Äänetön

Festarit oli ja meni. Ja hyvin meni. Paitsi perjantai-iltana ihmettelin, että miten palelee, vaikka lämpömittarin lukema pysytteli sinnikkäästi yli 20 asteen pitkälle iltaan ja vaatettakin oli päällä ihan pitkät hihat sekä lahkeet.

Homma ratkes heti seuraavana aamuna, kun heräsin melkosessa flunssassa hieman kosteesta ja melkosen lämpimästä teltasta.

Festareita varjosti siis flunssa, joten ultimaattinen sekoilu ja aamun pikkutunneile jatkuva lämpimän kaljan lipittäminen jäivät ensi vuodelle. Hauskaa meillä oli silti, ai että!

Viikonloppu tarjosi ihan hirmusen määrän naurua ja hyviä tyyppejä. Aurinkoa ja hetkellisesti jopa piinaavia lämpötiloja unohtamatta.

Retkituolissa lämmintä salmiakkikoskenkorvaa siemaillessa mietin, että kyllä mie oon onnellinen.

Miulla on ympärillä tyyppejä, joiden kanssa laulaa PMMP:n kovimpia hittejä nousuhumalassa ihan päin helvettiä ja nauraa räkäsesti päälle. Parasta.

Festareiden paras esiintyjä oli ehdottomasti Jenni Vartiainen. Tämähän siis yllätti miut aivan täysin, koska en ikinä kuuntele kyseistä artistia. Autolla ajaessakin käännän kanavan toisaalle, jos tulee Jenniä.

Ja sitten tuli Ilosaarirock ja sellanen määrä Jenniä, että oksat pois. Oli hapsua, pitkää saapasta ja ruoskan lailla viuhuva letitetty tukka. Vau mikä tyttö. Mie puhuin koko viikonlopun seksi-Jennistä.

Harva pystyy olemaan noin VAU! Olematta yhtään tyrkky. Jenni pystyi ja mie haluan ehottomasti nähdä Jennin uudestaankin.

Seksin lisäks se mimmi on ihan jäätävän hyvä laulaja, ja miun mielestä se välittyy livenä älyttömän hyvin. Paljon paremmin ku levyltä. Tai miten se nyt nykysin sanotaan.

Eikai kukaan enää kuuntele levyjä. Paitsi myö ostettiin kolme levyä kun matkattiin Joensuuhun ja niitä sitten onnellisesti kuunneltiin koko matka sinne, tänne ja takaisin.

Miulla ei ole tällä hetkellä ääntä ollenkaan, koska se jäi Apulannan keikalle. Ei haittaa, koska kertosäkeissä oli ihan mieletön meininki lavalla sekä yleisössä.

Sunnuntaina kuuntelin nurtsilla pötköttäen Vestaa ja siinä vasta onkin taiteilija. Vauu. Oli ihan superhyvä fiilis kuunnella musiikkia, jolla on itelleen iso merkitys.

Jos ei oo tuttu artisti, ni käy kuuntelemassa Spotifysta. Voit kuunnella myös jostain muualta, ei sillä ole miulle merkitystä.

Nyt mie suunnittelen tulevaa Indonesian reissua ja oon ihan fiiliksissä. Aijon ostaa kameran ja kuvata kaiken mahdollisen koko reissulla. Eli kamera pötköttää rinkan pohjalla koko 1,5 kuukauden ajan. Ostan silti.

Seuraava postaus käsittelee ihmisten suhtautumista tähän elämäntyyliin, jota kohti mie oon nyt ilmeisesti valumassa. Levoton, rauhaton ja liikkuva. Eli ens keväänä varmaa ostan omakotitalon ja ootan kaksosia.

 

No, moikka nyt kuitenkin!

Terveisin Emu