Kesäkondiksesta // About that summer body

Tässä helleaallon harjaksella voisi helposti tuskastua huomatessaan, että salilla ei ole tullut käytyä (taaskaan) riittävästi että olisi saanut kunnon "kesäkondiksen". Tai ehkä kyse onkin ollut ennemmin siitä, ettei ole tullut tarpeeksi tarkkailtua syömisten perään. Niin tai näin, olen saavuttanut elämässä sellaisen pisteen, ettei tuo vaikuta kesäfiilikseeni sen kummemmin.

Jaloissani on selluliittiä ja vatsani on litteä(hkö) vain aamuisin ennen ruokailua (jonka jälkeen se huomattavan usein turpoaa epämääräiseksi löllöksi) eikä käsivartenikaan ole mitkään supertimmit, mutta entä sitten? Aionko antaa näiden asioiden vaikuttaa siihen mitä kesällä puen päälleni? En todellakaan. Olisi silkkaa hulluutta verhota itseään peittäviin vaatteisiin kun ulkona on 30 astetta lämmintä.

Olin varsinkin 17-28 vuotiaana aika neuroottinen ulkonäköni suhteen ja jatkuvasti jollain tapaa tyytymätön olemukseeni. Tuli vedettyä milloin milläkin kuurilla ja vahdattua jokaista suupalaa. Joskus tuli mentyä nukkumaan nälkäisenä, koska piti pitää kalorit kurissa. Siinä sitten pyörittiin pikkutunneille saakka puolivalveilla kun ei meinannut saada unenpäästä kiinni. Luulin, että jos olisin laiha ja timmi se korjaisi riittämättömyyden tunteeni jollain tapaa. Kropan kontrolloiminen sai aikaan onnistumisen tunteen, joten voitte vaan kuvitella, kun Puolassa asuessa pääsin lihomaan, mikä kauhunsekainen fiilis ja jatkuva itsensä soimaaminen siitä alkoi - aluksi. Mutta tietyn pisteen jälkeen kun annoin itseni löytää rauhassa tasapainon elämään, syömiseen ja liikuntaan aloin hyväksyä itseni kaikkine epätäydellisyyksineni.

On ollut hienoa huomata, että iän myötä sitä oppii olemaan armollisempi itseään kohtaan ja arvostamaan kroppaansa ihan eri tavalla. Olen kokenut kehoni kanssa paljon ja ollut todella huonossa kunnossa ja kipeä. Sairastan selkärankareumaa ja jossain vaiheessa ollessani pahassa tulehduskierteessä pystyin hädintuskin kävelemään. Nykyään arvostan sitä, että kehoni pystyy liikkumaan monipuolisesti ja voin lähteä juoksulenkille silloin kun huvittaa. Sille näkyykö shortsit jalassa selluliittiä, ei jaksa enää antaa painoarvoa sen jälkeen kun on käynyt tällaisia asioita läpi.

Joka kevät ja kesä vastaan tulee samoja otsikoita siitä miten pitäisi päästä eroon siitä viimeisestä viidestä kilosta, siitä hemmetin selluliitistä ja tästä ja tuosta. Mun mielestä voitaisiin unohtaa tällaiset hösötykset ja keskittyä vain olennaiseen ja tästä lyhyestä sesongista nauttimiseen. Kannustan kaikkia aktiivisuuteen oli se sitten kävelyn, tanssin, kuntosalin, pilateksen tai minkä ikinä muodossa sekä terveellisen ruokavalion pääasialliseen noudattamiseen, tämä on selvä. Mutta toivoisin, että yhä useampi nainen osaisi olla kropalleen armollisempi. Jos kroppasi toimii, pystyt liikkumaan ja tekemään asioita mistä nautit olet jo täydellisessä kesäkondiksessa, huolimatta siitä onko sinulla selluliittiä tai muita "kauneusvirheitä" vai ei.

Ihanaa kesänalkua kaikille toivotellen!

//

One could easily freak out this time of the year when the first heat waves hit Europe, thinking, where on earth did the time go and why didn't I hit the gym more often to obtain that perfect summer body or why didn't I have a stricter diet over the year. We think we should be a certain way physically to be somehow "summer worthy" and to wear our summer clothes. We couldn't be more wrong. Personally I have (finally) reached a point in my life where the whole summer body concept feels too superficial to me.

Don't get me wrong, I too would love to have a cellulite free, toned up bod with a six pack but then again I'd also love to live in a penthouse with a massive terrace and a housekeeper. These are both things that could potentially be obtainable but which do not have a high enough priority in my life for me to desperately run after them.

I was quite a neurotic teenager (like most teenagers I guess) growing up, thinking I was never quite skinny or toned enough for my own surrealistic "ideals". I'd say between 18-28 I was rather insecure and focusing a lot on my appearance and weight. Diets, I've done them all, a classic case of a yo-yo dieter really. Up until a couple years a go when my rheumatism kicked me in the butt quite hard core. I could barely walk, that's how much I was in pain. Now that helps one to put things in perspective.

Since then I've learnt to enjoy moving and a healthy diet from a different point of view. I trust my intuition with what my body needs at different times instead of forcing it to things that don't feel good and natural. When your ability to move normally is taken from you, you realize how big of a privilidge it is to be able to go for a run when you feel like it. It also helps you put other things (such as having cellulite) in the right perspective. Sure, I don't love having it, but I don't let it put me down either.

Every year we have the media proposing tricks on how to shed that extra weight, how to get the perfect tan and how to lose those imperfections on our bodies. I think we should forget about all this nonsense and just focus on enjoying the season. Living a healthy, balanced and active life is key. We should prioritize that and enjoying our lives whatever the season. And when it comes to that summer body, well, you already have one, just put those shorts on and go enjoy the sunshine - despite whether you have cellulite or not!

Wishing you all a happy start to the sunny season!

xx Marianne