Kiekon kaksi puolta: mitä lätkäelämä on oikeasti

Heippa kaverit! Ja hyvää toukokuuta! :) Nyt ollaan Suomessakin kunnolla päästy kevään makuun, mitä olen uutisointia ja netistä juttuja seuraillut; teillähän on siellä melkein lämpöisempää kuin täällä! Mulla alkoi tänään työt ja aamulla sai laittaa trenssin pielukset kunnolla ylös ettei tullut vilu. Onneksi aurinko paistoi kivasti tänäänkin ja mun vapaapäiville (heti alkaa tosi rankasti hommat heh) keskiviikolle ja torstaille on luvattu aivan ihanaa säätä, hipsutellaan hellerajoja melkein! Jos vaikka nauttis ihan rauhassa terassilla kahvia ja koittais saada tähän supervalkoiseen hipiään vähän jotain beigen vaaleaa sävyä. Mähän en rusketu sitten millään ja sekös ulkomaisia huolestuttaa aina vuodesta toiseen. Aina kysellään että inhoanko kesää tai muuta vastaavaa kun oon aina niin valkoinen, mutta ei, ei vaan tartu muhun niin kuin muihin tuo rusketus. Ostinkin nyt kesäksi Vita Liberatan itseruskettavia testiin, katsotaan mitä syntyy. Käytössä on 2-3 viikkoa kestävä koko vartalon ruskettaja sekä itseruskettava aurinkopuuteri, jotka bongasin alkuvuodesta Kalastajan Vaimon blogista, jota olen lukenut jo useamman vuoden.

Mutta nyt lähti hieman sivuraiteille mun jutut, niinkuin joskus on tapana. Oli tarkoitus avata hieman tätä ammattiurheilijan puolison elämää teille ja kertoa että millaista tämä kaikenkaikkiaan ihan oikeasti on. Miehenihän on siis jääkiekkoilija, joka pelaa tällä hetkellä Ranskan pääliigassa ja on sirklaillut Ranskan maajoukkueessa jo yli kymmenen vuotta. Tähän väliin on mahtunut kiekkoa Ruotsissa, Suomessa ja Puolassakin ja nyt ollaan sitten palattu tänne Ranskaan. Kirjoittelin tästä aiheesta jo tovi sitten englanninkieliseen blogiini ja halusin avata asiaa täälläkin, sillä onhan tämä melkoisen merkittävä tekijä meidän elämässä - kiekko nimittäin. Jääkiekko on tuonut aivan mielettömiä tilaisuuksia matkustella, asua ulkomailla, tutustua uusiin ihmisiin, oppia uusia kieliä ja nyt sen tiimoilta on löytynyt työ myös minulle. Kaiken kaikkiaan olemme saaneet kokea hienoja juttuja lätkän parissa, mutta kuten kaikella, myös kiekolla on kääntöpuolensa. Tässä siis hieman listausta niistä ei niin loistokkaista puolista, joihin varmasti suurin osa jääkiekkoilijoiden puolisoista voi samaistua :)

1. Matkat. Ei ne sellaiset, joihin kuuluu aurinkoa ja uima-altaita ja miekkosen kainalossa köllöttelyä. Nyt puhutaan pelimatkoista. Maasta riippuen pelimatkat saattavat kestää useampiakin päiviä ja lisäksi maajoukkuepelaajat ovat useamman kerran vuodessa reilun viikon kestävillä leireillä ja keväisin on mm-kisat, jotka vievät aina puolentoista kuukauden siivun keväästä. Yksinäiseen kyhjöttelyyn saa siis varautua ja kannattaakin ottaa se huomioon, jos pohtii jääkiekkoilijan kanssa yhteiseloon ryhtymistä.

2. Vapaa-aika. Niinhän sitä luulisi, että sitä olisi paljonkin, mutta näin ei kuitenkaan ole. Useissa liigoissa varsinkin alkukaudesta on parit reenit päivässä, joiden välillä kerkeää vain syömään lounaan ja ottamaan palauttavat päiväunet jos sitäkään. Lisäksi liigasta riippuen kauden ollessa käynnissä, on pelejä useampi viikossa, joten varsinaisia vapaapäiviä ei välttämättä kerry laisinkaan, jos pelit sattuu esimerkiksi tiistaille, perjantaille ja sunnuntaille. Lisäksi täällä Ranskan päässä saattaa toisinaan olla niin, että ns. kaavailluille vapaa-päiville siunaantuu edustustilaisuuksia ja niin iso osa päivästä menee joukkueen piikkiin.

3. Ruokavalio. Suurin osa pelaajista noudattaa jonkinasteista ruokavaliota ainakin kaudella, monet myös ympäri vuoden. Etenkin pelipäiviä edeltävinä ja varsinaisina pelipäivinä ruokavaliolla on iso merkitys. Useilla pelaajilla on tietyt luottoruoat joita syödään päivästä toiseen ympäri vuoden, joten kannattaa varautua siihen että kanaa, pastaa, riisiä, kasviksia ja munakkaita saa vääntää enemmän kuin mieli tekisi. Lisäksi voit unohtaa perjantai-illan ulkona syömiset, ne eivät usein ole mahdollisia pelien vuoksi.

