Kaasohommia part 1: Polttarit

Tämä oli ensimmäinen pitstoppimme! Suuntana Haikon kartanon saunaosasto alkuun :)
Lounas nautittiin Porvoossa ihastuttavassa Sicapellessä, sieltä nämä hiirulaiset hipsivät seuraavaan kohteeseen eli Runeberg laivaan!
Ihania maisemia risteilyllä ja tietysti pienet hiirenkorvat myös!
Päivämme päätepysäkki odotti Hotelli Tornissa. Koristelimme siskoni huoneen teemaan sopivalla tyylillä! ;)
Vähän kuohuvaa ja suolapalaa.
Sankari itse!

Skumppaa, risteilyä, reissu spahan, lounasta Porvoossa, minnihiiri-henkisiä hiuspantoja, paljon kikatusta, propellimies (long story!) Teatterin tanssilattialla ja polttariporukkaa hellivä aurinkoinen kesäpäivä. Muunmuassa sellaisissa tunnelmissa meni viime viikonloppu. Siskoni menee reilun viikon päästä naimisiin ja suuntasin torstaina Suomeen pitkäksi viikonlopuksi ihan tätä varten. Ensin piti tosin piileskellä Helsingissä pari päivää ennen lauantain tourneeta. Siinä oli aikaa nähdä paria hyvää ystävää ennen varsinaista juhlapäivää ja sitten ei muuta kun siskon luokse Mäntsälä-cityyn.

Ding Dong. Ei vastausta. Ei kun uudelleen. *Naps* kuuluu kun lukko aukeaa ja oven takaa hinkuu syliin 25 kiloinen koiran jötikkä jota yrittää pitää kurissa hyvin unisen ja aavistuksen epäluuloisen näköinen siskoni. "Ei sitten ollutkaan jehovia niin kuin luulin". No ei ollut ei! Oven takana olin minä ja veljemme vaimo yllättämässä tätä ei ehkä niin kovin aamuihmisenä tunnettua siskoa. Parin epäonnistuneen Nespresson keittämisen jälkeen (täytyy olla totaalisessa aamupöhnässä, että onnistuu näin yksinkertaisen homman kanssa härveltämään) tarpeelliset aamukahvit oli kulautettu alas ja ei muuta kun vaihtamaan pyjamat edustuskelpoisempiin vaatteisiin, pakkauslistan mukaiset romppeet mukaan ja matkaan! Saimme ystävämme kuskiksi välille Mäntsälä-Haikon kartano ja siellä meitä odotti saunaosaston lempeät löylyt, altaiden poreet ja pehmoiset kylpytakit.

Haikossa tovin hikoiltuamme alkoi nälkä jo kurnimaan sankareiden vatsoissa. Otimme siis suuntiman kohti Porvoon vanhaa kaupunkia ja Sicapelle ravintolaa, jota vanhempamme olivat kovasti kehuneet. Alkujuomaksi otimme alkoholittoman poreilevan kuusenkerkkä/karpalojuoman (?!), joka oli ihanan raikas. Alkupalana oli tarjolla naudanliha tartar, pääruokana possua kaikella ihanalla höysteellä ja jälkiruoaksi piimämustikkajäätelö mascarponevaahdolla. Ruokajuomana nautimme unkarilaista punaviiniä, joka oli ranskalaisia serkkujaan notkeampaa ja oikein mukava tuttavuus! Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa kaikille herkkusuille, mutta varaa riittävästi aikaa, tänne kannattaa tulla fiilistelemään.

Matkamme jatkui kohti Runeberg nimistä botskia, jonka oli tarkoitus kuljettaa polttarikansa leppoisissa merkeissä Helsinkiin. Siskoni tuumasi heti alkuun, että näyttäisi sille, että tästä ei ihan kuivin suin selvitä, kun sai kuulla että tähän uppoaisi kolme ja puoli tuntia. Hups! Me muut olimme ihan fiiliksissä tästä risteilystä, mutta note to self, sisko ei ole risteilykansaa. Keskityimmekin jokainen vuorollamme kantamaan sankarille juomaa nenän eteen taataksemme suotuisan tunnelman jatkumon. Onneksi aika suhahti nopeasti ja purkki hilautui haitarimusiikin siivittämänä perille aikataulussa. Sitten ei kun suunta kohti Hotelli Tornia.

