Kolikon toinen puoli eli asuntomessumiinukset TOP 10

Jatkaessani bloggaamista lupasin itselleni kaksi asiaa. Jokaisessa tarinassa on vähintään kaksi puolta. Omaa näkökulmaa voi tietoisesti vaihtaa, kokeilla kaverin lenkkareita ja huomata, että koettelun jälkeen omat virsut tuntuvatkin entistä mukavammilta. Kokeilulla voi olla myös yllättäviä seurauksia. Vaihtoehtoisten ajattelumallien jälkeen ei ehkä olekaan paluuta vanhaan. Tai on. Mistäs sen tietää. Tärkeintä on matka, ei päämäärä.

Toinen bloggauslupaukseni oli, ja on, rehellisyys. Viime aikoina silmiini on osunut useita kirjoituksia, sen enempää lähdekritiikkiä harjoittamatta, joissa arvostellaan somemaailman keinotekoisen kaunista/kaunisteltua todellisuutta. Kodit ovat viimeisen päälle sisustettuja, lapset siististi puettuja, puutarha kukoistaa ja rakkaan kanssa vietetään omaa aikaa - kun on ensin käyty koko perheen puuhamaareissulla ja viikon luksuslomalla kanariansaarilla. Vastoinkäymisistä voi kertoa, kunhan sen tekee neutraalisti tai huumorin kautta häivytettynä. Lukijalle pitää jäädä hyvä mieli.

Ja sitten ihmetellään, jos todellisuus on kaunisteltua? Kun hyväksytään vain ne, jotka kaunistelevat.

Aasinsiltojen kautta Mikkelin asuntomessuille. Kirkonvarkauden alue hurmaa kauneudellaan ja uudenuutukaiset keittiö- ja kylpyhuonepinnat houkuttelevat vierailemaan pidemmäksikin aikaa. Kotirosterissa rasvatassunjäljet kiiltävät ja saunakin pitäisi pestä. Omaa kotia kun ei voi elämältä suojella.

Mikkeliläisessä Mikkelin asuntomessut herättävät luonnollisesti monenlaisia tunteita. Niitä kirpeämpiäkin. Seuraavassa miinuspuolten TOP 10:

