2018

Moi vaan!

Ei ole Emusta kuulunu ihan kamalasti tässä menneinä kuukausina. Ootte ollu vähän harmissanne siitä, tiedän. Joulukuulle oli kyllä muutama postaus jemmassa, esimerkiksi sellanen vuoden 2017 katsaus. Se jäi julkasematta. Kävi ku ylioppilasjuhlien kiitoskorttien lähettämiselle. Jep, en ole vielä lähettäny. Mut kerkeehän tuota. Ei pidä hötkyillä turhia.

Mites 2018 on lähteny rullaamaan? No oikein kivasti. Miulla oli heti sellanen ajatus, että tämä on se miun vuosi. Ja täytyy sanoa, että alku on ollu jopa enemmän kuin lupaava. Vuoden ensimmäisellä viikolla kävin vähän shoppailemassa ja löysinkin ihan superihanan kosteusvoiteen. Parin päivän tehokkaan kosteuttamisen jälkeen satuin vilkasemaan purkin kantta ja kappas, miun kosteusvoide olikin hiustenhoitoainetta. Jes, nappisuoritus Emmi.

En antanu tämän pienen erehdyksen lannistaa intoa uudesta vuodesta ja hurja tsemppi päällä lukitsin itteni ja hoitokoiran yhtenä sunnuntai-iltana porraskäytävään. Perjantaina jonotin postissa kakskyt minaa, että pääsen noutamaan saapuneen pakettini, mut sitte en saanutkaan sitä, koska olin jättäny pankkikortin kotiin. Joka muuten on uusi, koska entisen kortin hävitin pari viikkoa sitten. Tietysti.

Oon syöny kamalan epäterveellisesti ja ollu muutenkin ihan paska ihminen. Paitsi röökiä en ole polttanu ollenkaan. No humalassa olen polttanut. Eli lopettamisen sijaan joutuu ehkä puhumaan vähentämisestä, koska tipaton ei tosiaankaan kuulunu miun vuoden starttiin.

Tämän alkuvuoden terävin kärki on ihan ehdottomasti ollu juokseminen, hiihtäminen ja oli joku kolmaskin, mut unohdin sen. Eli varmasti ihan tosi tärkeä juttu, eikä yhtään tekastu. Sain uudet sukset. Entiset oli kymmenen vuotta vanhat ja viimeset liu’ut liuttiin Ruokolahden stadionilla yläasteen hiihtotunnilla, enkä varmaan ihan pieleen veikkaa, jos sanon, että saatesanoina on raikunu ”en vittu hiihdä enää ikinä vittu!” Niin vaan kävin perjantaina lykkäämässä lentokentän (7,7 km vittu) ympäri ja olin ihan paskana sen jälkeen. Mutta oli kyllä hauskaa, onneks äitikarhu oli tsemppaamassa.

Eli jotain uutta tää vuosi on jo tuonut tullessaan. Toisaalta, toi elämänhallinta on ollut ihan yhtä vahvaa menneen kuukauden ajan kuin viime vuonnakin. Moneen työhakemukseen olen kirjaillut, että huolellisuus ja tarkkuus ne vasta ovat miun sydäntä lähellä.

Latua!

Emu