Mitäs sitten? // What next?

Jo ihan ens alkuun pahoittelut ihan tolkuttomasta blogihiljaisuudesta - taas. Tällä viikolla alkoi tosiaan pleikkarit ja tuli painettua tiistai ja keskiviikkoillat puolilleöin hommia. Keskiviikkona saatiin vihdoin runnottua voitto kotiin, joka antaa hieman toivoa viikonlopun tiukkoihin vieraspeleihin. Tilanne on nyt yksi-yksi Lyonia vastaan ja kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, tarvittaisiin vielä kolme voittoa lisää, että päästäisiin jatkoon. Keskiviikkona illalla pienessä univajeessa hallilla peliä seuraillen heräsin siihen ajatukseen, että piru vie, tämä kausihan on jo kohta taputeltu. Kysymys kuuluukin, että mitäs sitten?

Oma työsopparini päättyy huhtikuun loppuun ja pitäisi miettiä tulevia kuvioita, mutta nuo miekkosen työkuviot pistää jarrua meikäläisen rattaisiin. Ensin odotellaan tarjouksia eri joukkueilta hänelle ja sitten oma hakuprosessi käynnistyy kun on jonkinlainen suuntima siitä mistä itsemme löydämme kesällä.

Takana on kaksi vuotta Bordeaux'ssa ja kaupunki on kyllä ollut todella mukava. On Espanja ja muu Eurooppa lähellä, meri ajomatkan päässä, on vuoristot ja viinitilat. On myös kaverit, harrastukset (jotka on tässä kauden aikana jääneet aika vähille) ja tutut kivat kulmat joihin on jo ehtinyt tottua. Muutos on aina yhtä aikaa kutkuttelevaa ja kauhistuttavaa ja siihen liittyy aina omat riskinsä. Koko elämä menee usein uusiksi kun vaihdetaan maisemia. Mitään takeita ei ole koskaan ja vastassa voi olla mitä tahansa.

Näin keväisin on aina todella ristiriitaiset tunnelmat, toinen jalka oven välissä ja toinen turvallisesti jo kodilta tuntuvassa paikassa. Toisaalta olisi ihana muuttaa pohjoismaihin, että pääsisi lähemmäksi perhettä ja ystäviä, toisaalta haluaisin vielä olla vähän maailmalla. Kokeilla uusia nurkkia tai sitten jäädä tänne? Uran kannalta on mahdoton sanoa mikä on oikea ratkaisu. Pitää vain luottaa intuitioon. Ainoa mikä on varmaa on se, että asumme tässä osoitteessa kesäkuun loppupuolelle saakka. Sitten muutetaan joko toiseen kämppään tai toiseen maahan. Tää on tätä lätkäelämää.

Semmoisia sekalaisia ajatuksia mä täällä pyörittelen päässäni sen minkä duunilta kerkiän. Onneks nyt on viikonloppu ja saa toivottavasti vähän unta palloon ja ehkä jotain juttuja jo lyötyä lukkoon kesälle, kuten sen, minne me suunnataan lomalle. Onneksi on näitä pienempiä "pulmia" olemassa myös, joihin löytyy ratkaisut helpommin. Nyt vielä kuitenkin pariks tunniks duuniin, nimittäin leffateatterin lippupisteelle, sillä viikonlopun pelit streamataan siellä yleisölle. Sitten kavereitten kanssa lasi viiniä ja aivot narikkaan. Ihanaa lauantaita kaikille!!

//

Hey guys! First of all, apologies for the blog silence - again. I feel like I've been a walking zombie lately with the playoffs starting and all. We had home games Tuesday and Wednesday and we worked until midnight each day and then started again in the morning. I have these puffy circles around my eyes, I think that's something that came with the 30s as I've done some all nighters back in the days in my 20s and I never had this problem. Senior life issues, lol. Anyhow. We managed to win Wednesday's game which means we're 3 wins away from getting to the next stage. While following the game Wednesday (slightly sleep deprived...) I suddenly woke up to a realization. The bloody season has almost passed by! I'm not sure how on earth it went by so quickly but it did and the question "what next" keeps repeatedly playing in my head.

The complicated thing with the hockeylife is, you never quite know what's coming until it's coming. Unless you've signed a multi-year contract, then it's obvious but when your contract is ending you have this dancing on egg shells thing going on. You hear your partner discussing opportunities and at the same time you try to eyeball around if you can find yourself a good career continuation where these opportunities exist. All this while maintaining a poker face and not getting too much into any of the proposed options as nothing is sure until your name is on the paper. You wouldn't want to get all excited about going somewhere and then realizing it's not going to happen. If only I were a little less ambitious, things would be so much easier. I could just chill and go with the flow and I wouldn't care if I would end up working in a coffee shop for a year. But that's not me. I didn't work my butt off to get to this point just to give it all up.

The two years in Bordeaux have flown by with an insane pace and it's been a really good ride so far I have to say. Putting the lack of my family and friends from back home aside, I've had a great time. There's good stuff around this part of France. But while life is good here you can't help but wonder whether this is it or if you should keep on going and take another risk somewhere else. Because that's what it is, taking risks. There's no guarantees in living the hockeylife. You can get great stuff and you can get less great stuff. The question is whether you've got what it takes to adapt yourself into different circumstances and make your life work. If life was a bowl of soup, my career ambition and that of my husband's are a complicated duo of spices to mix. Luckily I'm a rather good cook so I've found ways to make things work :)

Ahh well, off to work for a couple of hours and then this lady is enjoying a glass (or two) of some delicious, well deserved Bordeaux wine. Have a wonderful weekend guys!

xx Marianne