Tiedoksi: Ei edelleenkään raskaana

Tällä viikolla Jennifer Anistonilla paloi niin sanotusti kiinni. Hän julkaisi tekstin Huffington Postissa otsikolla "For the record", jossa hän purkaa fiiliksiään siitä, miltä tuntuu olla jatkuvan suurennuslasin alla ja ainaisten "onko hän nyt raskaana" epäilyjen kohteena.

Ensin tuli sääli siitä kun Brad lähti Angelinan matkaan ja lehdistö pauhasi tästä vuosikaupalla. Tähti kyllä toppuutteli vuosien saatossa juorulehtiä kertomalla, että kaikki on oikeasti hyvin ja uusiakin miehiä on näköpiirissä ja vaikkei olisikaan, niin hyvillä fiiliksin mennään eteenpäin.

Kun tästä myllytyksestä päästiin eteenpäin ja Jenniferin tavattuaan nykyisen siippansa, alkoi sitkeääkin sitkeämmät epäilyt raskaudesta. Hoikassa kunnossa itseään aina Frendit sarjojen ajoista lähtien pitänyt tähti joutui erityistarkkailujen alle ja auta armias jos oli tullut syötyä tukevampi lounas ja vatsa turposi tästä, niin heti oli juorulehdissä otsikointia, että joko nyt. Mutta kun ei. Ja taas päiviteltiin, että voi voi.

Ei tarvitse olla Hollywood -tähti joutuakseen moisten kyselyjen kohteeksi. Riittää, että olet ihan tavan Mirkku Mikkelistä ja jo on kiinnostuneita kyselijöitä jonoksi. Onneksi ei sentään paparazzeja pyöri nurkissa, eikä päivälehdissä otsikoida viikonlopun herkuttelujen jäljiltä mahdollisista raskauksista, mutta kyllä nämä utelut silti suoraansanottuna ärsyttävät.

Mutta kun homma on vähän silleen, että "my uterus, my life", kuten kirjoitin toiseen blogiini aiemmin. Lapsen hankkiminen on monesta riippuvainen juttu ja jokaisen naisen oma asia. Joku haluaa paljon lapsia, toinen ei lainkaan ja kolmas ehkä. Kaikki näistä vaihtoehdoista ovat täysin hyväksyttäviä ja jokaisella on oikeus päättää itse onko hänen heiniään ryhtyä äidiksi. Se on rooli johon kaikilla ei ole välttämättä haluja ja joka ei määritä naisen naiseutta millään tavalla.

Keskustelut joita käydään lapsikyselyjen yhteydessä ovat usein säälin ja "mukamas huolestuneisuuden" sävyttämiä, vaikkei tähän usein ole mitään syytä, ainakaan minun kohdallani. Monesti tulee sellainen fiilis, että ihan kuin olisi toisen luokan kansalainen jos sattuu olemaan +/- kolmekymppinen nainen vakituisessa suhteessa eikä ole tullut hankkineeksi lapsia.

Tästä päästään myös Jenniferin kirjoituksen pointtiin: naiseuttamme ei voi eikä pidä määritellä naisen suhde- tai lapsistatuksen perusteella. Tällä ei myöskään voida määritellä naisen arvoa. Nainen voi olla ehyt ja elää unelmiensa elämää myös ilman lapsia. Lapseton nainen on myös aivan yhtä arvokas kuin nainen joka on äiti.

Notta elkee ihmiset turhia kyselkö näistä raskaushommista, ne on jokaisen oma asia ja on niin paljon muitakin asioita joista keskustella, jotka varmasti ovat enemmän, ainakin tämän naisen mieleen!

Leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille, niin lapsellisille kuin lapsettomillekin, ollaan kaikki naiset yhtä ihania joka tapauksessa!

x Marianne