok. SIIS IHAN OIKEASTI! Onneksi sittemmin olen keksinyt aivoilleni jotain hyödyllisempääkin käyttöä ja unohtanut tuollaiset hörhöilyt.

Kyllä minäkin myönnän aika ajoin sortuvani sen pohtimiseen, millaisia vaatteita viitsin käyttää tällä nykyisellä kropalla, mutta yritän aina tällaisten ajatusten tullessa pinnalle miettiä, millaista esimerkkiä annan tällä tavalla minua nuoremmille. Tämän vuoksi, käytän juuri sellaisia vaatteita mitä minua itseäni huvittaa ja yritän keskittyä enemmän hyvään fiilikseen ja valitsemaan sellaisia tyylejä mitkä tuovat omat parhaat puoleni esiin, piilottelematta kuitenkaan mitään puolia kropastani sen kummemmin. Uskon, että maailmassa on olennaisempiakin asioita ja korjaamista vaativia seikkoja kuin se, että joku näyttää selluliittiset käsivartensa t-paidassa kesähelteillä. Eikö niin?

Tähän aikaan vuodesta lehdet tarjoavat jos jonkinnäköisiä vippaskonsteja parempaan kesäkondikseen ja siihen "täydelliseen" bikinikroppaan, mutta ainoa hyöty näistä otsikoista menee lehtien kassaan. Niitä ostaville (yleisimmin) naisille ei näistä sen sijaan aiheudu muuta kuin harmitusta ja turhia paineita. Suosittelen kaikille aktiivista elämäntyyliä, liikkumista erilaisissa muodoissa ja terveellistä ruokavaliota, mutta ennen kaikkea toivon, että ihmiset satsaisivat enemmän omiin ilonlähteisiinsä ja siihen mikä tekee mistäkin vuodenajasta itselle mahdollisimman kivan. Menkää, tehkää, pukekaa ja kokekaa mitä vain mikä tuo teille hymyn huulille ja unohtakaa ulkonäköpaineet ja turha suorittaminen. Me ihmisinä, niin naisina kuin miehinäkin, olemme niin paljon enemmän kuin pelkkä ulkokuoremme. Koitetaan olla armollisia niin itseämme kuin muitakin kohtaan ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Terassimme kaunis ruusu Yksi monista piharuusuista Aamukahvimaisemia

Ehdottaisinkin tähän lopuksi, että mitä jos vietettäis läskitöntä kesää? En tarkoita tällä sitä, että nyt äkkiä kaikki laihikselle ja puntille että olette ulkoilukelpoisia kesäkuun helteillä, vaan sitä, että pistetään koko "läski"-sana pannaan kesän ajaksi (ja miksei koko loppuvuodeksi). Itsensä ja muiden haukkuminen on oikeasti rumaa, ei se, että uskaltaa laittaa lempparikesämekkonsa päälle vaikka se paljastaakin jalkojen epätäydellisyyden. Lisäksi aina kun haukut ääneen itseäsi läskiksi, lietsot ympärillesi viestiä siitä, että vain tietynmallinen, rasvaton kroppa kelpaa. Ja ollaanko nyt ihan rehellisiä ja sanotaan, että vaikka laihtuisitkin sen viisi kiloa nyt, ei se loppuisi siihen vaan silloinkin löytäisit vielä jotain vikaa. Joten mitä jos keskityttäisiin kaverit vaan positiivisiin juttuihin ja nautittaisiin keväästä ja kesästä, uskon että me ollaan kaikki ansaittu sen verran!

x Marianne