Kaasohommia part 2: Häät

Huh, ei voi muuta sanoa. Nyt on olo aika huojentunut ja vihdoin myös elpymään päin viime viikkojen kiireisten joskin onnellisten kaasohommien ja reissujen jäljiltä. Viime viikonloppuna, Lahdessa Mukkulan kartanossa juhlittiin siskoni ja hänen miehensä häitä. Sain siis jälleen olla linnanneitofiiliksissä, tällä kertaa koto-Suomessa tosin.

Vaikka itse kartano oli jo sellaisenaan hieno ja juhlava, oli meillä kaasoilla, bestmaneillä, hääparilla ja apujoukkoina toimineilla vanhemmilla ja sisaruksilla aikamoinen homma kaikkien koristeluiden ja fiksaamisten kanssa, eikä ehkä vähiten siksi, että meistä suurin osa tuli paikalle aivan muualta kuin Lahdesta. Itse saavuin Suomeen keskiviikkoiltana ja ehdin olemaan Mikkelissä puolitoista päivää ennen kuin oli aika ottaa suunnaksi Lahti ja juhlapaikan valmistelut, mutta niin kuin yleensä aina juhlajärjestelyissä, nytkin lopputulos palkitsi ja itse hääpari vaikutti tyytyväiseltä lopputulemaan.

Kaunis morsian, onnellinen sulhanen, paras bestmanien puhe jonka olen kuullut, kaason irtoavat tekoripset ja kaasojen ja morsiamen operaatio silmämeikin fiksaus, kuohkea juustokakku, ilman kenkiä tanssiminen, rakkaan mummun näkeminen, sukulaiset, onni, hersyvä nauru, liian monta napue gin & tonicia, nukkumatta jääneet yöunet, vanhemmat, veli ja veljen vaimo. Siihen kun lisätään vielä isän savustama lohi, sauna, lenkki, äidin kanssa rupattelu ja ihanimman villajakun löytäminen mistä muualtakaan kun Mikkelistä, on viikonlopun parhaat palat lueteltuna.

Sunnuntaina olo oli haikea. Oli taas lähdettävä takaisin, eilisillan rytmit saattoi vielä tuntea jaloissaan joilla oli tullut tanssittua koko vuoden edestä, ajatukset sinkoilivat edestakaisin, hektisissä tilanteissa päälle menevä autopilot ei ollut vielä ymmärtänyt, että nyt ei ole enää kiire minnekään. Keho tuntui raskaalle, se muistutti että nyt tarvittaisiin paljon lepoa jos meinattaisiin selvitä seuraavan viikon työkuvioista. Päivän matkustuksen jälkeen löysin itseni hikoilemasta Bordeaux'n lentokentän taksijonosta, kello 23h00 olin vihdoin kotona. Rysähdin sohvalle miehen viereen, joka tarjosi kylmää pizzaa, paikkaa kainalostaan ja olympialaisia. Absurdi fiilis, mutta vahva usko siihen että kyllä tämä taas tästä!

Nyt on tullut vähän vähemmän päiviteltyä blogia, ihan johtuen siitä, että olen keskittynyt hetkeksi ihan vain elämään hetkessä ja pyrkinyt olemaan läsnä enemmän kasvotusten kuin virtuaalisesti. Nyt olen palannut taas Bordeaux'n hoodeille, mies on kolme viikkoa maajoukkueleirillä ja olympiakarsinnoissa ja ainoa aktiviteettini on työt ja koiran ulkoilutus (ja ehkä suotavaa olisi myös näyttää allejaan välillä myös kuntosalin puolella) joten nyt ei ole esteitä blogin ahkerammalle päivittelylle! ;) Mutta nyt suu soukemmalle ja tässä pari fiiliskuvaa viikonlopun juhlista jotka päättivät hääkesän 2016. Hääduunari Besch on käytössänne jälleen seuraavana hääsesonkina!

Hääparilla oli vähän parempaa vissyä varattuna hääautoon sekä skoolattavaksi kaasojen ja bestmänien kanssa..
Hääsviittiä
Hääsviitti, jossa oli myös parveke, sauna ja takka! Aivan ihanaa!
Ihanaa kartanotyyliä <3
Minun kammarini <3
Isn't she lovely?
Hääpari kuulee heitä varten esitetyn Johanna Kurkelan Rakkauslaulun
Kartano iltapuvussaan
Kaasoselfie
Photobooth hassuttelua :)
First dance <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin ystävät, palataan pian!

x Marianne