Viikonloppu linnanneitona eli ranskalaiset häät maaseudulla

Herätys aamukolmelta torstain ja perjantain välisenä yönä. Suihku, aamianen, kahvia koneeseen ja eikun matkaan! Seitsemän tunnin asfaltin kuluttamisen jälkeen kiemurtelevia pikkuteitä hetken kaarreltuamme löysimme vihdoin perille tähän idylliseen Château de Barbirey sur Ouche nimiseen kartanoon (tai oikeastaan linnaan) keskelle ranskalaista maalaismaisemaa. Aamun oltua viileä, matkan varrella vuoristossa paikoin jopa vain kuuden asteen kieppehillä, alkoi aurinko hiljalleen lämmittää ja helliä häitä juhlimaan saapunutta joukkoa.

Château de Barbirey sur Ouche

Linnassa olikin kova tohina päällä ja valmistelut täydessä vauhdissa saavuttuamme paikan päälle. Lounaan syötyämme bestmaninä toiminut mieheni siirtyikin auttamaan juhlavalmisteluissa ja minä siirryin kuvailemaan ympäristöä. Linnaa ympäröi iso kahdeksan hehtaarin puutarha jossa on lampi, omenapuutarha, metsikköä sekä kauniisti istutettu 1800-luvun henkeä huokuva puutarha, jossa kasvaa niin yrttejä, vihanneksia ja koristekasvillisuuttakin. Paljon kauniita kolkkia joita olisi voinut ihastella paremmalla ajalla pidempäänkin.

Perjantain valmistelujen päätyttyä meillä oli grillijuhlat linnan pihalla. Niin perjantain lounas ja illallinen kuin aamupalat ja lauantainkin lounas olivat ns. talkoomeiningillä kasattuja ja keittiössä pyöri niin sulhasen kuin morsiamenkin sukua kokkaushommissa. Herkuttelimme karibialaisella grillibroilerilla ja ruotsalaisella perunasalaatilla tulopäivän iltana ja taisipa siinä muutama rosé pullollinenkin vajaa viisikymmen henkiseen porukkaan upota. Itselläni alkoi reissu painaa jo puolenyön tienoolla ja siirryinkin nukkumaan siinä vaiheessa kun muut sankarit alkoivat laittaa musiikkia kovemmalle.

Huoneemme oli ihastuttava linnakammari josta oli näkymät sisäpihalle. Otin muutamia kuvia sen kauniista yksityiskohdista, joihin kuului rustiikkisia ovinuppeja ja kaunis kehikko sängyn ympärillä. Kunnon maalaisromantiikkaa!

Lauantaina heräsimme jo kahdeksalta ja aamupalat nautittuamme minä siirryin valmistautumaan jo häihin sillä lounaan jälkeen ei meikäläisellä ollut enää asiaa omaan huoneeseen, siellä kun alkaisi sulhon ja bestmänien valmistautuminen juhlaan. Iltapäivään kuuluikin mukaan otettujen lehtien selailua ja käyskentelyä. Puhelinverkkoa tässä paikassa ei juurikaan ole netistä puhumattakaan, joten nykyaikaisella naisella oli hieman keksimistä tekemisten suhteen.

Itse juhla alkoi kolmen pintaan iltapäivällä ja kävelimme linnan metsikköön seremoniaa varten. Sinne oli viritetty valkoisella kankaalla verhoillut penkit ja "alttari" mestsän keskelle, jossa oli kolmikielinen (ranska, ruotsi, englanti) sympaattinen seremonia. Tämän jälkeen kohotimme maljat metsään pystytetyssä samppanjabaarissa ja jatkoimme matkaa omenapuutarhan kupeeseen ottamaan ryhmävalokuvat. Seuraavana vuorossa oli cocktail linnan vieressä olevalla nurmella vanhojen puiden katveessa. Tässä yhteydessä pelattiin myös "kuka on kuka" peliä vieraiden kesken meille jaettujen vihjelappusten avulla.

Illallinen tapahtui vanhassa tallissa linnan pihapiirissä, joka oli koristeltu juhlaa varteen hyvin skandinaaviseen ja romanttiseen henkeen vehreillä oksilla, kukilla ja kynttilöillä. Menu oli morsiamen, joka on koulutettu sommelier, käsialaa, jonka toteutti palkattu catering palvelu. Jokaisen ruokalajin yhteyteen oli erikseen valittu viini, joista kaksi oli Bordeaux'n alueelta. Listalla oli muunmuassa ankkaa ja edamame pyreetä. Tämän jälkeen ilta jatkui tanssin merkeissä ja perinteisiä hääohjelmiakin mahtui vielä mukaan illan varrelle.

Upea hääpari <3

Sellainen viikonloppu meillä siis! Häät olivat parin näköiset ja he vaikuttivat niihin oikein tyytyväisiltä ja eikös tällöin voi sanoa, että ne olivat onnistuneet? Jottei nyt liian glamouriksi mene niin johtuen parin päivän pitstopista tontun takapuolessa ilman yhteyksiä, oli automme navigaattori päättänyt päivittää itsensä ja mennä totaalisen sekaisin. Ajoimmekin siis harhaan ja löysimme itsemme Lyonin keskustasta (olisi pitänyt ajaa pohjoispuolelta kiertäen kaupunki kaukaa) paluumatkalla, aiheuttaen tunnin viivästyksen ajomatkaamme. Kahdeksan tunnin reissuamisen jälkeen todettiin molemmat yhteen ääneen, että onpa ihanaa olla taas kotona, omassa matalassa majassamme tutuissa maisemissa!

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

x Marianne