100 onnellisuuden aihetta

Kodin Kuvalehden nettisivuja selatessa löysin artikkelin liikuntavammaisesta avioparista, Annasta ja Villestä http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/liikuntavammainen-aviopari-jokainen-suukko-pitaa-suunnitella, joiden arjessa on jatkuvasti läsnä kaksi henkilökohtaista avustajaa. "Avustaja on tilannetajuinen käsien ja jalkojen jatke", joka mahdollistaa Annan ja Villen toimijuuden ja antaa heille pystyvyyden kokemuksia.

Artikkelin itselleni merkityksellisin sisältö oli kuitenkin Annan viikon aikana kokoama lista asioista, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Sisuunnuin. Jos fiksu ihminen, jolla liikkuu vähän vain kädet ja sormet, löytää elämästään sata onnellisuuden aihetta, en voi jäädä kakkoseksi.

Eikä kysymys ole ähäkutti-periaatteella toteutettavasta runomaalailusta, jossa tuottaisin 101 kliseetä vain siksi, että joku toinen on tehnyt sen. Sähköpyörätuolista käsin. Sitä on välillä vain niin sokea! Lähelle. Onnellisuuden aiheita on mahdotonta keksiä, arjessa, niiden tavallisten huolien, tekemättömyyksien ja pelkojen keskellä, jotka välillä halvaannuttavat ja välillä antavat bensiinin lailla voimaa liekkeihin. Ja miksi aiheita pitäisi keksiä? Nehän ovat. Siinä arjessa.

Kuinka helpompi olisikin listata närää? Tälläkin hetkellä sataa vettä. Taas. Juniorit kantavat vettä ämpäreissä, kurasaappaat lonksuu. Märkä koira haisee kintuissa. Sisällä on niin hämärää, että tekisi mieli sytyttää sähkövalo. Se tappaa tunnelman, sytytän kynttilän. Elokuun toinen päivä. Olen laskeutunut syksyyn.

Sisuunnun taas. Lapsetkin pystyvät siihen. Sateesta nauttimiseen. Anna ja Villekin pystyvät. Minäkin pystyn. Tässä minun lähes sata onnellisuuden aihetta:

Raha. Eihän sitä näin saa aloittaa. Paskat. Se, joka väittää, ettei raha vaikuta onnellisuuteen, on pelkkä elitistinen paska. Sellainen, joka ei ole koskaan kokenut, mitä pennin venyttäminen on. Rahalla saa haluamansa asumismuodon, rahalla pääsee matkustamaan. Kun on sopivasti rahaa, ei tarvitse miettiä, onko huvipuistokäynti seuraavan viikon ruokalaskusta pois. Rahalla voi hankkia leivonta- ja askartelutarvikkeita, jotka tuottavat iloa itselle (ja jopa muille). Rahalla voi ostaa osallisuutta. Kuulua "sielläkävijöihin" ja "sentehneisiin". Kohta koulut taas alkavat, ja opettajat lietsovat lasten välistä eriarvoisuutta.

Olen onnellisessa asemassa, koska voin haaveilla rahasta. Kartanon ostamisesta tai kunnon kivijalkaliiketilan vuokraamisesta. Kaikki muu minulla jo on: isä, äiti, tyttö, poika, ok-talo ja kultainen noutaja. Kovin ydin muutaman kilometrin säteellä.

Vahvat juuret ja voimakkaat siivet. Uskallan kokeilla ja koetella. En enää pelkää kaatumista.

Sanoo nainen, jolla on sormet paketissa. Kaatumisen jäljiltä.

Onnellisuutta aiheuttavat myös yllättävät yhteydenotot. Kun malli lähtee kansio kainalossa viemään itseään catwalkeille, puhutaan castingista. Kun kakkupaakari napaa kuvat kainaloon ja makupalat matkaan, puhutaan...cakestingista? Rakastan raollaan olevia portteja.

Jouluvalot. Joulu. Joulunodotus. Joululehdet. Olen jo viikon verran pidätellyt joulukorttiaskarteluvimmaani ja tänään olen luvannut itselleni ihan pienet tyypit...

Neljänsuora. Kesäisen tanssilavan tunnelma. Musiikki, joka hymyilyttää. "Valtava maailma kutsuu mua" eikä sille kutsulle osaa sanoa "ei".

Metsämansikan tuoksu. Kanttarellit. Itsepoimittu lakka ja mustikkamätäs. Superfuudia suoraan luonnosta niin keholle kuin mielellekin.

Kaksivuotiaan hiekasta, kuralillistä ja voikukanlehdistä keittämä sipulikeitto. Paino tavulla "si". Pieni kura-asuinen keitonvatkaaja tuo annoksen muovilautasella, kippaa osan tennareille ja hymyilee rapanaamionsa takaa. Elämä on juuri siinä hetkessä.

Kalevala Koru. Hopeisena. Punaisella kivellä. Carmen.

