25 todellakin on uusi musta.

Mie siis totisesti oon selvinny hengissä 25 vuotta. Nelsäsosa satasesta. Miltä tuntuu? Aika kivalta. Ja salaa ihan samalta ku ennenkin. Tää ei sinänsä tullu yllätyksenä, koska oon viettäny monta syntymäpäivää jo elämässäni ja ainoa asia, joka sinä päivänä muuttuu, on se ikä.

Eilen olin vähän surkealla mielellä, mutta illalla kirjottaessa päätin, että nyt riittää paska päivä ja voivottelu. Tänä aamuna herätessäni meinasin ihan täysin unohtaa päätökseni ja olla taas surkealla mielellä. Heti aivotoiminnan käynnistyttyä ensimmäisenä päähäni hiipi ikäviä ajatuksia.

Sitten ihan yks kaks muistin, miten muutamaa tuntia aikaisemmin olin selaillut innostuksissani ihmisten kokemuksia Indonesiasta. Ai miksi? Koska miulla on ammattiharjoittelupaikka saamatta, joten keksin tämmösen Indonesia -nimisen varasuunnitelman jos käy niinkin ikävästi, että lukuisista lähettämistäni työhakemuksista huolimatta en pääse kesäksi työhön, jossa voisin harjoittelun suorittaa.

Okei sen verran vähemmän oli totuutta tossa, että lukuisien hakemuksien sijaa lähetin kokonaista kaksi hakemusta. Hups vain. Aamuyöllä olin siis ihan varma, että miun neljän kuukauden seikkailu alkais toukokuun ensimmäisellä viikolla, kun Emu pölähtää Aasiaan ihan itekseen. Ei voi tulla muuta ku menestys.

Ikävät ajatukset sivuutettuani alko tapahtua sellasella jyskeellä, että ihan hetken jouduin kyseenalaistamaan, onko kyseessä miun elämä ollenkaan. Ensimmäisenä sain miun uusien hiuksien värisiä tulppaanikukkasia suoraan sänkyyn. Sain myös deodorantin ja kutsun illalla saunaan. En jääny sen kummemmin meittimään, että onkohan tuossa joku vihjaus takana.

Tän jälkeen mie myöhästyin bussista, mutta en lannistunut yhtään, vaan menin takas kotiin ja laitoin Rukan reissun jäljiltä lattiaa valloittavista vaatteista yhden omalle paikalleen. Alku se on sekin. Ja sitten, kuulkaa sitten soi miun puhelin. En suinkaan kuullu tätä, koska miulla on melko lailla aina puhelin äänettömällä. Mutta näin välkkyvän näytön ja ihan hirvittävän kovalla innolla syöksyin vastaamaan.

Nyt työ ootatte, että tulee joku Emmimäisen yllättävä käänne ja miut kutsutaan esimerkiks kuulusteluihin syystä X. Ja täytyy sanoa, että niin ootin myös mie itse. Mutta ei. Siellä ei ollu ollenkaan virkavalta, kun soitti. Sieltä puhelimesta kuului, että muistanko hakeneeni työpaikkaa. Kyllä muistin. Seuraavaks kysyttiin, että tulisinko juttelemaan tästä työpaikasta. Siinä miun mieli heitti kärrynpyörää, koska kroppa ei osaa ja ihan kasuaalisti vastasin, että no joo, kyllä mie tulen.

Mie siis menen perjantaina keskustelemaan työpaikasta. Toivottavasti en kiroile kamalasti ja pysyn muutenkin ruodussa. Ei siis ollenkaan paskempi/pöllömpi aloitus tälle tänään startanneelle vuodelle. Ne jotka ei tiedä, niin miun vuosi vaihtuu 6.3. ja tänään tää päivä tuntu todella hyvältä.

Niin hyvältä, että lähdin yksin lounaalle. Ensimmäistä kertaa ikinä lähdin yksin syömään. Vähän jännitti jakerran tiputin lusikan maahan, mutta päätin olla välittämättä. Ruoka oli hyvää ja päätin myös sen, että nyt tulevana vuonna mie teen paljon uusia juttuja. Vähän jo viime vuonna alotin, enkä ole katunut, joten jatketaan samalla linjalla.

Nyt mie syön liikaa jätskiä, sipsiä ja suklaata ja viis veisaan tutisevasta kaksoisleuasta. Ihanaa miun syntymäpäivän iltaa jokaiselle.

-Emu