Äiti älä lue tätä

Oikeesti äitikarhu, sie saat kohtauksen jos jatkat pidemmälle. No, jos luet yhä, ni sinuu on varotettu, joten turha suuttua sitten. Nyt seuraa nimittäin niin emmimäinen homma, että oksat pois.

Melkein jokainen on varmasti joskus törmänny rahaa pyytäviin ihmisiin. Äitille ainakin on tuttua, jos ei muille. Kuitenkin jatkoit lukemista. Niin. Ihmiset pyytää ohimennen paria euroa, tehdään hyväntekeväisyyttä, kerjätään, lainataan ja mitä vielä.

Eilen illalla Pauliinan sohvalla istuessani luin yhestä Facebook –ryhmästä julkasun, jossa pyydettiin äkkiä rahaa, koska oli kova hätä kotiinpääsyn kanssa. Julkasun perässä oli tilinumero. Ihmiset kyseli kovasti, että millanen on tilanne ja kohta selvis, että kaveri on heittäny tän tyttösen ulos ja ei ole rahaa yhtään eikä ollenkaan. HandelsBanken on pankkina ja euroja olis hyvä saada asap (=hetimiten).

Siinä muutama ihminen ihmetteli, että miksei kysy vaikka kyytiä kotiin ja miten on lähtenyt ilman rahaa reissuun. Eikai ne rahat mihinkään katoa, vaikka ulos lentäiskin. Viiden kommentin välein oli joku kirjottanut ”älkää laittako rahaa, on huijari”. Oli nimittäin kyseinen mirkku kyselly ennenkin rahaa samaisella palstalla, koska piru vie, uhkas jäädä syntymäpäivät juhlimatta rahapulan vuoks. Sattumaa varmasti ja toivottavasti pääsit kotiin.

Lueskellessa niitä kommentteja mietin, että mitä kaikkia huijareita tämä maa päällään kantaa. Ihmiset on tosi härskejä ja kylmäkiskosia huijaamaan. Pikkuhiljaa rupes ikäänku puntti vähän tutisemaan ja mielikuvitus siirtyi ravin kautta laukalle. Meikäläisen sängyssä nimittäin köllötti sillä hetkellä herra X, josta tiesin vain nimen ja kotikaupungin.

Oltiin muutamaa tuntia aikasemmin oltu Pauliinan kanssa kävelemässä läpi Lappeenrannan hämärän ja todella aution keskustan. Haasteltiin siinä mukavia ja sitten, pimeyden keskeltä kirmasi tää herra X meijän luo yöpaikkaa tiedustellen.

Jäätiin juttelemaan ja selvis, että kissanhakureissu oli päättyny epäonnisesti toisen osapuolen osalta putkaan ja herra X oli sen seurauksena yksin Lappeenrannan keskustassa. Jäi kaihertamaan, että miks hyö ei saaneet sitä kissaa, mutta enhän mie tietenkään tajunnu kysyä.

Mie siinä jutellessa harkitsin pitkään ja hartaasti. Tää oli nyt itseironiaa, miun harkintakyky on olematon. Päätin siis, että annan miun asunnon avaimen tälle herralle, koska kyllä oli ollu hänellä ihan tarpeeksi koettelemuksia yhelle viikonlopulle.

Sanoin, että jos jotain aijot viedä sieltä, ni kaiutin ja lumilauta on kaikista rakkaimmat, älä ota niitä. Pyysin myös kastelemaan kukat ja kielsin avaamasta jääkaapinovea, koska siellä on hometta ja paljon. Sanottiin moikat ja hetken päästä käytiin viestein seuraava keskustelu:

 

"Pääsin asuntoon, kiitos"

"Eipä mittää koita pärjätä kärpästen kanssa"

"Kukat kasteltu, öitä"

"Jee, kiitti! Hyvää yötä"

 

 

En oo vielä käyny kotona, joten mahdolliset vahingot selviää myöhemmin. Melko jännittävää. Mitenkäs teijän sunnuntai meni?

 

Terveisin,

Emu