Autolla ajaminen. Ei ole montaa vuotta siitä, kun istuin jalat täristen ja itkien bussipysäkillä, kuljettajan paikalla, ja pelkäsin. Jokainen taustapeilissä näkyvä auto oli potentiaalinen peräänajaja. Sitä se kolari teettää, takapenkkiläiselle, joka pahaksi onneksi katsoo taakseen. Yli 10 vuotta ajamattomuutta riitti. Sisuunnuin. Minä en ole mikään kuskattava rätti, joka odottaa, että mies tulee ja mies vie. Akan ja lapset. Minä menen itse. Mieheni oivalsi, ettei hänellä ole keinoja ajopelon voittamiseen, joten menin autokouluun. Muutama tunti, rauhallinen opettaja ja auto, jossa oli apupolkimet. Ei siihen ihmeitä tarvittu. Ajoa. Ihan vain autolla ajamista. Ja tässä sitä ollaan. Tämä on yksi minun voittajatarinoistani.

Tulen onnelliseksi, kun halkaisen tiikerikakun ja huomaan saaneeni raidat kohdalleen.

Tuttavaperheet, joiden kanssa on ihana olla. Lastenkutsuilla. Illanvietossa. Tilanteinen ja kupliva huumori. Se tunne, kun voi olla juuri sellainen, kun on.

Sokerimassan oikea värisävy.

Hyvä dekkari. Sellainen, joka vie jalat alta ja unet silmistä.

Lomamatkan odotus. Pakkaukset, purkamiset ja uudelleenkokoamiset. Tiivistyvä jännitys. Koheltaminen.

Kotiinpaluu ja ensimmäinen yö omassa sängyssä.

Aamuinen lenkki koiran kanssa, sadekuuro ja keliin sopimattomat vaatteet. Kun avaan kohmeisin sormin eteisen oven ja vastaan tulee tuoreen kahvin lämmittävä tuoksu. Takkikaan ei ole enää märkä taakka harteilla.

Äitienpäivänä sänkyyn kannetut lahjat. Rakkaudella päiväkodissa itse koristeltu liina ja pieni, sydämen muotoinen saippua. Omissa käsissä myterretty. "Yritin piirtää äidin kuvan, mutta siitä tulikin elivantti". Rehellisyys.

Kelloradion torkkukytkin.

Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet. Ensimmäinen pakkasyö. Kuura. Kirpeä tuuli. Se voiman tunne, minkä voi kokea vain syksyisellä (meren)rannalla, kun aallot lyövät kallioon ja pärskeet roiskuvat kasvoille. Käyn syksyisellä tuulivoimalla.

Sauna. Aamusauna. Päiväsauna. Iltasauna. Sauna silloin, kun siltä tuntuu. Oma hetki.

30 asteen pakkanen ja hiljaisuus. Kun liikkeellä ei ole kukaan muu. Tähtitaivas ja tieto siitä, että sisälle tullessa pääsee takan lämpöön viltin alle. Teekuppi kourassa.

Innostava työpaikkailmoitus ja unelmointi. Se hetki, kun avoimeksi ilmoitettu paikka tuntuu omalta. Omannäköiseltä. Kun ei anna kokemuksen koputtaa olkapäällä.

Pienen ihmisen maailmalle avoin katse.

Ensimmäisen laihdutuskuuripäivän kaikkivoipuuden tunne. Minä pystyn mihin vain. Se hetki, kun sokerinhimo ei ole vielä iskenyt.

Hop Lopissa vietetyn päivän jälkeinen automatka. Lapset nukahtavat. Hiljaisuus humiseen korvissa.

Aki Kaurismäen elokuvat. Kerta toisensa jälkeen.

Uusi yleiskone ja iiiiso taikinakulho.

Kun pieni punainen "voodi" läpäisee katsastuksen.

Lasten synttärit. Halloweenjuhlat. Leikkimökin tuparit. Pienet juhlan hetket arjen keskellä.

Levyraati oman perheen kesken. Lempparipiisit ja pienet taktikoijat. Lapset voittavat, aina. Kukaan muu ei herkisty Modern Talkingille.

Postilaatikkoon kolahtava stanssi. Kiinasta. Ei maksa juuri mitään, mutta leikkuupinta on terävämpi kuin kivijalkaliikkeen kymmenkertaisesti hinnoitellussa merkkituotteessa. Kuka on tarinan ahne ja kuka käyttää mitäkin hyväkseen? Entä jos konnan roolia kantaakin suomalainen verotusjärjestelmä? 

Nyt meinasi lipsahtaa...

Naapuriapu. Kun munat loppuu, naapurilta löytyy. Sama on havaittu myös tomusokerin ja sipulin kohdalla.

Geokätköily.

Sisko, joka heittäytyy täysillä lasten maailmaan. Pukee päälleen hassuja vaatteita ja vie lapset eväsretkelle ja tivoliin. Sisko, jolla on aamupalaa varten parveke. Yökyläily.

Vastavuoroisuus.

Autot 3 -elokuva. Tarina yritteliäisyydestä, mahdollisuuden antamisesta ja omien ennakkoluulojen voittamisesta.   

Jess!!

Aika monta onnellisuuden aihetta näin parissa tunnissa! Ei nyt ihan sataa, mutta kohtalaisesti kuitennii. Sanotaanko, että hyvä alku! Kokeilehan sinäkin :)