4. Perus arki. Siinä on termi, joka saa jokaisen jääkiekon parissa hääräilevän höristämään korviaan. Siinä, missä esimerkiksi selkeää toimistotyötä tekevät käyvät viikonloppuisin yhdessä ruokakaupassa, ravintolassa tai elokuvissa, menee jääkiekkotalouden viikonloput usein pelivalmisteluiden parissa. Täällä se on usein sitä, että pakkaillaan laukkuja ja syödään aikainen illallinen; bussi nimittäin lähtee hallin pihasta kahdeksan aikaan illalla perjantaina ja tuo kaverit takaisin sunnuntaiaamuna puolenpäivän tienoilla. Tämän jälkeen päivä menee levätessä, sillä vieraspelin ja 12 tunnin bussitourneen jälkeen ei ole usein kovin levännyt olo, kuten voitte kuvitella.

5. Loukkaantumiset. Tässä tätä kirjoittaessa olen saanut miekkosen takaisin kotiin. Aivotärähdys mm-leirillä oli astetta kovempi ja toipuminen on kestänyt jo kolme viikkoa. Viime viikonlopun Norjan turnauksen yhteydessä lääkärit suosittelivat, että Pietarin kisat jätetään väliin, että vältytään isommilta vahingoilta. Nyt jatketaan levolla vielä tämä viikko ennen kuin aloitetaan kesätreenikausi. Loukkaantumiset ovat negatiivinen osa urheilua, mutta niiltä on miltei mahdotonta välttyä.

6. Lomat. Lomia ei juurikaan ole, varsinkaan maajoukkuepelaajilla. Kauden aikana on muutama tauko, mutta nämä ovat niitä aikoja kun maajoukkuepelaajat lähtevät leireille. Lisäksi muunmuassa joulun aikana on aina pelejä, mikä tarkoittaa sitä, että Suomeen tuleminen joulunvieton merkeissä on lähes mahdotonta. Kesällä treenataan jo tulevaa kautta varten ja meidän viikon mittaiselle lomalle kesäkuussa pakataan myös treenivälineet mukaan, tämä tietysti osaksi myös siksi, että nautimme molemmat liikkumisesta.

7. Väsymys. Jääkiekko on ammattina sellainen, että se vie mehut vahvemmastakin sankarista. Silloin kun vapaa-aikaa liikenee, menee se usein väsymystä korjatessa eli nukkuessa tai muuten vain nollat taulussa toipuessa. Kannattaakin varautua siihen, että kotona hiippailee lähinnä zombia muistuttava kaveri, eikä energinen sporttimies.

8. Kuntoneuroosi. Tämä kovin yleinen kiekkoilijavaiva on äärimmäisen turhauttava. Tiedät miehesi saaneen tartunnan kun löydät hänet peilin edestä nipistelemästä vatsansa seutua ja valittamasta, että tarvitsisi pudottaa rasvaprosenttia taas. Tähän sortuvat ne kaikista kuivimmassakin kondiksessa olevat. Vaikka vilkaisu oman vatsan seutuville aiheuttaisi pieniä vastaraivoreaktioita moisesta motkottamisesta, kannattaa tähän tokaista vain että, hyvältä näyttää ja jättää syvemmät kannanotot vähemmälle.

9. Epävarmuus. Keväällä on yleensä aina pari kolme piinakuukautta, jolloin odotellaan, että mihin sitä seuraavaksi suunnataan. Suunnitelmia on usein mahdoton tehdä esimerkiksi kesää ajatellen tai omien työkuvioiden tiimoilta, sillä et vielä tiedä, mistä kolmen kuukauden päästä löydät itsesi. Tarpeeksi hyvän tarjouksen tullessa vastaan, voi tie viedä Etelä-Ranskasta Kazakstaniin vuoden sisällä. Kaikkeen kannattaa varautua.

10. Ihmissuhteet. Tämä on ehkä yksi harmillisimmista puolista kiekossa. Siinä missä jääkiekko tuo eteen uskomattomia tuttavuuksia ja hienoja ystävyyssuhteita, on näitä joskus vaikea ylläpitää kun paikkakunnat ja maat vaihtelevat tiheään. Toki muutamia syväksi ehtineitä yhteyksiä tulee pidettyä yllä, mutta usein vuosien saatossa kontaktointi hiipuu kun mahdollisuuksia näkemiselle ja aktiiviselle yhteydenpidolle ei ole.

Siinä muutama pointti kiekon kääntöpuolelta. Vaikka VIP aitioissa viini virtaa ja meno on letkeää, ei parhaankaan samppanjan kuplat ole ikuisia. Olen todella onnellinen siitä, että saan seurata kun mieheni saa tehdä työkseen sitä mitä rakastaa. Nyt elämme kiekon säätelemää elämää ja kun hänen aktiiviuransa on ohitse, määrittelee arkeamme todennäköisesti minun urani. Silloin punnitaan sitten sen plussia ja miinuksia. Jääkiekko on hieno laji ja olen henkeen ja vereen kiekkoihmisiä. Rugbyn lisäksi se on mielestäni viihdyttävintä mitä urheilu voi tarjota. Lisäksi, nyt kun teen töitä joukkueelle, on hienoa päästä kehittämään seuraa eteenpäin ja antaa oma panokseni lajille.

Ei muuta kuin lätkäntäyteistä viikonjatkoa kaikille!

x Marianne