Tornissa koristelimme siskoni ja toisen kaason huoneen erilaisilla polttaritilpehööreillä ja olimme tilanneet kuovuvaa ja pieniä suolapaloja huoneeseen alkuiltaa varten. Nuoruusvuosien muisteloiden ja viinivarastojen hupenemisen myötä otimme suunnaksi Teatterin yökerhon. Kaikki halusivat tanssia ja viihdyimmekin tanssilattialla pari tuntia. Niin viihtyi myös "Propellimies" joka aiheutti kanssajuhlijoissa niin kauhua, riemua ja hämmennystä. Meidän kanssamme samoihin aikoihin baariin asteli sisälle lihaksikas keski-ikäinen mies kireässä paidassaan ja farkuissaan. Taktisesti tuo oman elämänsä adonis, otti paikakseen tanssilattian laitamalla olevan korotetun alueen "lets get this show started" voin kuvitella kaverin miettineen. Mitä seuraavaksi tapahtui, on vaikea kuvailla sanoin. Yritetään kuitenkin.

Tiedättekö ne sellaiset urheilutapahtumissa käytettävät jumalattoman korkeat paperisen näköiset hahmot jotka ns. tanssivat niihin puhallettavan ilman vaikutuksesta? No tällä miehellä oli tismalleen samat moovsit, mutta lisämausteena kaverilla oli ns propellikäsiliike mitä hän hyödynsi aina biisien kliimaksi-kohdissa. Voi vitsi. Hieno mies. Kädet vispasivat kuin Vitamixin terät smoothieta tehdessä konsanaan. Parin tunnin jälkeen tuumasimme itse ihan sellaisesta basic tanssimisesta hiestä litomärkänä, että ei enää pysty. Ilmeisesti propellimieheltäkin loppui puhti samoihin aikoihin, sillä mies oli loppuillasta hävinnyt näköpiiristä, mutta kyllä vähemmälläkin vispaamisella!

Ai niin, paikalla oli myös The Silenceriksi nimeämme mieshenkilö, jolla oli jännä tapa lähestyä kanssatanssijoita hiljaa vaivihkaa niin, että kaveri ikään kuin yritti saada porukan kasaan ympärilleen vähän kuin kertoakseen niille jonkun mehukkaan jutun, mutta laittoikin sitten jammaillessaan hillitysti molemmat etusormensa suunsa eteen, niin kuin tehdään jos yritetään elekielellä kertoa, että ollaas hiljaa. Jänniä ihmisiä tuolla Helsingin yössä!

Palasimme hotellille joskus kahden kieppehillä snägärin kautta ja tuumasimme siinä kaikki yhteen ääneen, että kyllä Mikkelissä on paljon paremmat makkaraperunat. Totta se vain on! Ensi kerralla sitten sinne ;)

Oli ihanaa ja takaisin Ranskaan piti lähteä vähän vasten tahtoaan ja liian aikaisin. Taakse jäi paljon mukavia juttuja, ihania ystäviä, perhe ja koto-Suomi. Ja ihana kesäinen Helsinki. Siitä lisää pian toisen postauksen merkeissä. Ensi viikolla on sitten itse h-hetki, mutta sitä ennen ehdin toivottavasti perheemme mökille savusaunan lämpöihin hiljentymään. Hektisen työkesän keskellä mieli kaipaa luonnon helmaan, ilman puhelinta, nettiä, telkkaria. Vain luonnon rauhoittavat äänet ja kesän tuoksu jotka hellivät reissunaisen aisteja.

x Marianne