Vihreä on uusi punainen. Vaate siis. Varkautelainen firma nappasi Mikkelin kaupunkiliikenteen ja samainen yritys sai hoidettavakseen myös kotikylämme asuntomessukuljetukset. Omakin toimija olisi ollut, mutta kilpailutusmaailmassa raha ratkaisee. Ei se, mikä tuo työtä omalle paikkakunnalle ja verotuloja kaupungille. Samaan aikaan ollaan hoitavinaan työllisyyttä, kun hankinnoissa roiskitaan omia korville. Vanha vitsi. Kaupunki takaa oman kylän yrityksen lainat, mutta ostaa samat tuotteet ulkopaikkakuntalaiselta kilpailijalta.
Komea, kuin ympäristöönsä luotu kakku. Siitä pisteet Ramin Konditoriolle! Euroviisuhenkeen seuraavat miinuspisteet lähtee sitten tällä kertaa mikkeliläisille taideasiantuntijoille, jotka alkutalvesta etsivät "monipuolista, paikallista muotoilua" esiteltäväksi asuntomessujen yhteyteen sisutettavaan desing-kohteeseen (kuvan kakku ei liity tähän!). Otin osaa kilpailuun, mutta kakuilla taiteilu ei kuitenkaan tuolloin arvosteluköörille kelvannut. Ja kuten Mikkelissä on tapana, mitään perusteluja ei uloslyönnille annettu. Kulttuuria ja taidetta on turha lähteä ymmärtämään, joten pikkurilli pystyyn ja kohti seuraavaa epäkohtaa.
Järvenranta ja poreallas. Hirrrveän ihana idea, mutta neljästoista tekohulju edusti lähinnä mielikuvituksen puutetta.
Kahvi 2,50e (ristus, mikä muki!!!), vissypullo 4,20e ja 0,33l siideri 8,00e. Ruusupuskaan parkkaaminen neljäksi tunniksi 10e. Ei se hullu ole, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
Omakotitaloalueella pirtin väriä ei voi vaihtaa ilman lupaa. Lisärakentamiselle pitää saada hyväksyntä. Kattorakenteita säädellään, samoin aitojen pystyttämistä, energiamuotoja ja seinämateriaalivalintoja. Sitten saavumme asuntomessualueelle, joka jakautuu kahteen osaan: alkupään messuosa ja päätepisteen keräilyeräosio. Kuvan pömpeli on esimerkki talosta, joka oli ympäristössään kuin väärä raha - tai sitten se oli osa jotain taiteellista kokonaisuutta, josta en ymmärtänyt mitään. Kuvan alue koostui lähinnä erivärisistä leikkimökeistä, joiden sisällöllinen anti oli minuutissa nähty. Vai olivatko nämä niitä myymättä jääneitä pirttejä, jotka messujen jälkeen heitetään palasina lavetille ja siirretään seuraaville messuille?
Tässä toinen esimerkki asuntomessukohteesta (keräilyeräosiosta), jonka merkitys messutalona jäi itselle hämärän peittoon. Useina asuntomessuvuosina julkisuudessa on ruodittu sitä, ettei messuilla ole annettavaa ns. tavallisille talonostajille. Mikkelin asuntomessujen miinus tulee päinvastaisesta - täältä puuttuivat juuri ne ökytalot, suurella rahalla tai isoilla veloilla tehdyt kokonaisuudet - jotka tekevät asuntomessuista Asuntomessut.
"Passiivitalo" liittynee jollain tavalla energiatehokkuuteen. Osa palkatuista esittelijöistäkin oli rekrytoitu säästämään energiaansa tai näpylöimään puhelintaan. Kuva alleviivatkoon aktiivisuuden.
Aika monen pirtin ikkunasta näkyi ruokkoamatonta kaislikkoa. Kun otetaan huomioon, miten paljon Mikkelissä on panostettu katukivetyksiin, uusiin asfaltteihin ja muuhun turistipinnankiillotukseen, olisi myös messuikkunanäkymiin voinut kiinnittää huomiota.
Asuntomessujen yksi tavoite on (vai onko tämä vain minun päässäni?), että messuvieraat saavat taloesitteiden lisäksi myös ideoita oman kodin uudistus- ja sisustustöihin. Yksi keskeinen muutoskohde on aina piha; uusia puita myyränsyömien tilalle, uusia pensaita paleltuneiden paikalle. Kukkapenkkiä ja hyötypuutarhaa. Mikkelin asuntomessuilla oli kyllä nurmikkoa ja varvikkoa, mutta varsinaista viherrakentamista oli valitettavan vähän. Oman pihan ehostusideat jäivät nollaan.
Voisiko messualueen kartan saada jo lipunostohetkellä kouraan? Miksi se piti käydä erikseen hakemassa erilliseltä tiskiltä? Turhaa jonottamista?
Entä se elämä asuntomessujen jälkeen? Kaupunki velloo veloissaan eikä työtä tekevälle löydy. Korkea koulutus ja monipuolinen työkokemus ei paljoa vaakakupissa paina, kun toveri tykkää toverista ja paikat jaetaan hyvä veli verkoston kesken. Messuja on rakennettu ja kaupunkia kiillotettu lompsa levällään, mutta miten on kukkaron nyörien laita, kun syksy koittaa. Onko sama "rahaa on kuin roskaa" -mentaliteetti valloillaan, kun kouluavustajien määrästä päätetään? Saavatko kaikki lapset tarvitsemansa tuen koulutien alkuun vai mennäänkö edelleen sillä linjalla, että vahvat pärjää? Onko katukivetyksiä uusittaessa muistettu, mikä on homepäiväkotien hinta pitkällä tähtäimellä? Kun viimeisen messubussin takavalot sammuvat, rientää iso joukko lapsia ja hoitohenkilökuntaa tiloihin, joissa kenenkään ei tulisi sisäilmaongelmien vuoksi työskennellä. Lapsista viis, kunhan messuvieraat viihtyvät.